Olen neljäkymmentäkahdeksanvuotias lapsenmielinen tutkimusmatkailija, kuvailee Kultturellien monitalentti Janne Jäppinen itseään.
Häneltä on tänä syksynä ilmestynyt esikoisrunoteos Punaniskavuoren vyölaukkuarmeija. Runokirjan nimi kuvaa runoilijalle niin tyypillistä sanoilla leikittelyä. Kirjallisen ja konkreettisen jäljen jättäminen itsestään oli Jannen motiivina syntyprosessin alkuusaattamisessa. Hän onkin kirjoittanut runoja ja kappaleiden sanoituksia jo parikymppisestä, sillä kirjoittaminen on aina ollut helpompaa kuin puhuminen ja tekstien tuottaminen luontevin ilmaisukeino. Inhimillinen ote teksteissä auttoi kuvaamaan oma pahaaoloa. Runojen pohjavireenä on kautta vuosikymmenten kulkenut asioiden kyseenalaistaminen sekä terävä ja sarkastinen ote. Lukijoiden mielestä Janne on erityisen hyvä kuvailemaan jo parilla sanalla, terävästi ja tarkasti, erilaisia ihmistyyppejä.
– Kompaktia, tiivistä ilmaisua, kuvailee hän itse tekstiään.
– Silloin mielikuvat ovat kaikkein tehokkaimpia ja toimivat kuin täsmäammukset.
Janne tunnistaa varhaista runoistaan nuoren itsensä sen aikaisine rosoineen, mutta myöntää ajan hioneen pahimpia särmiä pois.
– Pientä jalostumista on havaittavissa, myhäilee Janne.
Janne taitaa luovanilmaisun monet väylät, hän kirjoittaa, piirtää ja soittaa yhtä taidokkaasti. Hän on tehnyt nuorenpana omakustanteisesti punkhenkisiä lehtiä ja kirjoitellut artikkeleita sekä levyarvosteluita eri lehtiin.
Sarjakuvia Janne on piirtänyt teini-ikäisestä. Sarjakuvat heijastelevat samoja teemoja kuin Jannen runous, paitsi että kuvat esittelevät päihdetoipujan näkökulmaa. Rumpupalikat lataavat punklinjaa edelleen.
– Anarkismi elää, hymyilee hän hieman itseironisesti.
Tulevaisuuden suunnitelmissa Jannella on ”oikea kirja”. Kirjan teemoista Janne paljastaa suunnitelmien olevan hämärän peitossa. Lukijana toivon kirjan jatkavan samaa kutkuttavan satiirista tyyliä, mikä tekee tuoreesta runokirjasta niin nautittavan.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?