Muinaiselle Suomen kansalle metsä oli pyhä paikka. Se antoi suojan ja ruuan, mutta oli myös vaarallinen niille, jotka eivät sitä osanneet kunnioittaa. Metsässä liikkuessaan muinaiset suomalaiset pyysivät suojelusta Tapiolan hallitsijoilta. Tellervo oli metsän hallitsijaparin iloluontoinen tytär, jonka suosiossa olevien kotieläimet pysyivät turvassa metsän pedoilta.
Tapiolan valtiaan tytär Tellervo tunnettiin viehkeänä ja leikkisänä metsänhaltijana, joka piti huolen paitsi metsän linnuista ja muista pikkueläimistä, myös karjasta. Karjaa metsään laskiessaan usein pyydettiin Tellervoa suojelemaan ja kaitsemaan karjaa, jotta ne eivät eksyisi Tapiolan uumeniin ja jäisi petojen kynsiin. Tellervon uskottiin pesevän ja harjaavan eläimet puhtaaksi ja siistiksi, mikäli hänen suosioonsa onnistui pääsemään.
Ote Eino Leinen runosta Tellervo.
Utupaita, hienohelma, metsän tyttö tylleröinen; Tellervoa mielisteleviä ja imartelevia nimityksiä usein lueteltiin karjaa metsään laskettaessa, jotta Tapiolan hyväsydämisen kaunottaren huomio saatiin herätettyä. Tellervoa ei yleensä yhdistetty metsästykseen ja riistaonneen, sillä hänen katsottiin nimenomaan suojelevan eläimiä. Häneltä kuitenkin pyydettiin usein suojelua metsän vaaroja vastaan.
Lemminkäinen mielistelee Tellervoa. Kalevala, 14. runo. Metsässä kulkija puhutteli ja kutsui usein avukseen kaikkia Tapiolan hallitsijoita ja Tellervoa mielistellään usein osana pidempää runoa tai loitsua, jonka yhteydessä mainitaan useita muitakin henkiä ja haltijoita.
Vaikka Tellervoa harvoin kutsuttiin avuksi metsästysonnea tuomaan, löytyi tähän kuitenkin yksi poikkeus ja se oli kun lähdettiin karhun kaatoon. Metsän suurimman ja vaarallisimman pedon kaatamiseen tuli saada mahdollisimman suuri suosio metsän hallitsijoilta, jotta Tapiolan voimat suojelisivat metsästäjiä karhulta ja estäisivät tätä käymästä metsämiesten kimppuun. Tellervo saattoi kauneudellaan hurmata ja lepyttää karhun, jolloin metsästäjien työ sen kaatamiseksi kävi paljon helpommaksi.
Tellervo tervehtimässä metsän pieniä asukkaita tuohivaatteissa. Tapiolan tytär kaitsi ja rakasti kaikkia metsän eläimiä, olivatpa ne sitten kuinka pieniä tai suuria.
Teksti ja kuvat: Sami Olkkonen
Lähteet: Suomalainen mytologia (Martti Haavio, 1967, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura), Suomalaiset taruolennot (Eero Ojanen, Sirkku Linnea, 2017, Minerva Kustannus), suomalaisiakansanperinteita.blogspot.com, taivaannaula.org, runosto.net
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?