Ra(u)hai$aa joulua

Onko joulu kuollut - tai olemmeko me?

Toimituksemme ei ole erityisen joulumielistä. En osaa sanoa, missä määrin porukkamme edustaa laajempaa väestöä, mutta joulu näyttää herättävän tänä päivänä paljon negatiivisia tunteita ihmisissä. Jouluviha kytkeytynee erityisesti sen materialistisiin ja kapitalistisiin puoliin. Lienee yleinen näkemys, että joulu on ajan myötä kadottanut markkinatalouden ja mässäilyn alle merkitystään yhdessä olemisen ja antamisen aikana – Jeesus-lapsen muiston kunnioittamisesta puhumattakaan.

Joulu tuntuu myös koko ajan alkavan aikaisemmin. Joulukalenterit ja muu tilpehööri ilmestyvätkin nykyään kauppojen hyllyille, kun shortsit on hädin tuskin vaihdettu villahousuihin. Joulumieltä pirstaloi myös se, että tätä nykyä kaikkien jouluksi kaipaamat lumisateet näyttävät laskeutuvan maahamme aina vaan myöhemmin. Ilmaston lämmetessä luomakuntaa piinaavaksi pätsiksi ei kinkkukaan enää maistu samalta kuin nuoruuden viattomuudessa eläessämme.

”Ja se vitun joulumusiikki”, eräs toimittajakollegani tuskailee tallustellessaan mielenmaisemissaan kauppakeskuksen muovisessa jouluhelvetissä. ”Ja miten vittu Coca Cola liittyy jouluun?”, hän ällistelee heti perään, kunnes toinen toimittaja muistuttaa niiden värien samankaltaisuudesta. Kokiksen tavoin myös natsi-Saksassa suosittiin punaisen ja valkoisen yhdistelmää, joskin mustan sävyttämänä. Onko näiden värikoodien takana jokin katala, aikakausia halkova salaliitto, vai onko kyseessä silkka sattuma?

Värikoodien maalailemien mielleyhtymien ohella luulen joulun ahdistavuuden liittyvän monilla ainakin osittain sen velvoittavuuteen. Joulu on aikaa, jolloin kuuluu kokoontua yhteen suvun tai muiden ihmisten kanssa ja vieläpä nauttia tästä yhteisen tilan jakamisesta. Näyttelijän taidot joutuvat koetukselle, kun koitetaan väkisin nykiä kasvoille hilpeää hymyä peittämään vuosia kyteneitä sukukaunoja.

Toisaalta joulun raskaus liitetään usein yksinäisyyteen. Yhdessäolon juhla on rankkaa erityisesti niille, joilla ei ole sukua tai muuta porukkaa, jonka kanssa kokoontua. Yksinäisyys hahmottuu epätoivotuksi puolestaan sitä normia vasten, jonka mukaan jouluna kuuluu iloita yhdessäolosta. Yksinäinen kokee itsensä ulkopuoliseksi suhteessa niihin lukemattomiin toisiin, jotka saavat viettää juhlaa rakkaimpiensa kanssa – tai suhteessa omiin menneisiin kokemuksiinsa, joissa hän muistaa nauttineensa joulusta toisten kanssa. Nostalgia piinaa sitä, joka ei löydä mielekkyyttä nykyhetkestä.

Mutta vaikka emme olisi luonnostamme joulumielisiä, täytyykö meidän välttämättä rypeä uhreina omassa ahdingossamme? Pessimisti näkee paskaa kaikkialla – ja nimittää itseään vieläpä realistiksi näin tehdessään. Itseäni en miellä joulun vihaajaksi. Ennemmin koitan nauttia sen parhaista puolista. Näihin kuuluu muun muassa ympäristössä vallitseva rauhallisuus ja vapaus lojua ja levätä. Ja on niitä sukulaisiakin kerran vuodessa ihan kiva nähdä.

En myöskään kammoa materialismia, joskaan vähävaraisena en kykene rajattomaan hedonismiin. Perinteisistä jouluruuista en erityisemmin välitä, mutta yleisesti hyväksyttävä taipumus överittää aistinautinnoilla vetoaa minuun kuin lupaus joulupukin lahjoista perheen pienimpiin. Koska pidän itseäni monin tavoin käytännön ihmisenä, saatan hämmästellä kuitenkin sitä, miksei juhlia pistettäisi pystyyn vasta kalentereihin merkityn päivämäärän jälkeen, silloin, kun alennusmyynnit kaupoissa suosivat materian haalimista.

Tuppaamme helposti kangistumaan kaavamaisiin toimintamalleihin, joista emme osaa hakeutua ulos, vaikkeivät ne enää palvelisikaan omia halujamme ja tarpeitamme. Koska siis olemme aina ennenkin sukuloineet jouluna, miksipä emme tekisi niin tänäkin vuonna – riippumatta siitä, miten rasittaviksi koemme nämä puisevat palaverit.

Joulua voi kuitenkin viettää monella tapaa – naama norsun vitulla klaanin joulupöydässä ei ole ainoa. Yhdelle joulumieli tulee yhä kuin loihdittuna ensimmäisen kalenterin luukun avattuaan. Toinen joutuu väkisin vänkäämään positiivista mieltä asetellessaan tonttulakkia päähänsä toisten mieliksi. Kolmas kieltäytyy tyystin osallistumasta hysteriaan ja joulusuorittamiseen pakenemalla ulkomaille. Joulun voi myös viettää kaikessa rauhassa puolisonsa, koiransa tai rakkaan tv-ruutunsa kanssa. Elämä on valintoja. Älkäämme rypekö vanhassa ja vastenmielisessä, vaan koittakaamme tehdä tilanteista mieleisiämme.

Tänä jouluna voit myös lukea Nauhalaisesta, mitä pimeän ja kylmän karaisemilla kuntoutujilla ja työkokeilijoilla on tarjota joulun sanomaksi. Sivuiltamme löydät muun muassa vinkkejä vähävaraiseen joulunviettoon, joulun historiikkia, eri kulttuurien vaihtelevia joulutraditioita käsittelevää kirjoitusta sekä yhteenvetoja vaihtoehtoisista joululauluista ja -elokuvista. Jos näitä lukiessa ei kinkku ala maistua, on joulumieltä aiheellista hakea jostain muualta.

Kaikesta huolimatta Nauhalainen toivottaa hyvää joulua! Viettäkää se omalla tavallanne, ennen kaikkea omaa mielenrauhaanne palvellen.

 

Teksti: Jere Jokinen
Kuvat: Pixabay

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.