Tampereen katukuvassa on nähtävissä runsaasti merkkejä uuden kulkuvälineen saapumisesta. Tietyömaat ovat tehneet ydinkeskustasta sekalaisen labyrintin, jonka muuttuvia palasia on hankala ennalta aavistaa. Päivittäin muuntautuneet kulkureitit tulevat tutuiksi eikä kenellekään jää epäselväksi mittavat valmistelut, sillä Ratikka on todella tulossa.
Tulevaan on kuitenkin mahdollista tutustua hieman ennakkoon, sillä ratikasta valmistettu mallikappale eli Maketti on nähtävillä avoimessa näyttelyssä Pyynikin rollikkahallilla. Nauhalaisen toimittajana lähdin siis avoimin mielin tutkimaan paikan päälle, mitä tuleman pitää.
Ennakko ajatukseni ratikkaan liittyen olivat ristiriitaisia ja ehkä enemmän negatiivisen puolelle kaartuvia. Yleisesti ottaen on vaikeaa muodostaa mielipidettä asiasta, josta ei ole kokenut vielä tietävänsä tarpeeksi. Odotin mielenkiinnolla näkeväni mallikappaleen omin silmin, jolloin koko ajatus ratikasta muuttuu konkreettisemmaksi.
Paikan päällä opas kertasi pienen infon sisältäen yleisluontoisia asioita ratikasta, kuten kuinka usein se tulee kulkemaan ja montako vaunua siinä on ja niin edespäin. Mielessä pyöriville kysymyksillekin olisi ollut paikkansa, mutta niitä ei esiintynyt hyvästä ja kattavasta tietopaketista johtuen.
Näyttelyssä on siis mahdollista mennä istumaan sisälle Makettiin ja tunnustella omia ajatuksiaan siitä, millaista moisen menopelin kyydissä sitten olisi matkustaa aivan oikeasti. Raitiovaunu oli mielestäni tehty miellyttäväksi, sillä jo penkit olivat ryhdikkäitä ja niillä oli hyvä istua. Myös käytävä tuntui riittävän tilavalta, jotta matkustajien olisi mahdollisimman vaivatonta kulkea sitä pitkin omien tavaroidensa kera. Lastenvaunuille, pyörätuoleille ja muille enemmän tilaa vieville välineille oli oma paikkansa ratikan keskellä avoimemmaksi jätetyssä kohdassa, aivan kuten TKL:n busseissa.
Erityisen ilahtunut olin kuullessani vastauksen omaa mieltänikin askarruttaneeseen kysymykseen ratikan tulevasta maksujärjestelmästä: yhteiset liput Nyssen kanssa. Pidän tätä erityisen hyvänä asiana siksi, että mikäli ratikalle olisi tehty täysin oma järjestelmänsä matkakortteineen kaikkineen, olisi monilla varmasti korkeampi kynnys lähteä matkustamaan sillä. Yhteinen matkakortti on järkevästi ajateltu.
Myönnän, että itselläni oli ennakkoon hieman vääränlainen kuva ratikan turvallisuudesta. Omissa kauhuskenaarioissani kuvittelin junamaisen kulkuvälineen pyyhältävän äärimmäistä vauhtia kaupunkimme ydinkeskustan poikki, niin, että heikompaakin vähintään hirvittäisi. Tämä ei kuitenkaan ole tosiasiallinen tilanne, sillä ratikka tulee kulkemaan kaupunkialueella vain noin kahtakymppiä. Vaunuun siirtymistäkään ei joudu liiaksi pelkäämään, sillä vaunun ja laiturin väliin jäävä osuus on vain 4 cm. Matkustajien turvallisuuteen on myös panostettu sisätiloissa olevilla kameroilla, joista kuljettaja voi koko matkan ajan ohjaamosta seurata mitä ratikan sisällä tapahtuu.
Muita positiiviseksi kokemiani asioita on lemmikkien ja esimerkiksi polkupyörien kuljetusmahdollisuus. Itse lemmikkiharrastajana pidän suuressa arvossa sitä, että myös karvaiset ystävät ovat tervetulleita ratikan kyytiin. En voi myöskään väittää, etteikö ratikan nopea liikennöinti väli arkisin ja lauantaisin olisi melkoinen plussa: ratikka kulkee tällöin aina 7,5 minuutin välein aamu viidestä puoleenyöhön asti. Sunnuntaisin vuoroja kulkee hieman harvemmin.
Voinen todeta, että jossain tapauksissa tieto ei lisää tuskaa, vaan päinvastoin poistaa sitä. Koin Makettiin tutustumisen mieltä avartavana ja opettavaisena, sillä tiedänhän nyt tulevasta ratikasta paljon enemmän, kuin osasin kuvitella. Ja ennen kaikkea, mielipiteeni muuttui ehdottomasti positiiviseen suuntaan ja odotan innolla ensimmäistä kertaa, kun pääsen sen kyytiin. Sitä tosin joudun vielä muiden joukossa odottelemaan, sillä ratikan suunnitellaan aloittavan liikennöinnin 9.8.2021.
Makettiin pääset tutustumaan Pyynikin rollikkahallilla.
Lisätietoa ratikasta ja maketista saat täältä:
Tampereen Ratikan kotisivut
Raitiotieallianssin kotisivut
Artikkelikuva: Jesse Laitinen
Muut kuvat: Jenni Salonen
Teksti: Jenni Salonen
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?