Tekoja omaksi parhaaksi

Kehitystä ei täydellisyyttä

Kuva: Pixabay

Miksi itsensä puolesta on niin vaikea tehdä hyviä päätöksiä? Etenkin niitä, joiden tekeminen vaatii ponnisteluja. Toisille on aina helppo jakaa onnistumisen reseptejä. Kaikki enemmän tai vähemmän tietävät, miten oppitaan uusia asioita, kasvatetaan kuntoa tai laihdutetaan. Mutta tietävätkö he oikeasti? Sillä eivätkö he muuten tekisi tarvittavat muutokset? Laiskuuden takia? Järkevä ratkaisu kuitenkin huomioi, miten toimia kohdatessa ongelman. Motivaatiopiikki kestää yleensä vain hetken, eli sen varaan ei kannata laskea, mutta toki se kannattaa hyödyntää.

Ole oma suojelusenkelisi

Välttämättömien asioiden lykkääminen yleensä vain kurjistaa oloa. Tiedät, että tehtävä on kuitenkin jossain vaiheessa hoidettava, joten aina välillä se kummittelee mielessä. Monesti asian lykkääminen kasvattaa myös sen vaivalloisuutta. Tiskivuori tai villakoirat eivät kokemukseni mukaan kutistu ajan myötä. Aina on kuitenkin helpompi vilkaista vielä yksi video Youtubesta. Video, jonka sisällön olet jo unohtanut ylihuomenna.

Ottakaamme esimerkiksi ihminen, jonka kaikki tekemiset kirjattaisiin ylös. Myöhemmin nämä muistiinpanot näytettäisiin kyseiselle henkilölle, mutta hänelle ei kerrottaisi kenestä on kyse. Tämän jälkeen häntä pyydettäisiin arvioimaan, miten paperilla oleva henkilö voisi parantaa elämäänsä. Luultavasti ideoita tulisi useampi. Mutta miksi hän ei ole itse tehnyt näitä muutoksia omassa elämässään? Jokainen on kuitenkin oman elämänsä tärkein henkilö, mutta valitettavan usein tämä ei näy yksilön käytöksessä. Melkein kuin omaan olemassaoloonsa turtuisi.

Omien tekojensa tarkastelu itsensä ulkopuolelta on todella vaikeaa. Toivoisin, että pystyisin tekemään sitä edes hieman paremmin. Ihanteellista olisi, että voisi itse toimia omana suojelusenkelinään. Eli tarkastelisin omia tekemisiäni itseni ulkopuolelta, ja samalla arvioisin onko niiden tekeminen hyväksi vai haitaksi. Haitallisten asioiden tunnistaminen on erittäin hyödyllistä, koska silloin tiedät, mitä sinun olisi korjattava. Jos et kunnolla tunnista ongelman perimmäistä syytä, miten voit edes kuvitella korjaavasi sen?

 

Kuva: Pixabay

Pieniä parannuksia

Monesti ihmiset keskittyvät liian isoihin ongelmiin. Isot muutokset ovat raskaita ja voivat tuoda mukanaan stressiä. Todennäköisesti toimivampi strategia on tehdä muutoksia mikrotasolla. Saat varmemmin aikaan pysyviä muutoksia sekä positiivisia kokemuksia. Toistuvasti tehdyistä pienistä muutoksista tulee ajan myötä merkittävä kasa.

Yhteen isoon asiaan merkittävä panostaminen ja siinä epäonnistuminen tympäisee. Pienen asian kaatuminen ei merkitse niin paljon, sillä investointi ei ole niin suuri. Mikäli on otettava harteilleen jokin isompi urakka, kannattaa kokeilla sen pilkkomista pienempiin osiin.

Oma syntini toisinaan on, että tähtään täydellisyyten. Tämä johtaa monesti melkoiseen jumittamiseen, kun yritän selvittää kaiken maailman yksityiskohtia. Liika tieto voi myös olla erittäin halvaannuttavaa. Mistä minä edes tiedän osaanko kysyä oikeita kysymyksiä, kun en ole edes vielä aloittanut? Eteen päin päästäkseen olisi hyödyllisempää tähdätä kehitykseen. Et tarvitse kaikkia vastauksia, jotta voit aloittaa. Tehdessä näet mitä oikeasti tarvitset.

