Viikonpäivien merkitykset

Viikonpäivien perin arkisilta kuulostavien nimien taustalla on vanhoja viikinkiaikaisia jumaltarustoja.

Suomalaisista viikonpäivistä voisi ajatella, että ne eivät tarkoita mitään. Suomen kielessä on usein säilynyt ikivanhoja muotoja melkein sellaisenaan kuin ne on alun perin jostain muusta kielestä lainattu. Suomalaiset viikonpäivien nimet perustuvat pääosin skandinaavisin nimiin.

Skandinaaviset viikonpäivät ovat viikinkien nimeämiä, torstai esimerkiksi muistuttaa Thor-jumalasta ja tiistai Thorin jumalveljestä Tyristä. Jumalten mukaan päivien nimeäminen ei kuitenkaan ollut viikinkien oma keksintö, vaan he toivat idean germaaneilta. Germaaneille viikonpäivät taas kulkeutuivat aikoinaan Rooman valtakunnasta.

Germaanit käänsivät viikonpäivien nimet muinaisten roomalaisten kielestä eli latinasta. Roomalaisten viikonpäivistä kukin oli pyhitetty yhdelle tärkeälle taivaankappaleelle ja siihen yhdistetylle jumalalle. Roomalaisiin viikonpäiviin pääsivät niin kuu kuin aurinkokin, lisäksi muun muassa Mars, Jupiter ja Saturnus.

Pohjoismaihin ei kuitenkaan tuotu roomalaisperäisiä viikonpäiviä täysin sellaisinaan. Suoraan aurinkoon ja kuuhun viittaavat sunnuntai ja maanantai otettiin käyttöön, mutta neljän muun viikonpäivän esikuvat Mars, Merkurius, Jupiter ja Venus korvattiin skandinaavisten jumalten Tyrin, Odinin, Thorin ja Freijan nimillä.

Suomalaiset viikonpäivät

Suomessa viikonpäivien nimet omaksuttiin skandivastineista melkein sellaisinaan. Nimen loppu ’tai’ on yksinkertaisesti suomalainen versio ruotsin ’dag’-sanasta. Poikkeuksena on keskiviikko, joka suomessa tarkoittaa germaanisen esimerkin mukaan viikon keskimmäistä päivää. Muissa pohjoismaissa päivän nimi tulee Odin-jumalasta.

Roomalainen viikonpäivien nimiperinne näkyy laajalti Euroopan eri kielialueilla ja jumalten nimiin viittaavat viikonpäivät löytyvät niin espanjan, ranskan, englannin kuin skandienkin kielialueilta, tosin hieman eri muodoissaan.

MAANANTAI

Maanantaissa kuuluu vanha germaaninen lainasana. Se oli käännetty suoraan latinasta, jossa dies Lunae on kuun päivä. Kuu on saksaksi die Mond. Muinaisruotsissa päivä tunnettiin nimellä manadagher.

Germaanitaustaisissa kielisuvuissa maanantai on pysynyt nykymuodossaankin hyvin lähellä alkuperäistä asua: (måndag (ruotsi), monday (englanti) ja Montag (saksa). Romaanisissa kielissä maanantai kantaa yhä latinan kielistä alkuperäänsä: lunes (espanja), lundi (ranska).

TIISTAI

Nimi tiistai on tullut vanhan pohjoisen sodan jumalan mukaan, jonka germaanit tunsivat nimellä Ziu, skandinaavit nimellä Tyr ja anglosaksiset kansat nimellä Tiw. Pohjoismaisessa tarustossa urheana esitelty, sodan taistossa apuun pyydettävä Tyr oli Odinin poika, Thor-jumalan nuorempi veli.

Roomalaisille tiistai oli sodanjumala Marsin päivä, dies Martis Germaanissa kielissä tiistain kirjoitusasussa on pieniä variaatioita, sen sijaan latinalaista perää olevat nimet taas ovat vieläkin hyvin lähellä toisiaan: tisdag (ruotsi), tuesday (englanti), Dienstag (saksa), martes (espanja), mardi (ranska).

