Ystävyyden karvaisemmat kasvot

Tosi ystävyydestä.

’’Eläin on ihmisen paras ystävä’’ on lausahdus, jonka kuulee meistä jokainen väistämättä joskus. Lemmikkieläimet ovat ystävinä uskollisia eivätkä ne kerro eteenpäin niille vuodatettuja huolia. Sanotaan, että ihmisen ja eläimen välinen yhteys voi olla jopa vankempi kuin ihmisten kesken.

Ystävyydellä tarkoitetaan tavanomaisesti kahden henkilön välistä tasavertaista ihmissuhdetta, jossa molemmat osapuolet voivat aidosti olla omia itsejään ja tuntea vahvaa yhteenkuuluvuutta. Ystävän ajatellaan myös olevan tukipilari silloin, kun elämä asettaa eteen omat haasteensa. Joskus nämä määritelmät täyttää kuitenkin parhaiten oma lemmikkieläin, eikä sille ole mitään erityistä syytä. Tärkeintä kuitenkin on, että jokaisella meistä on oma ystävä. On täysin samantekevää löytyykö kasvoilta nenä vai kuono, sillä ystäviä tarvitaan aina, ihan kaikenlaisia.

Lemmikin ja omistajan luonteenpiirteet muistuttavat ällistyttävän usein paljon toisiaan siinä, missä eroavaisuudet voidaan nähdä toisiaan täydentävinä ominaisuuksina. Ei ole sattumaa, että aktiiviset ja rämäpäiset persoonat löytävät toisistaan hengenheimolaisen. Voisi ehkä todeta, että kyse on todella kaltaisensa löytämisestä.

Samankaltaisuudet lisäävät mahdollisuutta myös harrastaa yhdessä. Ystävyyssuhteissa sitä pidetään hyvin keskeisenä asiana. Patikoinnista ja luonnossa liikkumisesta pitävällä ihmisellä onkin usein rakkaimpana ystävänä koira, joka on aina yhtä innokkaana lähdössä mukaan telttaretkelle metsään. Yhteinen harrastus yhdistää aina.

Ystävät luovat elämään myös turvaa. Monet kokevat tärkeäksi, että kotona on aina joku vastassa odottamassa, vaikkei ehkä omaa elämänkumppania olisikaan. Pelkästään tämänkaltainen läsnäolo voi olla jollekin juuri se mitä kaipaa. Tiedon siitä, että joku on aina lähellä. Ystävien kesken ei silti aina tarvita sanallista puhetta. Pieni maukaisu nurkan takaa tai rapina hamsterinhäkissä riittää.

Uusien haasteiden ja elämäntilanteiden edessä ystävät tarjoavat oman tukensa tsemppaamalla ja kannustamalla. Lemmikit ovat monille suurin motivaation lähde isompien unelmien tavoittelussa ja vauhdittavatkin samalla aivan arkistenkin asioiden toteutumista. Ystävät voivat osoittaa tukensa myös olemalla osana projektia.

On helpompaa oppia uusia taitoja omilta ystäviltään. Kun osaa kuunnella lemmikkiään ja ymmärtää sen viestimiä asioita hyvin, huomaa omien vuorovaikutustaitojen kehittyvän huimasti myös yleisesti. Muiden ihmisten sanattomia viestejäkin on helpompi oppia tulkitsemaan.

Tarpeen vaatiessa ystävät pitävät toisistaan huolta ihan konkreettisella tasolla. Lemmikit ovat riippuvaisia omistajiensa ajasta ja huolenpidosta. Jos mieli on harmaa eikä mikään tunnu innostavalta, on hyvä, että ulkoilutusta tarvitseva eläin pakottaa omistajansa liikkeelle näkemään maailmaa seinien ulkopuolella. Lenkeillä on helppo kohdata toisia ihmisiä ja lemmikkien myötä kynnys keskustelulle on matalampi. Näin ystävyys ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä.

Kukaan ei voi motivoida paremmin lähtemään ulos lenkkeilemään tai muuten vain ihmisten ilmoille kuin häntäänsä jo lähdön merkiksi huiskuttava koira.

Ehkä tärkeimpänä kaikista, eläimet tuovat elämäämme suunnattomasti onnea ja rakkauden täyteisiä hetkiä. Oli ystäväsi minkälainen tahansa, karvainen tai siivekäs, voit aina luottaa siihen, että elämäsi tärkeimmillä poluilla on aina matkaseura mukana.

Teksti: Jenni Salonen
Kuvat: Pixabay

1 Comment

  1. näinhän se menee, joskus on vain niin, että niitä kaxjalkaisia ei kertakaikkiaan kaipaa elämäänsä, koska silloin jompi kumpi on aina se myötäilevä tai määräävä osapuoli. Karvakkaiden kanssa on mukavampaa, kun niistä vain pitää hyvää huolta. Kaxjalkaisia voi katsella muualla, mutta ei omassa kotonaan, eikä aamulla, kun ei tee mieli muuta kuin murahdella tai korkeintaan rapsuttaa tyytyväistä nelijalkaistaan, eikä halua sanallista kanssakäymistä … hyvää vappua

Vastaa