Tampereen oma kulttuuritarjonta on varsin kattava, sillä museoita ja nähtävyyksiä riittää. Monipuolisuutta tuovat museoiden vaihtuvat ja ajankohtaiset näyttelyt, jotka voivat olla täysin erilaisia pysyviiin näyttelyihin verrattuna.
Lähdin jälleen kerran Nauhalaisen toimittajana tutustumaan itselleni vielä tuntemattomaan museoon. Kohteenani oli Näsilinnassa sijaitseva museo Milavida. Odotukseni tätä museota kohtaan olivat hyvin korkeat, sillä olin kuullut paljon ihailevaa palautetta siitä.
Näsinpuistoon kavuttuani eteeni alkoi aueta upea maisema jossa keskellä oli Näsilinna itse kaikessa komeudessaan. Päivä oli sateinen, joten tahdoin päästä määränpäähän sukkelaan. Rakennus oli niin näyttävän näköinen, että koin tarpeelliseksi jäädä ottamaan siitä kuvan. Pääovien vierustalta löytyvät mainokset kertoivat siitä mitä oli Milavidassa luvassa: pysyvä näyttely Nottbeck-suvusta sekä vaihtuvana näyttelynä Timo Sarpanevan Ambiente-painokankaita.
Sisään astuessa mielikuvani rakennuksen historiaa huokuvasta sisustustyylistä vahvistui hetki hetkeltä. Suuri eteisaula portakkoineen on vaikuttavan näköinen ja oman silauksensa sille vielä antavat ruudullinen lattia sekä ylväät pilarit.
Portaiden yksityiskohtia ihasteltuani pääsin lopulta toiseen kerrokseen, jossa itse museo sijaitsi. Kahdesta näyttelystä valitsin Nottbeckit ensimmäisenä tarkasteluun. Jo kierroksen alussa tunsin liitäväni aivan toiselle aikakaudelle. Museossa on esillä vahanukkeja, jotka esittävät Nottbeck suvun jäseniä. Ne olivat mielestäni taidokkaasti tehtyjä, ja välillä teki jopa mieli tarkastaa olan yli, liikahtiko joku. Vahanuket ovat asetelmassa, jossa näkyy myös ajan mukaista sisustusta ylhäisön tyyliin.
Nottbeckien suvusta kerrotaan mielenkiintoisia seikkoja. Heidän ylhäisöelämäänsä ei kuulunut juurikaan seurustelua tavallisten paikallisten kanssa. Museon pysyvä näyttely esittelee Wilhem von Nottbeckin ja hänen perheensä elämää aina 1900-luvun alkuun asti.
Museon tiloista löytyy lisäksi huone, jossa voi istahtaa sohvalle ja laittaa tv-ruudulta valitsemansa lyhytelokuvan pyörimään. Muutamissa vaihtoehdoissa esitellään suvun elämää ja kerrotaan muunmuassa Näsilinnan vaiheista Tampereen taistelun aikana. Katsottuani yhden filmeistä päätin siirtyä kohti vaihtuvaa näyttelyä.
Timo Sarpanevan näyttelyssä esitellään Ambiente-menetelmällä valmistettuja painokankaita. Tosin, kankaat eivät aivan varsinaisesti ole painettuja vaan enemmänkin värjättyjä. Siihen on käytetty kolmivalssista foulard-konetta, johon voidaan kytkeä erilaisia lisävarusteita. Menetelmä on tehokas ja siinä yhdistyy monia hyviä ominaisuuksia: väri tunkeutuu kankaan läpi niin hyvin, ettei kankaassa varsinaisesti ole oikeaa ja nurjaa puolta ja kuviointimahdollisuuksia on paljon. Värit voidaan painaa kankaaseen yhtäaikaa eikä konettakaan tarvitse pysäyttää värien tai mallin vaihtamisen ajaksi. Yksi positiivisimpia puolia on se, että menetelmällä pystytään värjäämään lähes mitä tahansa kankaita. Menetelmä on lisäksi edullinen verrattuna filmipainotekniikkaan.
Kankaat olivat äärimmäisen eloisia kaikkine kirkkaine väreineen ja ihastuin niihin välittömästi. Kuviot olivat mielenkiintoisia ja niissä saattoi itse nähdä esimerksiksi maisemia ja itse ajattelin yhdessä kankaassa olevan meri vaahtopäineen. Kankaiden ihasteluun meni aikaa useampikin tovi ja olin ilahtunut tällaisen näyttelyn olemassaolosta.
Kokemuksena Milavida ja koko Näsilinna oli mielipiteitä herättävä ja antoisa. Koin näyttelyt mielekkäinä ja hyvin toteutettuina. Itse Näsilinna historiallisella habituksellaan taas avasi silmät kaupunkimme hienoimmista helmistä. Näsilinna kannattaa nähdä ja kokea itse.
Lähteet:
Wikipedia artikkeli Wilhem von Nottbeckistä
Tallipihan artikkeli Wilhem von Nottbeckistä
Teksti ja kuvat: Jenni Salonen