Toisinaan on hyvä tähdätä matalalle. Joskus jopa niin matalalle että se voi tuntua tyhmältä. Jos vaikka jahkailet kuntoilun suhteen, niin miten olisi, että tekisit joka aamu vain muutaman kyykyn ja pari punnerrusta (tarvittaessa pöytää vasten) ja lähdet kehittämään juttua siitä? Ainakin olet hitusen parempi kuin eilinen minäsi. Ja miten ihmeessä luulet jaksavasi käydä salilla, jos et pysty edes päivittäin tekemään pientä viiden minuutin lihasjumppaa kotonasi?

 

Kuva: Pixabay

 

Japanilaisilla on termi kaizen, jolla viitataan jatkuvaan kehittymiseen. Alkujaan käytäntö on lähtöisin yritysmaailmasta. Suurten ja kalliiden muutosten sijaan jokainen toimitusjohtajasta perus liukuhihnaduunarin osallistuu tuottavuuden tehostamiseen tekemällä pieniä muutoksia. Pääpainona on turhan ja hyödyttömän eliminointi. Termiä on alettu soveltamaan myös yritysmaailman ulkopuolella kuten itsensä kehittämisessä. Ideana on hidas mutta varma kehittyminen.

Yhteisön paine

Joskus ympärillä olevat ihmiset voivat laittaa vastaan, kun ihminen tekee itsensä kannalta positiivisia muutoksia. Monet ihmiset eivät pidä siitä, kun heitä muistutetaan omista puutteistansa. “Mikäs pupu sinusta on tullut, kun syöt kasviksia?” “Täältä tulee meidän urheilija.” Onneksi ihmiset harvemmin menevät piikittelyä pidemmälle. Mutta tämäkin voi käydä raskaaksi pitkään jatkuessaan.

Tietysti kaikki ihmiset eivät suhtaudu nihkeästi, kun toinen alkaa parantamaan elämäänsä. Ympärillä olevat ihmiset voivat myös innostua tekemään positiivisia muutoksia. Se ensimmäinen itsensä kehittäjä voi olla juuri sopiva katalyytti, jota muut ovat kaivanneet inspiroimaan tai motivoimaan heitä.

Jos haluat kukoistaa, ympäröi itsesi positiivisilla ja kannustavilla ihmisillä. Mikäli tämä ei onnistu, niin yritä ainakin minimoida aika, jonka käytät negatiivisten henkilöiden kanssa. Ihminen on kuitenkin laumaeläin, joten jokainen meistä mukautuu enemmän tai vähemmän ympärillä olevien ihmisten mukaan. Olen kuullut väitettävän, että ihminen on keskiarvo niistä ihmisistä, joiden kanssa vietät eniten aikaa – ehkä tässä on jotain perää.

 

Kuva: Pixabay

Aloittamisen vaikeus

Ultraurheilija Rich Roll toteaa monesti, että “mieliala seuraa tekemistä” (mood follows action). Aloittaminen on yleensä kaikkein vaikeinta, mutta kun vauhtiin pääsee, ei tekisi mieli lopettaa sitten millään. Monesti on sitä hieman — tai no oikeastaan melko paljonkin — pakotettava itseään, jotta saa vaaditun asian aloitetuksi. Etenkin, kun nykymaailmassa sosiaaliset mediat suorastaan taistelevat meidän huomiosta.

Harvemmin kukaan kuitenkaan katuu tehdessään jotain hyödyllistä, vaikka aloittaminen olisikin vaatinut hieman enemmän ponnisteluja. Oikeastaan alun vastahanka saattaa tehdä suorituksesta jopa hieman palkitsevamman, sillä kyseinen tempaus ei ollut läpihuutojuttu. Toki täysin väkisin ei kannata itseään pakottaa. Mutta aina voi kokeilla, josko asiat lähtevät sujumaan. Kyllä sen sitten huomaa, mikäli homma ei ota tuulta purjeisiinsa. Eikö ole turhauttavampaa elää sen tiedon kanssa, ettet edes yrittänyt kuin sen, että yritit?

– E

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.