Tämäkin menee ohi – mutta ei Kultturellien lukupiiriltä

Kirja-arvostelu

Milena Busquets – Tämäkin menee ohi
(Tambien esto pasara, 2015 suom. Tarja Härkönen)

Tässä on lukukokemus, joka on tähän mennessä aiheuttanut eniten eriäviä mielipiteitä lukupiiriläisten keskuudessa. Piirin miehet kertoivat tipahtaneensa kärryiltä jo melkein kirjan ensimetreillä, ymmärrettävästä syystä, sillä aihe ei ollut heille aivan niin tuttu, kuin ehkä aikaisemminkin muutaman muun hömppäkirjan lukeneille naisille. Meidän olikin hiukan helpompi saada kiinni espanjalaisen toimittaja-kääntäjä Milena Busquetsin tähän mennessä ainoasta suomennetusta teoksesta. Mielipiteitä oli kuitenkin syntynyt lukijoiden keskuudessa monenlaisia; ”Henkilöhahmot jäivät etäisiksi ja pinnallisiksi, kuin haamuiksi”, muotoili eräs jäsen oman lukukokemuksensa. ”Alussa oleva viha muuttui lopussa äidin pyhimyksellisyyteen” sekä ”tarinassa ei juuri ole tarttumapintaa tai samaistumiskohtia” ovat muutamia muita esimerkkejä ajatuksista, joita myös nousi esiin keskustelussa kirjasta. Mielestäni hauskin kommentti, joka kuvaa suoraan ja rehellisesti kepeää kertomusta surutyöstä oli kuitenkin ”tämän kirjan kanssa sai taas harjoitella pikalukua”.

Olipa kerran maassa hyvin kaukana täältä, ehkä Kiinassa, mahtava keisari. Hän oli älykäs ja myötätuntoinen ja eräänä päivänä hän kokosi yhteen valtakunnan kaikki viisaat, filosofit, matemaatikot, tiedemiehet ja -naiset ja runoilijat ja sanoi heille: ”Haluan lyhyen lauseen, joka toimii jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, aina”. Viisaat poistuivat ja miettivät kuukausi toisensa perään. Lopulta he palasivat ja sanoivat keisarille: Meillä on nyt lause, se on seuraava ”Tämäkin menee ohi.”

– Tämäkin menee ohi

40-vuotias Blanca jättää äitinsä hautajaiset ristiriitaisin tuntein. Hän on nähnyt kirkossa tuntemattoman, komean miehen, mutta menettänyt samalla tärkeän hahmon elämästään. Suru kääntyy pian vihaksi ja hämmennykseksi, kun Blanca onnistuu sopimaan loman kauniiseen lapsuuden kotikaupunkiinsa Cadaquésiin samaan aikaan parhaiden ystävien, perheen, kahden ex-miehensä sekä rakastajansa kanssa. Yrittäen edelleen pitää kiinni intohimoisesta elämänjanostaan ja samalla kaivaten yhteisiä hetkiä boheemin äitinsä kanssa, Blanca matkaa perheineen Espanjan paahtavan auringon alla ja oppii uusia puolia sekä itsestään, että läheisistään. Suorsanaisesti kulkeva, hetimmiten kirjailijan oman äidin kuoleman jälkeen kirjoitettu teksti on kertomus irti päästämisestä, elämän kauneudesta ja rakkaudesta, joka ei koskaan kuole. Nopealukuinen teos on helppoa ja varmasti mielenkiintoista luettavaa niille, jotka uskaltavat höttömäiseen Chick flick-kirjaan täysin ennakkoluulottomasti tarttua.

Osittain suomenkielisen teoksen kömpelön kannen perusteella, itse olisin tämän kirjan jättänyt suosiolla lepäämään kirjaston hyllylle. Tilannetta ei juuri auttanut se, että sain kuulla ennen kirjan aloittamista mielipiteitä sen jo aiemmin lukeneilta, jotka lyttäsivät teoksen sen kyvystä olla etenemättä koko kertomuksen aikana lainkaan. Tästäkin huolimatta yritin lähestyä tekstiä avoimin mielin, mutta varmuuden vuoksi valmiina pettymään. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että teoksessa terapeuttisesti omia tunteitaan purkava Busquets on saanut aikaan inhimillistä ja todentuntuista tekstiä. Läheisen menehtyessä tunteet saattavat heitellä vihasta ja epäuskosta lopulta ikävään ja hyväksymiseen, mutta omasta elämästä ei tarvitse, eikä kuulu päästää irti. Tämäkin menee ohi on osa surutyötä, joka ei mielestäni juuri kaipaa syvempää pohdiskelua ja tulkintaa, mutta toimii silti hyvänä muistutuksena lukijalle aina silloin tällöin irtautua arjen kahleista ja lakata murehtimasta elämää. Jokainen ikävä hetki menee kyllä ohi, kuten menevät myös tylsät kirjat.

Kuva ja tekstit
Eveliina Aholaita