Tampereen museokeskus Vapriikissa on jatkuvasti esillä noin kymmenkunta näyttelyä. Kävimme toimittajakollegani Janne Karjalaisen kanssa tyhjentämässä aivojamme muutamaan mielivaltaisesti valikoimaamme kohteeseen. Museosta kiinnostuneille huomautettakoon, että tänne on ilmainen sisäänpääsy kaikille perjanataisin kello 15:n ja 18:n välillä, lukuunottamatta Marilyn Monroe -näyttelyä.
Retki lähti lupaavasti käyntiin kuvan multimediaspektaakkelilla. Kyseessä oli vissiin Birckala 1017 -näyttely tai sitten Postimuseo – vittuko näistä selvää ottaa, kun ovat laittaneet joitain näyttelyitä niin lomittain Vapriikin tiloihin. Kokemus oli kuitenkin antoisa. Istahdin miellyttävästi pehmustettuun kolooni, valitsin seinällä pullistelevista napeista selostuskielekseni englannin ja lähdin aistimatkalle jonnekin menneisyyteen taitavan tarinankertojan maalaillessa kielikuvamaisemaa jonkun muinaisen jannun koettelemuksista. Tarinasta sinänsä en muista mitään, mutta se on sivuseikka. Mieleenpainuvaa oli istuimen alta persettäni mukavasti värisyttelevä porina aaltojen pauhatessa ääninauhalla. Tämä oli rentouttavaa.
Postimuseossa ihailimme takavuosien kirjekuriirien asusteita. Joskus postiljooniakin olisi vielä saattanut luulla sotajoukkojensa uljaaksi kenraaliksi. Tänään duuniinsa leipääntynyt orjatyöläinen polkee aamuyöstä shortsit jalassa polkupyörää ja väistelee pikkutunneille venyneen bilekansan vittuiluja. Kehitys jatkaa kehittymistään.
Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely on suhteellisen pieneen tilaan ahdettu kokelma leikkeitä ja muisteloita punkin maihinnoususta ja kukoistuksesta Suomessa 70-luvulta etiäpäin. Täällä saattoi herkkähermoinen aistia kiljunhuuruisen mesoamisen, musiikillisen lahjattomuuden ja isävihasta kumpuavan katkeruuden. Tosianarkistin sydämestä ei vitutus pääse koskaan kuolemaan.
Tsiigailimme ohikulkumatkalla myös Suomen pelimuseoon hiljattain lisätyn käsikonsoliosaston. Tarjolla oli innovaatioita läpi vuosikymmenten. Joitain tällaisia muistan itsekin näpräilleeni ennen kuin pelejä opittiin ihan oikeasti tekemään hyvin.
Jos nykymallisissa linja-autoissa ei koe oloaan riittävän ahdistuneeksi ja klaustrofobiseksi, voi Vapriikissa käydä ihan sisällä asti istahtamassa tällaisessa muinaisjätteessä. Tätä osaan arvostaa, sillä onhan linjuriauto maantien ässä.
Janne otti tyypit vanhan ajan polkuvetoisella ratsulla. Setämies vahtii tarkkaan, ettei vauhti käy liian kovaksi.
Kivimuseo on täynnä aarteita. Täältä löytyy ihan kaikkea fossiileista aina pilluja ja muita elimiä muistuttaviin kovakuorisiin luonnon oikkuihin. Kannattaa käydä katsomassa – vaikka vain tuumailemassa, mitä psykedeelisiä ajatuksia nämä muodostelmat kirvoittavat ulos mielen syövereistä.
Kierroksemme kliimaksi oli varsin laajamittainen näyttely originaalin tissiprinsessan Marilyn Monroen uran ja elämän varrelta. Paljasta pintaa ei aivan ollut tarpeeksi, jotta tämän toimittajan sydänkäyrä olisi kangistunut nousujohteiseksi. Kuvien ohella oli kuitenkin myös tekstuaalista kerrontaa, jos jotakuta lukeminen kiinnostaa.
Tämän lähemmäs emme päässeet sitä korkeinta tyydytyksen huipentumaa. Ehkä ensi vuonna Vapriikki järjestää meille janoisille porno- tai pillunäyttelyn. Ihan kivat vibat nyt kuitenkin.
Teksti: Jere Jokinen
Kuvat: Janne Karjalainen
Muutamia viikkoja olen jaksanut näitä juttuja lukea, mutta kun tämä taso ei tästä muiden hyväksyntää mauttomilla vitseillä hakevan surullisen yläasteikäisen pikkupojan kirjoituksista yhtään ylemmäs tunnu nousevan, alkaa jo vähän puuduttaa. Näistä teksteistä nousee vain myötähäpeä kirjoittajan puolesta, kun toinen yrittää olla niin kovista ja niin erikoista noilla pillu-heitoillaan ja mukamas räväyttävällä ”erotutaan-massasta”-asenteella. Ei sillä, että odottaisin näiden ”pillua hiertävien” juttujen tästä yhtään paranevan, mutta kyllä ne aika säälittävää luettavaa ihan oikeasti on. Hyvät kesän jatkot vaan toimitukselle.
Kiitoksia palautteestanne. Tarkoitatte varmaan yleisesti toimittajamme Jere Jokisen artikkeleita. Tiedostamme kyllä että hänellä on ’räikeämpi’ tyyli, mutta täällä Nauhalaisessa me hyväksymme erilaiset persoonat, ja tilastojemme mukaan monet Jeren kirjoittamat jutut ovat luetuimpia artikkeleitamme. Nauhalaisessa on kuitenkin töissä monia muita vähemmän ’räikeitä’ persoonia, keidenkä artikkelit saattavat miellyttää teitä enemmän. Hyvät kesän jatkot teillekin T: Toimitus.