Vuonna 1977 peruskoulun opettaja Petri Tiili lähti lomalle Lontooseen. Kotisuomeen palattuaan herra toi tuliaisinaan punkin. Joidenkin viikkojen päästä kuului radiosta nasaalilla nenä-äänellä, ”PERKELE, OLEN TYÖTÖN!” Yhtyeen nimi oli Pelle Miljoona & N.U.S. Seuraavana oli vuorossa pääsy legendaariselle ”Pohjalla” -kokoelmalevylle, joka esitteli sen ajan suomalaisia Punk-yhtyeitä.
Vuosi vaihtui, ja nyt nimenä oli pelkkä 1978, jolta ilmestyi yksi hämmentävä teos ”Hilse” -LP:llä. Tämän jälkeen oli jälleen nimenvaihdoksen ja kokoonpanon muutoksen aika, ja uusi ryhmä totteli nimeä Pelle Miljoona & 1980. Nimi enteili vuosikymmenen loppumista. Oli aika uusille tuulille, ja tuulen nimi oli ”Pelko ja viha”. Hieman muuttuneella kokoonpanolla nauhoitettiin ”Viimeinen syksy” -LP, jolla oli surullinen tarina nimeltään ”Gabriel”. Tästä muodostui jonkinasteinen hitti.
Jälleen oli aika muuttaa kokoonpanoa sekä mennä musiikillisesti eteenpäin. Tuloksena oli pahin mahdollinen asia punk-yhtyettä ajatellen: ”Moottoritie on kuuma” -levy, joka sinkosi yhtyeen ykköseksi listoille. Poppoon nimi oli tuolloin Pelle Miljoona Oy.
Jottei tarina olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, oli jälleen aika löytää uusi kokoonpano. ”Matkalla tuntemattomaan” -LP nauhoitettiin fiilispohjalta Berliinissä. Suosion pikkuhiljaa laannuttua on itse pääjehu silti jatkanut loputonta rundaamista ympäri palloamme – kitara ja kynä matkassaan. Koska kyseessä on elävä legenda ja mielenkiintoinen rock-persoona, oli aika ottaa selville Pelle Miljoonan vanhoista ja tulevista seikkailuista ja vähän muustakin.
1. Väkivalta ja päihdeongelma -kappale oli sävähdyttävä tekele ilmestyessään. Mikä laukaisi loihtimaan sellaiset sanat? Tuliko silloin mieleen että kappale tulee aina olemaan ajankohtainen sukupolvesta toiseen, varsinkin näinä päivinä? Voisi jopa puhua sen ajan inhorealismista, tyyliin tämän päivän ajankuvasta kertova Reindeerspotting-elokuva, joka on rujo kuvaus tästä päivästä.
En tiedä mistä biisi kumpus. Vuonna 77 ei Savonlinnassa vedetty kovia huumeita, lähinnä brenkkua. Kenties sain inspiraatiota englantilaisten punkbändien biiseistä. Biisi on osoittautunut enteelliseksi ja siksi kai kestänyt aikaa.
2. Kaltaisesi maailmaa nähnyt reissaaja on varmaankin nähnyt elämänsä varrella kaikenlaista päihteisiin liittyviä, ei niin kivoja asioita. Tuleeko jokin erityisen surullinen tarina mieleen, ja vaihtoehtoisesti se iloinen selviämistarina.
Imppaavat katulapset Eteläamerikkalaisten suurkaupunkien kaduilla ovat lohduton näky. Keith Richards on esimerkki siitä, et vuosikausien heroiinikoukusta voi selvitä, jos on rahaa. Tavalliselle dallaajalle vertaistuki ja lähimmäiset lienevät erityisen tärkeitä paranemisprosessissa. Loppupeleissä päätös irrottautua päihdekierteestä, sekä päätöksessä pysyminen, on kuitenkin pokan omassa kädessä.
