1. lokakuuta 1779

Syksy oli kietonut mahtavan Mälarenin viileään syleilyynsä. Gripsholmin ikkunasta avautui hyvä näköala järven aavalle ulapalle. Ruotsin kuningas Kustaa III oli paennut Tukholman hälyä lempilinnansa rauhaan. 33-vuotias kuningas oli hallinnut valtakuntaansa kahdeksan vuotta, suurimman osan tuosta ajasta itsevaltiaana.

Siitä asti, kun oli kaapannut vallan säädyiltä kruunulle, Kustaa oli paneutunut valtakuntansa mahdin palauttamiseen. Vuosikymmeniä kestäneen alennustila vallasta riisuttuine kuninkaineen oli tullut päätökseensä. Edessä olisi uusi loiston aika, ja sen myötä Kustaa III nostaisi itsensä Kustaa Vaasan ja Kustaa II Adolfin rinnalle, yhdeksi Ruotsin suurista kuninkaista.

Vaikka Ruotsin aika suurvaltana oli päättynyt suureen Pohjan sotaan yli puoli vuosisataa aiemmin, Kustaan hallitsema valtakunta oli yhä pinta-alaltaan valtava; se ulottui Skandien vuoristosta Karjalan rajalle ja Pohjois-Saksan Etu-Pommersilta lähelle jäämeren rannikkoa. Alamaisten ja kaupunkien määrä oli kuitenkin kovin vähäinen – erityisesti Pohjanlahden itäpuolella. Valtakunta tarvitsi vilkasta talouselämää menestyäkseen ja kaupungit olivat yksi keino tuon päämäärän saavuttamiseksi. Nyt kuninkaalla oli edessään asiakirja, jonka allekirjoittaessaan hän perustaisi yhden kaupungin lisää.

”Me Kustaa, Jumalan Armosta Ruotsin, Göötan ja Venden Kuningas — olemme Armossa nähneet hyväksi antaa perustaa kaupungin Tammerkosken virran varteen Porin lääniin, Ylä-Satakunnan ylisessä kihlakunnassa ja Messukylän pitäjässä…”

Tällä kertaa perustettava kaupunki oli erikoislaatuinen. Se sijaitsi Itämaan sydämessä alueella, jonka Ruotsi oli vuosisatoja aiemmin valloittanut hämäläisiltä. Kaupungin kohdalla ei ollut vilkasta kauppapaikkaa eikä runsasta asutusta; syy perustamiseen oli muualla.

Tuo syy oli kahden suuren järven välisellä kannaksella kuohuva koski, jonka länsirannalle uusi kaupunki nousisi. Kuningas itse oli vieraillut paikalla vuonna 1775 ja mieltynyt näkemäänsä; vesimassojen voima voitaisiin valjastaa hyötykäyttöön, pumppaamaan elinvoimaa kokonaan uudelle asutuskeskukselle – ja tuomaan verotuloja kruunulle.

Kosken ympäristö oli syrjäistä takamaata, jonka asukkaat elättivät itsensä maanviljelyksellä. Alueellinen mahtitekijä ylitse muiden oli kosken eteläpuolella kohoava Hatanpään kartano, jonka omistukseen Messukylän pitäjän länsiosat kuuluivat. Hatanpään maihin oli kuulunut myös Tammerkosken säterirustholli, jonka alueelle uusi kaupunki oli tarkoitus perustaa. Kuningas oli matkallaan yöpynyt Hatanpäässä, ja kartanonherra Hans Henrik Boije oli itse tarjonnut Tammerkoskea uuden kaupungin paikaksi. Kruunu oli viimein ostanut alueen vuonna 1777.

Kuningas tarttui sulkakynäänsä ja kirjoitti nimensä perustuskirjaan. Kuninkaallisen sinetin painamisen jälkeen uusi kaupunki oli virallisesti syntynyt. Sen nimeksi oli määrätty Tammerfors, paikalliskielellä Tammerkoski. Asemakaava oli suunniteltu muutamalle sadalle asukkaalle; kovin paljon suurempaa kaupunkia ei kannattanut tuollaiselle paikalle perustaa.

Kustaa III:n perustaman kaupungin nimi on sittemmin käytössä muuttunut ja asukasluku kasvanut hieman aiottua suuremmaksi. Tampereen päivää vietetään vuosittain lokakuun ensimmäisenä. Tampereen perustamisesta on tänä vuonna kulunut 240 vuotta.

Lähteet:
Rasila, Viljo, Tampereen historia 1, Kirjapaino Hermes: Tampere, 1988

Teksti: Jesse Laitinen
Kuva: Roslin, Alexander, Kustaa III kruunajaisasussaan, 1777 (Wikimedia Commons, linkki kuvaan)