Tampere on tunnettu maamerkkinäkin pidetystä Näsinneulastaan sekä Särkänniemen huvipuistosta kaikkine hauskoine laitteineen. Vaan moniko tietää, että aivan huvilaitteiden kupeesta löytyy myös taidemuseo?
Sara Hildénin taidemuseo viettää 40-vuotisjuhlavuottaan. Se perustettiin vuonna 1975 Tampereen kaupungin ja Sara Hildénin säätiön välisellä sopimuksella. Yleisölle museo avattiin helmikuussa vuonna 1979. Sitä pidetään yhtenä merkittävimpänä taidelaitoksena maassamme.
Sara Hildén oli menestynyt liikenainen ja erilaisten taidemuotojen hyvä ystävä. Häntä kiinnostivat niin keramiikka, tekstiilit kuin taidemaalauksetkin. Hän aloitti uransa vaatetusalalla noin parikymppisenä, työskennellen vaatetusalan liikkeessä myyjättärenä sekä myymälänhoitajana; kipinä alaa kohtaan oli kuitenkin sen verran suuri, että hän perusti oman liikkeensä vuonna 1952.
Yksi merkittävä käänne hänen elämässään tapahtui 1945 vuoden kesällä, sillä hänet esiteltiin nuorelle taidemaalari Erik Enrothille, josta tulikin neljä vuotta myöhemmin hänen aviomiehensä. Molemmilla heistä meni hyvin omilla urillaan, ja näihin aikoihin Hildénin oma liiketoiminta myös laajeni.
Myöhemmin, avioliiton saadessa säröjä, Hildén koki tarvitsevansa elämäänsä jotain muunlaista sisältöä oman yrityksensä lisäksi ja onnekseen hänen ystävänsä, E.J. Vehmas, ehdotti tälle nykytaiteen keräämistä, sillä kauniit esineet olivat kiinnostaneet häntä jo aiemmin. Jo 40- ja 50-lukujen taitteessa harrastus oli jo edennyt paljon tavoitteellisemmaksi, sillä siihen aikaan hän toivoi onnistuvansa säilyttämään itsellään kaikki Erik Enrothin teokset. Hildénin oli mahdollista kerätä taidetta, sillä hänen oma yrityksensä, muiden muotiliikkeiden tavoin, menestyi varsin hyvin.
Jonkinlaisena käännekohtana voidaan pitää aikaa, jolloin Sara Hildén oli 57 -vuotias, sillä silloin hänen taiteen kerääminen muuttui vielä tavoitteellisemmaksi. Tästä johtuen hän perusti vuonna 1962 Sara Hildénin säätiön allekirjoittamallaan säädekirjalla ja lahjoittikin omistamansa taideteokset sille. Tulevina vuosina hänen keräilemänsä kokoelma laajeni laajenemistaan, sillä hän teki tärkeimpiä hankintojaan näihin aikoihin tehdyiltä visiiteiltään Venetsian biennaaleihin ja Pariisiin.
Sara Hildénin taidemuseon perustaminen sai alkunsa jo aiemmin mainitusta sopimuksesta Tampereen Kaupungin ja säätiön välillä vuonna 1975. Tällöin teokset sijoitettiin Ateneumin taidemuseon sijasta Särkänniemeen, jonne Hildén onnistui täydentämään kattavan kokoelman niin modernismin klassikoita kuin nykytaidettakin. Nykytaiteen kerääjänä hän saikin tunnustusta vuonna 1984, jolloin hänelle myönnettiin professorin arvonimi.
Kesällä 2019 museon ohjelmistoon kuuluu Out of Office -näyttely, jonka ajatuksena on irtautuminen tavallisesta arjesta, rutiineista ja yhteiskunnan asettamista vaatimuksista. Näyttely antaa ajatuksen siitä, miten asiat mahdollisesti voisivat olla, ja ilmentää erilaisia merkityksiä minuudelle, vapaa-ajalle ja yksityisyydelle. Näyttely kuljettaa katsojan tehokkaasti pois tutusta ja turvallisesta ja tarjoaa erilaisen ulottuvuuden ja näkökannan.
Ehdin itse vielä hieman viime tingassa paikan päälle tutkimaan mitä tällä näyttelyllä oli minulle annettavaa. Kesänäyttelyn oli määrä olla enää vain pari viikkoa esillä, joten pääsin vielä kreivin aikaan paikalle. Kiinnostuneille infoksi, että näyttely päättyy 25.08., joten artikkelin julkaisuajankohdasta riippuen se voi olla joko vielä hetken esillä tai jo päättynyt. Tottakai museolle tulee uusia vaihtuvia näyttelyitä, joten nähtävää riittää syksylläkin. Huoli ei ole siis tämännäköinen.
Out of Office -näyttely tarjosi kokonaisuutena elämyksen värejä, muotoja ja ajatuksia. Se herätteli minua pohtimaan omaa näkemystäni paikastani yhteiskunnassa ja sitä, miten itse määrittelen oman tilani, yksityisyyteni ja identiteettini. Vapaa-aika ei aina tarkoita sitä kellonlyömää, jolloin työpaikan ovista lähdetään ulos. Vapaa-aika voi olla monelle liukuva käsite – ja ehkä itselleni enemmänkin mielentila, kuin vuorokauden nimetyt tunnit. Teosten luomat ajatukset olivat jokseenkin vapauttavia; vaikka paineita olisikin sopia tiettyyn muottiin, johon meitä yritetään alituisesti ulkopuolelta tulevien tahojen puolesta muovata, voin silti itse valita, miten ja missä olen. Ja se jos mikä on tärkeää oivaltaa.
Näyttelyssä on kaikenlisäksi kattava valikoima taiteilijoita. Listauksen heistä voi lukea museon sivuilta, heihin lukeutuu esimerkiksi Emma Helle, Enzo Cucchi, Frank Stella, Tapani Kokko sekä Erwin Wurm.
Lähteet: Museon omat nettisivut
Teksti ja kuvat: Jenni Salonen