3. Elämänkertakirjassasi mainitset, että olet ainoastaan kerran joutunut erottamaan soittokaverin sekoilujen takia. Saldo on vähäinen verrattuna siihen, kuinka paljon soittajia on vuosien varrella mukanasi pyörinyt. Onko kyseessä hyvä tuuri vai skarpit tyypit mukana? Esimerkkinä Mela joka on Unitedin loistava kitaristi ja pyörinyt Pellen rokkivankkureissa jo vuosia.
Vain yhden soittajan (basistin) lempasin bändistä, koska heepo sekoili, mokas keikkoja ja käyttäyty väkivaltaisesti. Pitkässä juoksussa bändit vaan hajoaa, joillekin tulee mailit täyteen. Kiertäminen vuodesta toiseen samoja mestoja paskaliksalla voi olla todella turhauttavaa. Pidän aina kolme kuukautta keikkataukoa talvisin, ei tätä muuten jaksais. Fanit antavat artistille uskomattoman paljon uskoa ja energiaa. Kiitos siitä.
4. Olette Tumppi Varosen kanssa painanut lavoja nippuun jo nuoresta asti. Siinä touhussa alkaa väkisinkin toisen tavat ja naama tulla hyvinkin tutuiksi. Tuleeko keikkareissuilla tai muissa kuvioissa avattua sanalliset salvat ja päräytettyä suu puhtaaksi, vai onko jo nuorena otettu ”löysät pois” ettei tarvi vanhojen rutista, vai onko edes moiseen ollut tarvetta?
Tumpin kanssa ollaan rundattu samoissa vankkureissa lähes nelkyt vuotta, on and off. Matkan varrella on oltu eri bändeissä, sit taas palattu saman sorvin ääreen. Veljekset riitelee, mut nykyisin yhä harvemmin.
5. Miten ikäisesi rokkari jaksaa vielä kierrellä pitkin kuumia moottoriteitä, välillä kirjoja rustaten? Tuleeko ikinä mieleen asettaa kitara sekä kapulat seinälle koristeeksi ja lähteä pellolle kirmailemaan afrodiittien ja nymfien kanssa, vai onko Pelle ”siunattu” kiertelemään pitkin maita ja mantuja forever? Mikä pitää miehen tien päällä?
Kyllä tää rundaaminen joskus loppuu, mut ei vielä tänä vuonna. Kondis on hyvä, toistaiseksi ei oo ollut vaikeuksia möykätä ja paukuttaa rumpuja. Voin sanoa et se on aika fyysistä hommaa. Kitaran kanssa esiintymisellä ei ole takarajaa ja uskon, et ääni kähisee viel montun reunalla.
6. Onkos sieltä vuosien varrelta jäänyt yleisön joukkoon faneja alkuvuosista tähän päivään, joiden naamat on jäänyt mieleen tai tulleet tutuiksi, ns. vanhaa kaartia?
Faneja on monessa sukupolvessa. Rakastan heitä kaikkia.
7. Onko Pelle vielä Punk, tai onko punkvuosilta jäänyt jotain elämänasennetta tai arvoja tähän päivään? Entä jos olisit aikoinaan jatkanut opettajan ammatissa, mitä elämänarvoja tai ohjeita antaisit tämän päivän nuorisolle?
Punk on mulle aina ollut enemmän asenne kuin muoto. En pidän liian hienoista asioista enkä liian hienoista ihmisistä.
8. Miten tämän päivän punk-porukka suhtautuu vanhaan konkariin ja sanomallisessa mielessä Suomi-punkin ”isään”? Tuleeko pottuilua esim. uudesta materiaalista vai käykö keikoilla kyseistä yleisöä? Ja jos ei, mikä on syynä? Väkivalta ja päihdeongelma?
Tuun juttuun kaikenikäisten hörhöjen kanssa. On tullu skeidaa niskaan, sekä respektii ja näin sen pitää ollakin.
9. Nauha ry on päihdealan työtä tekevä järjestö, jonka alaan kuuluu kuntouttava työtoiminta, tukiasumispalvelut, yhtenä osa-alueena. Toimintaa löytyy musiikista taiteeseen, oman mielenkiinnon ja osaamisen taitoja kehittävää actionia. Mitä mieltä olet tämän tyylisestä toiminnasta? Onko omassa historiassa tullut oltua tekemisissä avustusjärjestöjen ynnä muiden samankaltaisten toimijoiden kanssa meillä tai muualla? Miten vanha punkkari otetaan vastaan, mummotko joraa ja papat jodlaa?
Lähinnä oon esiintynyt erilaisten järjestöjen tilaisuuksissa.
10. Jokin aika sitten tuli uusi soololevy, kotisivuillasi kerrottiin että se on soololevy, joka EI ole soololevy. Mikä tämä on? Onkos nuorempi sukupolvi löytänyt konkarin tekemiset?
Kosminen Keiju on mun about 36:s studioalbumi. Äänitin sen vanhojen haminalaisten soittokavereiden kanssa Haminassa, yks urani hienoimpia sessioita. Loistavia muusikoita, ilosta pelimannimeininkiä. Luomukamaa, hyviä biisejä. Suosittelen!
11. Samat keikkapaikat ovat varmaankin vuosien saatossa tulleet tutuiksi. Onko meiningissä keikkajärjestäjien tai paikkojen suhteen muuttunut paljon asioita, parempaan tai huonompaan suuntaan? Jotain parannettavaa tämän päivän keikkapaikoissa? Ihannekeikka? Keikkapaikka? Puitteet, kun kaikki kohdallaan?
Seiskytluvun lopusta keikkamestat ja soittajien kohtelu ovat parantuneet huomattavasti. Kesällä on nastaa soittaa ulkona. Ihannekeikka on sellanen, et esiintyjä ja yleisö kokevat yhdessä jotain. Hyvässä keikassa on aina jotain mystistä.
12. Pelko ja viha -levyllä on Natsit natsit -kappale. Näinä päivinä kyseinen kappale alkaa tuntua pelottavan ajankohtaiselta. Mistäs kyseisen teoksen sanat aikoinaan antoivat kipinän, oliko ilmassa tunnetta että ääripäät alkavat jyrätä?
Somen myötä aikalaisista on tullut niin individualisteja, et koko jengi näyttää sopulilaumalta. Elämme kollektiivisen narsismin aikaa, tästä on lyhyt askel fasismiin.
13. Intia ja Goa tuntuu vieneen miehen sydämen, mikäs siellä kiehtoo?
Mul on Goa-leima otsassa kuin Kainin merkki. Rakastan Intian henkisyyttä, mut sieluni kaipaa Andien avaruutta ja Etelä-Amerikan pitkiä etäisyyksiä.
14. Mistä pulppuaa ideat ja puhti lauluteksteihin ja kirjojen tekoon, eikö sanoitusten teko jo itsessään ole haastavaa? Onko uutta kirjaa tulossa tai suunnitteilla?
Olen itseni kanssa sovussa niin kauan, kun skeida irtoaa skeidasta. ”Luominen” on tärkeä osa eksistenssiäni. Sit ku liike loppuu, pitää palikat laittaa uuteen asentoon ja laskea taajuuksia. Tulevassa, ens keväänä julkaistavassa romaanissa seikkaillaan etupäässä 60-luvulla. Se oli identiteetilleni tärkein aikakausi.
15. Olet tulossa 5.9. Nauha ry:n Sadonkorjuujuhlat -tapahtumaan Tampereen Kaukajärvelle. Millä fiiliksellä lähdet tällaisiin tapahtumiin? Onko odotuksia tämän suhteen, vai suhtaudutko siihen keikkana muiden joukossa?
Uskon, että Sadonkorjuujuhlassa meillä kaikilla on kesän voimasta virittynyt täysi ja kiitollinen fiilis.
Haastattelu: Arto Toikkanen
Kuvat: Promoarkisto
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?