Vierailulla Lenin-museossa

Tampereen työväentalossa sijaitsee yksi erikoisimmista museoista. Nauhalaisen toimittaja kävi  Lenin-museossa tutustumassa Neuvostoliiton ihmeelliseen maailmaan.

Tampereen keskustassa sijaitseva Lenin-museo nostaa pintaan monenlaisia tunteita uudella näyttelyllään. Siinä tuodaan esille Suomen ja Neuvostoliiton yhteistä ja vaikeaa historiaa aina 1900-luvun alkuun asti. Tällä samalla paikalla Lenin ja Stalin tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa vuonna 1905 salaisessa vallankumouksellisten kokouksessa.

Muutama vuosi sitten Lenin-museo koki suuren päivityksen niin tilojen kuin sisällönkin puolesta. Aiemmin Leniniin itseensä painottuva perusnäyttely vaihtui arkailemattomaan kuvaukseen Suomen idänsuhteista aina Neuvostoliiton parhaimpiin nousuhetkiin ja tuhoon. Päivityksen myötä myös esillepanoa kohennettiin ja paperiset monisteet väistyivät historiaan uudemman museotekniikan tieltä. Museoon mahtuu paljon liikkuvaa kuvaa ja ääntä, opasteita unohtamatta.Kierroksen alussa on mahdollista istahtaa tuolille ja katsoa lyhyt filmipätkä, jossa perustellaan museon sijaintia ja kerrotaan Leninin ja Stalinin jo aiemmin mainitusta ensikohtaamisesta. Kyseinen kohtaaminen tapahtui Tampereen työväentalolla joulukuussa 1905, kun bolsevikit tapasivat  siellä salaisen kokouksen myötä.

Siitä jatketaan läpi 1900-luvun, ja suurlakon, jonka aikana Tampereella luettiin punainen julistus. Siinä vaadittiin muunmuassa yhtäläistä äänioikeutta ja senaatin eroa. Museon seinältä löytyykin julistus kehystettynä.

Stalinin aikaisista vankileireistä tehty gulag-pienoismalli herättää väistämättä ajatuksia. Siitä pystyy näkemään niin tyrmän kuin parakit, ruokalan ja ja työalueet. Näillä leireillä olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin helpot ja vankeja menehtyi paljon niin raskaaseen työhön kuin nälkään nääntymiseen. Myös väkivalta johti kuolemiin.

Museossa pääsee tutustumaan myös tyypilliseen Neuvosliittolaiseen olohuoneeseen. Siellä voi istua sohvalla ja selata lehtiä. Löytyypä kirjahyllystä makeisrasioitakin.

Yksi museon eittämättä hienoin osuus ovat Leniniä ja Stalinia esittävät näköisnuket. Niiden kanssa voi halutessaan poseerata kameralle ja ikuistaa hetken talteen. Kuvaustilanteessa voi itse hypätä Dnepr-moottoripyörän selkään ja ainutlaatuinen kuva on valmis.

Museon tiloissa toimii myös Soviet shop josta voi ostaa kirjoja, pelikortteja ynnä muita pieniä lahjaksikin sopivia tuotteita. Kannattaa huomioida, että  kesäkaudella on tarjolla opastuksia joka päivä klo 14.

Lenin-museo on hätkähdyttävä ja taidokkaasti koottu historiankatsaus, josta jokainen voi saada itselleen jotakin. Siellä käymiseen kannattaa varata aikaa, jotta pystyy perehtymään kaikkeen tarpeeksi hyvin. Nähtävää ja kuultavaa riittää  tilan täydeltä.

Lähteet:

Museon omat sivut

Wikipedia-artikkeli

Työväenmuseo Werstaan Lenin-museota käsittelevä artikkeli

Teksti ja kuvat: Jenni Salonen

2 Comments

  1. Vaikka en ole Lenin museossa vielä ainakaan käynyt, syntyy siitä lukemalla mielikuva edelleen suhteellisen siloitellusta ja korkeintaan varovaisen kriittisestä tavasta käsitellä Leniniä ja Neuvostoliiton historiaa. Kaikesta huokuu kodikkuus ja iloisesti hymyilevä museohenkilökunta bolsevikki-univormuissaan tuo mieleen jonkun hauskan koko perheen elämyksen.
    Museossa tuskin näkee viitteitä Leninin salaisen poliisin Tsekan hirvittävistä veritöistä, kansanmurhasta ja diktatuurisen hirmuvallan kuvottavista vaiheista joiden kautta rakentui todellinen maanpäällinen helvetti, julma vankila-valtio jonka perustaja Lenin, oli ei vähempää kun pahan ruumiillistuma.
    Vladimir Ilyich Lenin ei ole yhtään vähemmän paha kuin seuraajansa Josif Stalin tai Saksan Kolmannen Valtakunnan johtaja Adolf Hitler, mutta jostain syystä hänen ympärillään on sallimuksen ja jopa kunnioituksen aura Suomessa. Leninin monumenttien ja museon vaalimista selitellään niillä samoilla ontuvilla tekosyillä: ”Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden” ”Leninin symbolien hävittäminen saa ihmiset unohtamaan historian” Silkkaa lööperiä.
    Leninin valtakaudella 1917-24 toteutettiin ”Vallankumouksen Rankaisevan Miekan” voimalla kammottavien ihmisoikeusrikosten sarja. Syrjäytetty Tsaari perheineen ja palvelusväkineen ammuttiin. Vallankumouksen vihollisiksi luokiteltuja kidutettiin ja teloitettiin massiivisia määriä. Perustettiin Gulag keskitysleirijärjestelmä. Suoritettiin maatilojen väkivaltainen pakkokollektivisointi ja satojen takavarikot. Kulakit, eli maanviljelijät jotka vastustivat vähänkin noita toimia, tuli Leninin käskystä teurastaa julkisesti. Maanviljelyksen sosialisointi johti mittavaan nälänhätään.
    Samat henkilöt jotka vaativat lujasti (ja aivan oikeutetusti) natsi-symbolien täyskieltoa, kantavat joka vappu ruusuja Leninin patsaille ja tukevat täysillä Lenin museota. Miksi? Miten bolsevikkien ”punainen lihamylly” eroaa natsien kuolemanleireistä? Kumpaankin pakotettiin kansanvihollisiksi syyllisetyt miehet, naiset, lapset ja vanhukset jotka riisuttiin, surmattiin ja joukkohaudoissa poltettiin.

  2. Sosiaalidemokraattien historiattomuus tulee ilmi siinä vaiheessa, kun jotkut demarit ottavat Leninin omakseen, tosin yhä vähemmin nykyään, mutta siltikin.
    Lenin toki oli lyhyen aikaa sosiaalidemokraateissa, vain huomatakseen ettei puolue aja vallankumousta tavalla jota se hänen mielestään vaati. Demarit olivat Leninin mielestä pikkuporvarillisia ja pehmeitä. Niinpä hän jätti demarit ja alkoi puuhata bolsevikki-puoluetta jonka toiminta perustettiin raakuudelle ja armottomuudelle.
    Mutta Venäjän suuriruhtinaskunnan kaaduttua, Lenin ja bolsevikit eivät tuoneet tilalle mitään järjellistä. Tsaarin aikana unohduksiin ja kurjuuden kurimukseen joutuneen köyhälistön asiaa ei alettu lopultakaan ajamaan kuten olisi ehkä silloin odottanut. Ei mitään aikeita luoda oikeudenmukainen ja demokraattinen yhteiskunta joka parantaisi heikommassa asemassa olleiden tilannetta tuntuvasti paremmaksi. Sensijaan kaikki voimavarat laitettiin ylempien yhteiskuntaluokkien likvidoimiseen.
    Kenties sosiaalidemokraattinen vallankumous olisi toteutunut inhimillisemmin. Valtansa menettänyttä väestönosaa ei olisi tarvinnut vainota ja tappaa, mutta sensijaan köyhälistöä olisi alettu kiskoa ylös toivottomasta surkeudesta. Mutta se ei istunut kommunismin kehyksiin mitenkään päin, Lenin torjui ajatuksenkin demokratiasta. Hän näki diktatuurin ainoana mahdollisuutena toteuttaa Neuvostovaltio.
    Kun sosiaalidemokraattista vallankumousta kannattanut juutalais-taustainen nainen Fanny Kaplan yritti salamurhata Leninin, koska tämä oli Kaplanin mielestä verisesti pettänyt Venäjän köyhälistön, sementoitui Leninin viha demareita kohtaan pysyvästi. Lenin selvityi murhayrityksestä, mutta Kaplan ammuttiin seinää vasten.
    Leninin tähtäimessä oli hävittää luokat Venäjältä. Tavallaan hän sen toteuttikin. Lokakuun vallankumouksen ja sisällissodan jäljiltä Venäjällä oli jäljellä köyhä kurjalisto.

Kommentointi on suljettu.