KESKIVIIKKO

Suomessa keskiviikko tarkoittaa viikon keskikohtaa: sunnuntaista alkaneen viikon keskeltä taittavaa päivää. Tapa lienee periytynyt saksasta, jossa keskiviikko tunnettiin joskus nimellä Wodanstag (Odin on englanniksi Wodan), mutta lopulta nimeksi vakiintui keskiviikkoa tarkoittava Mittwoch. Roomalaiset pyhittivät keskiviikon, dies Mercuriin, Merkuriukselle. Pohjoisemmat kansat valitsivat tilalle Odin-jumalan.

Odinin ja Merkuriuksen perinne näkyy yhä monissa kielissä: onsdag (ruotsi), wednesday (englanti), woensdag (hollanti), miércoles (espanja), mercredi (ranska).

TORSTAI

Taivaan ilmiöiden ja ukkosen jumalten torstai. Roomalaisten ylijumala, taivaan ja taivaanilmiöiden jumala Jupiter antoi nimensä torstaille (dies Jovis). Taivaanilmiöiden jumalalle löytyi vastine sekä skandien että germaanien tarustoista. Suomalaisen torstain nimi juontaa Thorista, pohjoismaisen taruston ukkosen jumalasta ja germaanisissa kielissä torstaille antoi nimensä ukkosenjumala Donar.

Thor ja ukkonen sävyttävät torstain kirjoitusmuotoa yhä nykyäänkin: torsdag (ruotsi, norja), thursday (englanti), Donnerstag (saksa). Jupiterin perinne elää romaanisisten kielialueiden torstaissa: jueves (espanja), jeudi (ranska).

PERJANTAI

Perjantai oli roomalaisten viikkokalenterissa dies Veneris, Venuksen päivä. Myös pohjolassa perjantai nimettiin jumalattarien mukaan. Venus, joka oli rakkauden ja kauneuden jumalatar, sai pohjoisiksi vertaisikseen Freijan. Suomalainen perjantai sana nousee samasta juuresta, vaikka kuulostaakin hieman erilaiselta.

Freija ja Venus pitävät pintansa perjantain nimissä: fredag (ruotsi), friday (englanti), Freitag (saksa), viernes (espanja), vendredi (ranska).

LAUANTAI

Lauantain nimellä on yhteispohjoismainen tausta. Se on pesupäivä, jonka nimi tulee kylpyvettä tarkoittavasta laur –sanasta tai muisnaisruotsin pesua tarkoittaneesta logh-sanasta. Kylpypäivän nimeä tai merkityssisältöä ei siis lainattu pohjoismaisiin kieliin latinasta, vaikka siellä olisi tarkoitukseen ollut tarjolla dies Saturni, Saturnuksen päivä. Suomessa lauantai on perinteisesti peseytymis- eli saunomispäivä.

Lauantaiset pesuvedet näkyvät yhä pohjoismaisissa kielissä: lördag (ruotsi), lørdag (tanska, norja). Saturnus ei sekään ole unohtunut, vaan näkyy yhä englanninkielessä (saturday).

SUNNUNTAI

Dies Solis, auringon päivä, kääntyi matkallaan pohjoiseen germaanisiin muotoihin Sonnen ja sun. Viittaus aurinkoon näkyy yhä kielissämme: söndag (ruotsi), sunday (englanti), Sonntag (saksa).

Romaanisissa kielissä sunnuntain nimeksi juurtui myöhemmin Jumalan päivää tarkoittava Dominica: domingo (espanja), dimanche (ranska).

 

– Maria Kylätie

 

Lähteet: Vilkuna Kustaa: Vuotuinen ajantieto; Lempiäinen Pentti: Pyhät ajat

Kuva: internetistä