Ristiriipuntaa

Siitä lähtien kun vasara ja naula keksittiin, oli vain ajan kysymys, milloin joku päättäisi naulata kanssaihmisensä puuhun roikkumaan. Ei lienekään ihme, etteivät roomalaiset olleet historian ainoita, eivätkä edes ensimmäisiä, ristiinnaulitsijoita. He olivat kuitenkin innokkaimpia ristiinnaulitsijoita, ja tämä teloitusmenetelmä yhdistetäänkin yleensä juuri roomalaisiin. Siispä tämäkin artikkeli käsittelee ristiinnaulitsemista ensisijaisesti roomalaisessa muodossaan.

Roomalaiset mielsivät ristiinnaulitsemisen ankarimmaksi lainmukaiseksi rangaistukseksi, joka oli varattu vain kaikkein pahimmille rikollisille. Teloitus ristillä ei ollut ainoastaan kivulias, se oli myös äärimmäisen nöyryyttävä. Koko ristiinnaulitsemisseremonia oli suunniteltu tuottamaan tuomitulle mahdollisimman suurta häpeää.

Ensin tuomittu riisuttiin alastomaksi ja ruoskittiin. Tämän jälkeen ristin poikkipuu kiinnitettiin köysillä hänen käsiinsä. Tuomitun oli tyypillisesti itse kannettava ristinsä poikkipuu teloituspaikalle. Reitti valittiin tarkoituksella siten, että mahdollisimman moni sivullinen näkisi alastoman rikollisen raahaamassa ristiään. Julkisuus lisäsi tuomion nöyryyttävyyttä. Tuomitun edessä kannettiin taulua, johon hänen rikoksensa oli kirjoitettu kaikkien nähtäville. Taulu saattoi vaihtoehtoisesti riippua tuomitun kaulassa.

Nöyryyttävä kulkue päättyi teloituspaikalle. Jos ristiinnaulittavalla oli vielä joitain vaatteita yllään, ne poistettiin nyt. Mikäli kyseessä oli vakiintunut teloituspaikka, ristin pystypuu seisoi jo odottamassa uutta uhriaan. Samaa pystypuuta oli saatettu käyttää jo useissa aiemmissa teloituksissa.

Nyt oli vuorossa varsinainen ristiinnaulitseminen. Ensin teloitettava oli kiinnitettävä ristin poikkipuuhun. Tämä tehtiin köysin sitomalla tai lyömällä pitkät rautanaulat ranteen läpi. Kun teloitettava oli tiukasti kiinni, poikkipuu ja siihen kiinnitetty rikollinen vedettiin köysien avulla ylös pystypuuta vasten. Poikkipuu ja pystypuu kiinnitettiin toisiinsa suureksi ristiksi, minkä jälkeen tuomitun jalat kiinnitettiin paikoilleen köysin tai nauloin. Asetelman kruunasi rikollisen edellä kannettu taulu, joka myös kiinnitettiin ristiin kaikkien nähtäväksi.

Kun tuomittu oli saatu nostetuksi ristille, alkoi pitkä ja tuskallinen kuolinkamppailu. Pahimmillaan ristiinnaulittu saattoi sinnitellä hengissä useita päiviä. Lopulta kuoleman aiheuttivat tukehtuminen ja shokki.  Joskus tuomitun kuolemaa nopeutettiin esimerkiksi katkaisemalla sääriluut, mutta usein teloitettava pyrittiin pitämään hengissä mahdollisimman pitkään. Sotilaat vartioivat teloituspaikalla ja estivät elävien ja jo kuolleiden ristiinnaulittujen ottamisen alas. Tyypillisesti ruumis jätettiin ristille roikkumaan pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun uhri oli jo kuollut.

Teksti: Jesse L.