Ruusupuiston hurmoksessa

Pyhäjärven rannalla, Tampereen keskustasta eteläänpäin katsottuna sijaitsee Hatanpään Arboretum, ruusupuisto. Arboretum sana itsessään tarkoittaa puulajipuistoa, joten siellä nimensä mukaisesti pääsee tutustumaan puiden lisäksi myös erilaisiin pensaisiin, kesäkukkiin ja maustekasveihin.

Upea järvimaisema ja kukkien häikäisevä väriloisto takaavat miellyttävän aistielämyksen kaupungin keskellä. Monien mielestä, itseni mukaan lukien, paikka on kuin pieni paratiisi, jollaista ei uskoisi löytävän vilkkaan kaupungin kiireisempien teiden kupeesta. Vaan onni on, että löytyy, sillä tämä puisto on vertaansa vailla.

Olen vieraillut Hatanpään Arboretumissa useita kertoja ja palaan sinne kerrasta ja vuodesta toiseen. Paikassa on jotakin satumaisen lumoavaa, joka vetää magneetin lailla puoleensa. Yksi niistä lukuisista syistä on puistossa vallitseva tunnelma ja ilmapiiri, sillä oikein tarkkaan mietittyäni tulen siihen johtopäätökseen, etten koskaan ole kohdannut siellä huonontuulista ihmistä. Ja ymmärrän syyn hyvin; en itsekään voi olla siellä pahoilla mielin, sillä viimeistään siellä hymy valtaa kasvot.

Tekisi oikeastaan mieli sanoa, että Hatanpään Arboretum on kuin täysin oma maailmansa, mutten tiedä kokisivatko muut sen liioitteluna – tosin, onhan jokainen kokemus yksilöllinen ja näin minä sen koen. Siellä nimittäin olen aina unohtanut arkiset kiireet ja mieltä painavat murheet, ja jopa ajantajunikin olen siellä onnistunut hukkaamaan. Sanoisin, että melko vaikuttavaa.

Puistossa ei suinkaan ole pakko vain ihastella niitä erittäin kauniita kasveja ja painaa mieleen niiden nimiä kylteistä, vaan voi siellä tehdä paljon muutakin. Monet kokevat paikan täydelliseksi viettää hetki omaa aikaa lempikirjaansa lukien ja jotkut tykkäävät pelata siellä porukassa jotakin, esimerkiksi Mölkkyä, kuten viimeksi juuri sain todistaa vierestä. Piknik eväskoreineen on myös kovin suosittua. Unohtamatta uiskentelevia sorsia joiden touhuamista on useimpien mielestä mukavaa seurata. Käyntini aikaan päivä oli hyvin lämmin, joten auringonpalvojiakin oli paikalla enemmissä määrin.

Visiittini kruunasi silti pieni ja ystävällinen oravanpoikanen, joka leikkisästi temmelsi häntä heiluen ja omia herkkujaan maahan piilottaen.  Tämä pörröinen kaveri oli jokseenkin nopealiikkeinen, joten kuvaterveinen jäänee hieman epätarkaksi.

Viihtyvyyttä lisää myös kaksi  alueelta löytyvää kahvilaa. Toinen niistä on heti Hatanpään Kartanon sisällä ja toinen taas ruusualueen vierellä, lähempänä rantaa. Kahvikupillinen maistuu todella hyvältä, kun sen nauttii tämänkaltaisessa ympäristössä.

Hatanpään Arboretumiin on helppo löytää, sillä kaupunkiliikenteen busseillakin pääsee aivan paikan viereen. Bussilinjat 21, 32, 33 ja 11 kulkevat ohitse, jolloin kyydistä kannattaa jäädä pois Hatanpään sairaalaan pysäkillä. Bussin lisäksi myös kävellen ja pyöräillen pääsee mukavasti perille.

En olisi voinut kyseistä perjantaiaamupäivää viettää paremmin, kuin nauttien kauniista väriloistosta auringonpaisteessa ja suloisen eläinystävän mielenkiintoisia puuhia seuraten.  Toivon oman ihastukseni Arboretumiin tarttuneen tekstin välityksellä muillekin, joten ei muuta kuin kohti Hatanpäätä ja uusia kokemuksia. Korjaan, elämyksiä.

Lähteet: Tampereen Kaupungin sivut

Teksti ja kuvat: Jenni Salonen