Rekrymessut 2019

  8500 työpaikkaa, 120 yritystä, yhteisöä ja oppilaitosta. Työn ja tekijän kohtauspaikka. Katso Irmelin/Erkin video. Sain unelmatyöpaikan. Tasavallan Presidentti kehui toissavuonna nuorille loistavana mahdollisuutena.  Näin mainokset kehuivat tapahtumaa. Erilaisia ja -tasoisia väittämiä, ovatko omalta osaltaan onnistuneilta?  Entäs (me) muut?

  Mahtaisikohan löytyä jotain yhdelle, oman elämäni tärkeimpiin kuuluvalle yksilölle. Huomionarvoista on kyseisen homo sapiensin  kriittisyys; sekä normi sellainen, että hieman normaalista poikkeava itsekriittisyys. Näillä eväillä eteenpäin. Päivää ainakin omalla kohdalla hankaloittaa ikääntymiseen kuuluva, kohderyhmään suoraan kuulumattomuus, sisältäen lähipiiristä puuttuvat kohtalontoverit. Suurin osa heistä on töissä, jo vakiintuneessa elämäntilanteessa. Osa hyvinkin suoraviivaisesti edenneinä. Osa mutkan tai parin jälkeen oman juttunsa löytäneenä, enemmän tai vähemmän vakiintuneena vallitsevaan tilanteeseen. Kutakuinkin samassa, kuin itsekin kolmisen vuotta sitten.

  Millä lihaksilla eteenpäin? Avautuuko mieli riittävästi tapahtumasta jotain irtisaamiseksi, vaikken olekaan enää 20-kymppinen, elämänjanoinen ja yksi samanmielinen isommasta joukosta?

  Paikkanahan uusi kauppakeskus on huima parannus Tullintorin ahtaisiin ja ahdistaviin nurkkiin. Pirkkahallin tilat tietysti avarammat. Koulutuspuolen tarjontaa selkeästi vähemmän. Eri ammattien esittelyyn Ratinassa huomattavasti pienimuotoisemmat mahdollisuudet. Koululaisryhmät taitavat kuulua kevääseen ja uuden ammatin etsintään ajankohtaisemmat. Porukkaa oli Ratinassa kohtuullisesti, tasaisesti levinneenä, pieniä kasaantumia lukuunottamatta.  Ruuhkan tuntemuksia ei juurikaan tullut, ahdistuksista nyt puhumattakaan.

  Vaalit näkyivät heti pääovesta tullessa.  Flyereitä työnnettiin pian monestakin suunnasta, ensimmäisenä käteen laskeutui Kansallinen Sekoomus. Yrityksiä hakemassa työllensä tekijöitä, kuntia kauempaakin, esimerkiksi Ylä-Savosta asti. Istuessani hetken muistiinpanojen jäsentelyssä, panin merkille R-kioskin toimipisteen. Ajatukset harhailivat inspiraation etsinnässä,  ehkä välillä myös kauniimman  sukupuolen vaikutuksesta.  Kolme peräkkäistä, kohtuullisen nättiä kyselijää, saivat täsmälleen saman vastauksen. Rouva oli varmaankin harjoitellut vastausta hetken: ”Emme etsi  tällä hetkellä työntekijöitä, vaan uusia yrittäjiä, jotka sitten palkkaavat itse työntekijänsä.”

  Tapahtuma alkoi yhdeltätoista, suurin osa ständeistä aloitti purkunsa  puoli viiden aikaan.  16.57 käytävät ja aukiot olivat tyhjentyneet jo ihmisistä, jättäen enää modernimman version lännen elokuvista tutusta kohtauksesta: tyhjät muovipussit pyörimässä ilmastoinnin mukana autiolla tantereella.

  Ehkäpä tästä kaikesta olisi itselle jäänyt käteen enemmän hyvässä ja innostuneessa kaveriseurassa avoimin mielin. Ikärakenne ei tietysti suosinut itseä, eikä oikein sopimista porukkaan, heittäytymisestä puhumattakaan. Oikeaan profiiliin kuuluvan esiliinan mukana oleminen olisi varmasti auttanut.

  Jäihän minulle pari kompiaista taskuun nuoremmille ipanoille ja tuubillinen huulirasvaa teinille…

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.