A.W. Yrjänä: Joonanmäen valaat (äänikirja) 2018 WSOY.
Kesto 4 t 50 min. Lukija: A.W. Yrjänä
Yleensä se, että kirjailija haluaa itse lukea äänikirjan on huono ratkaisu. Tässä tapauksessa se on ainoa ratkaisu. Aloitin kirjan painettua laitosta, mutta se ei lähtenyt millään lentoon. Äänikirjan aloitettuani, ei ollut paluuta. Kuuntelin koko kirjan yhdeltä istumalta. Ja mikä tarina se olikaan!
Joonanmäen valaat on Yrjänän esikoisromaani, mutta ei ensimmäinen. Ensimmäisen piti olla Scifi-romaani, joka traagisesti lähti murtovarkaiden matkaan. Yrjänä kertoo Soundissa:
“– Talvikuninkaan taustallahan on laaja tarina, sillä kirjoitin niihin aikoihin scifi-romaania. Sen suurimmat innoittajat olivat tietenkin Shakespearen Kuningas Lear ja Raamattu. Kirjan tekeminen kuitenkin keskeytyi vuonna 2010, kun meillä kävi murtovarkaita ja ne veivät kaikki varmuuskopiot, teoksen taustamaailman muistiinpanot ja muut. Talvikuningas oli sen syntymässä olleen kirjan ensimmäinen traileri.”[1]
Käsikirjoituksen pohjalta syntyi CMX:n paras albumi Talvikuningas. Tavallaan lohduttava asia, mutta olisin silti halunnut lukea sen Yrjänän avaruusoopperan.
Kirjan sisällöstä ei tekisi mieli sanoa yhtään mitään, jotta jokainen voi kokea kaiken uutena ja yllättävänä. Romaania voisi kuvailla aikuisten saduksi. Enemmän Jules Verneä kuin Tolkienia. Jossain oli mainittu, että teosta voi pitää pastissina Vernelle. Sitä se onkin ja monelle muulle, kuten Pikku Prinssin Antoine de Saint-Exupérylle. Tarina vie maailman laidalta laidalle, ylös ja alas ja vähän maailman ulkopuolellekin. Varsinkin romaanin alkuosa on Yrjänälle ominaista kielellistä ilotulitusta, joka sataa viittauksia kirjoituksiin antiikista nykypäivään. Noin puolenvälin jälkeen kirja muuttuu seikkailutarinaksi, jota voi kuvata sanalla eeppinen. Joonanmäen valaiden maailma on todella kiehtova, se ei noudata fysiikan lakeja vaikka fysiikastakin on paljon puhetta. Maailma on tieteen, mielikuvituksen ja esoterian kudelma.
Kirja on must read -osastoa kaikille CMX-faneille ja kaikille niille, jotka tykkäävät ei-niin-konventionaalisesta proosasta.
Teksti: Juuso Kangaspunta
Kuva: Johnny Kniga
Lähteet:
