Eräänä marraskuisena iltana kuljin Lamminpään hautausmaalla. Pääkäytävän puolivälissä matkani keskeytyi äkisti. En ollut ennen vieraillut kyseisellä hautausmaalla, joten säikähdin, mitä voikaan piilotella valtavien kuusten kätköissä. Katselin ympärilleni, mutta mitään ei näkynyt. Tiesin ainoastaan, että tästä kohdasta en ota enää askeltakaan kohti kappelia.
Päätin kiertää kappelille toisen käytävän kautta. Sinne saavuttuani uteliaisuus kuitenkin vei voiton. Suuntasin takaisin pääkäytävälle, nyt kappelin suunnasta kohti porttia. Sama äkkipysähdys toistui tälläkin kertaa. Ikään kuin joku tai jokin seisoisi vartiossa ja yrittäisi estää minua kulkemasta siitä kohtaa. Tällä kertaa poikkesin nopeasti pois käytävältä. Jokin vaisto kehotti minua kiiruhtamaan pois. Samalla ääni kannoillani hoki: ”Mitä teetkään, älä juokse!”
Autoon päästyäni päätin, että tälle hautausmaalle en enää palaa.
Viikkoa myöhemmin olin jo tullut toisiin aatoksiin. Minun olisi selvitettävä, mitä kummittelua juuri tuolla tietyllä kohtaa saattoi olla. Palasin hautausmaalle marraskuun vähäisen päivänvalon aikaan. Kiertelin ensin pitkään hautojen lomissa ennen kuin jalkani suostuivat kuljettamaan minut jälleen kuusien katveeseen. Nyt lamauttava tunne ei ollut niin voimakas, mutta saatoin silti aistia kohdan, jossa minut oli viikkoa aiemmin pysäytetty. Järkytyksekseni huomasin, että yöllinen vartiomies piti vahtipaikkaansa sankarihautojen kohdalla.
Jalkani pysähtyivät niille sijoilleen ja jäin katselemaan hautoja. Ällistykseltäni en huomannut syyssateen alkamistakaan. Seisoin vain paikollani. Lopulta vanhempi mies sateenvarjon ja kävelykepin kanssa lähestyi minua ja totesi: ”Näytät siltä, kuin olisit nähnyt Saarikorven sotilaan”.
Sotilas seisoo vartiossa veljiensä vierellä ja pitää huolen, ettei näitä unohdeta. Kukaan ei tiedä sotilaan tarinaa varmaksi. Hänen kuitenkin epäillään jääneen kentälle ja vartioivan nyt veljiään siihen asti, kunnes lopulta pääsisi itsekin haudanlepoon.
FAKTOJA:
- Saarikorven hautausmaa vihittiin käyttöön sotasyksynä lokakuussa 1939
- Ensimmäinen hautaus tapahtui 3.6.1940. Vainaja oli 17-vuotias Lahja Laaksonen
- Saarikorven sankarihautausmaa otettiin käyttöön jatkosodan aikana.
- Sankarihaudalla on 38 sotilaan muistokivet. Lisäksi sukuhaudoissa on viisi sankarivainajaa
- Vuonna 1952 synkältä kuulostava nimi muutettiin Lamminpään hautausmaaksi.
Teksti ja kuva by Karo
