Uutispimentoon astuminen

Elämää uutisten tuolla puolen

Kuva: Pixabay

Kolmisen kuukautta sitten lopetin uutisten lukemisen lähes kokonaan. Totaalisessa pimennossa en kuitenkaan elä. Joskus availen satunnaisia uutislinkkejä, joita etäisesti kaveria muistuttavat henkilöt jakavat. Kaupoissa pauhaa toisinaan radio, mistä voi napata murusia maailman menosta. Kassajonossa iltasyöpien otsikot pistävät väkisinkin silmään — näitä ei tosin voi hyvällä omallatunnolla uutisiksi kutsua.

Aktiivit uutistenlukijat voivat kokea, että yritän elää omassa kuplassani. Valtaosalla uutisista ei loppujen lopuksi ole juuri merkitystä tavallisen ihmisen elämään. Elämääsi oikeasti vaikuttavista asioista kuulet kuitenkin tavalla tai toisella. En muista, että olisin koskaan muuttanut tietoisesti tekemisiäni uutisten takia. Onko uutinen edes merkityksellinen, jos sen tuoma tieto ei vaikuta elämääsi? Muistatko edes mistä viime viikolla uutisoitiin? Yleensä uutisten tarjoama tietokin on vain pintaraapaisu. En koe, että olisin menettänyt mitään arvokasta valintani myötä.

Monet uutispuljut tuntuvat tekevän hidasta itsemurhaa, mikä muuttuu vain tuskallisemmaksi niiden epätoivoisen rimpuilun takia. Ne eivät tiedä miten toimia kannattavasti modernissa maailmassa. Sisällön pitäisi olla ilmaista, mutta moni käyttää adblockereita, mikä vie mainostuloja. Kun jotain isoa tapahtuu, niin yleensä ensimmäiset tiedot leviävät somessa.

Nykyuutisten taso on yhtä olematonta kuin poliitikon sielu: clickbait-otsikoita ja tunnelatauksia lyhyen mutta epämääräisen pikaisesti suhaistun artikkelin kanssa. Toki laadukkaitakin artikkeleita on, mutta ne ovat kultahippuja jykevässä lantakasassa. Kun menestys mitataan klikkauksissa, ei yksittäisiin artikkeleihin kannata uhrata turhia resursseja. On parempi, että sama ihminen lukee mahdollisimman monta artikkelin tynkää kuin yhden laajan.

Yleensä uutiset eivät tuoneet mitään positiivista elämääni, pikemminkin päin vastoin. Mikäli haluat latistaa mielialaasi, käy lukemassa miten huonosti asiat Suomessa tai maailmalla ovat. Kannattaako sitä yhden tavallisen ihmisen ottaa kaikki maailman ongelmat tietoisuuteensa? Olemmeko edes kykeneväisiä kantamaan moista taakkaa?

Ihmiset joiden kanssa olen eniten tekemisissä, puhuvat lopulta melko vähän maailman menosta. Jokaisella on oma elämä elettävänä. Ja harva haluaa käyttää rajattua aikaa läheisten kanssa politiikasta tai taloudesta puhumiseen. Jos tuttujen kanssa pinnalle nousee jokin mediassa ajankohtainen asia, he yleensä mielellään valistavat minua. Ihmiset pitävät asioiden kertomisesta varsinkin silloin, jos vastapuoli oikeasti kuuntelee.

Käytän mielummin uutisten pläräämiseen kuluvan ajan kirjojen lukemiseen tai dokkarien tapittamiseen. Niiden kautta voi ehkä oikeasti jopa oppia jotain maailmasta!

-E