Rouva raivotar, eli metallinkerääjäorava
Rouva raivotar piti taloyhtiön asukkaita varpaillaan. Se hyökkäsi ihmisten kimppuun jätepisteellä sijaitsevasta metallinkeräysastiasta. Suomi on virallisesti rabiesvapaa maa (kotoperäistä raivotautia on tavattu viimeksi vuonna 1989), joten kurren tilanne oli hämmentävä. Ilmoitukseen kuitenkin suhtauduttiin hyvin vakavasti ja menin paikalle täysissä varusteissa.
Varovasti kiertelin ympäri jätepistettä ja kuulostelin metallin kalahduksia. Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja pihakin oli täysin hiljainen. Metalliastian kansi oli raollaan, kun hitaasti ojensin kättäni sitä kohden. Nopealla käden liikkeellä heilautin astian kannen kokonaan auki ja pakitin haavi valmiina muutaman askeleen. Vieläkään ei raivotar antanut merkkiäkään itsestään.
Hetken odoteltuani uskaltauduin kallistamaan astiaa ja penkomaan sen sisältöä. Lopulta kaadoin sen kokonaan kumoon ja tyhjensin varovaisesti kadulle. Merkkiäkään raivottaresta tai edes sen pesästä ei löytynyt. Tyhjensin astian ja lajittelin sinne heitetyt roskat oikeisiin paikkoihin. Nyt kannen sai jo kokonaan kiinni, eikä orava voisi enää palata sinne.
Myöhemmin sain puhelun toiselta asukkaalta, joka oli hyvin hädissään oravan puolesta: ”Sillä on pesä läheisessä kuusessa ja se puolustaa sitä. Ettehän te satuta sitä?” Rauhoittelin soittajaa, että emme lähde häätämään emoa ja poikasia.
Manaajaa tarvitseva lokki
Löytäjä oli vienyt lokinpoikasen eläinlääkärille ja sieltä soitettiin, että linnun voisi hakea hoitoon. Lintu oli täysi mysteeri. Se vain nökötti paikallaan, eikä tehnyt mitään. Hoitaja tarjosi sille ruokaa, johon lokki ei kuitenkaan edes koskenut. Hetken ihmettelyn jälkeen selvisi, että lokilla on neurologisia oireita ja sen nielemisrefleksi on olematon. Ohjeeksi annettiin kokeilla lokille letkuruokintaa.
Yhtäkkiä lokki kuitenkin käänsi päänsä ympäri kuin manaajassa ja ampui veret pitkin seiniä. Sen jälkeen se jäi täysin liikkumattomaksi ja kuoli. Vielä tänä päivänäkään emme tiedä, mikä eläinlääkärin kautta tulleelle lokille lopulta oli tapahtunut.
Itsemurharusakko
Sarjakuvien itsemurhapupu kehittelee mitä moninaisempia tapoja päästä hengestään. Todellisuudessa rusakko saattaa oikeasti riistää itseltään hengen mieluummin kuin jäädä pedon hampaisiin.
Vapaaehtoistyöni alkutaipaleella sain hälytyksen eräälle asuinalueelle. Pihapiirin lapset olivat jahdanneet nuorta rusakkoa, joka oli lopulta juossut päin seinää ja jäänyt paikalleen makaamaan. Nappasin matkaani pahvilaatikon, johon rusakko varmasti mahtuisi ja lähdin kohteeseen. Näky oli surkea. Paniikissa oleva pitkäkorva makasi omissa ulosteissaan, eikä kyennyt liikkumaan.
Otin rusakon laatikkoon ja lähdin ajamaan eläinlääkärille. Noin puolessa välissä matkaa laatikosta alkoi kuulua voimakasta liikehdintää. Päästyäni parkkipaikalle eläin oli taas hiljentynyt. Selvisi, että se oli viimeisillä voimillaan onnistunut vääntämään itseltään niskat nurin. Soitin kollegalle, joka kertoi minulle rusakoiden itse murhista. Aikuinen rusakko pystyy umpikujaan jahdattuna tekemään loikan taaksepäin ja retkauttaa tarkoituksella niskansa nurin. Itsemurha on rusakon viimeinen pakokeino.
Raivottaren harakiripoikanen
Olin liikenteessä julkisilla, kun sain tiedon lähistöllä olevasta, apua tarvitsevasta oravanpoikasesta. Matkassani ei ollut mitään järkeviä välineitä, mutta päätin kuitenkin mennä avuksi.
Poikanen oli huonossa kunnossa ja sain sen helposti kangaskassiin talteen. Laitoin muille auttajille pyynnön hakea orava minulta ja viedä eläinlääkärille.
Kyytiä odotellessa huomasin, että kangaskassiin oli ilmestynyt verijälki. Päätin varovasti kurkata sisälle, tarkistaakseni oravan kunnon. Tällöin poikanen karkasi. Pelästyin suunnattomasti, sillä se oli viiltänyt kaulansa auki ja siitä valui yhä verta. Otin kurren uudestaan kiinni, mutta se oli verestä liukas ja pääsi livahtamaan sormistani. Seuraavaksi tartuin siihen kaksin käsin. Nyt poikanen yritti purra minua ja siihen heräsin. Harakiriorava oli onneksi vain unta. Alitajuntani tuote, kirjoitettuani edellä olleet eläimelliset tositarinat.
Teksti: Karo Hult
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?