12 vuoden suoriutumisen ja stressin jälkeen kuka tahansa ajattelee, että nyt on hyvä hetki pitää tauko. Päätät lukion jälkeen, että nyt on aika irrottautua koulunpenkistä. Aiot pitää välivuoden ja opo antaa into piukeana kasan esitteitä siitä, mitä kaikkea voikaan kokea ilman opintopaikkaa. Kun lakki on saatu päähän, kaivat opon nätisti ojentaman esitepinon ja ajattelet, kuinka maailma on avoin. Jos rahaa löytyy useampi tuhat euroa lompakon pohjalta, on vaihtoehtoja lukuisia. Entä jos se ammottaakin tyhjyyttään?
Omien kokemusteni pohjalta järkevin tapa viettää välivuotta olisi asua vanhempien luona sekä tehdä töitä ja opiskella – joko itsenäisesti tai jos on rahaa, niin vaikkapa avoimessa. Näin saisi kerrytettyä rahaa tulevia opintovuosia varten ja parannettua mahdollisuuksia päästä siihen opintopaikkaan, johon haluaa. Idean toteuttaminen käytännössä vaan saattaa tuottaa vaikeuksia jo pelkästään sen takia, ettei tiedä mitä haluaisi opiskella. Monet myös haluavat opetella yksin asumista jo ennen lukion loppua, viimeistään välivuodella. Sitten on tietysti se, että kaikilla ei ole varaa viettää unelmiensa välivuotta, ei edes järkevää sellaista.
Vapaaehtoistyö ulkomailla tai reppureissaaminen ovat niitä kaikkien ensimmäisiä haaveita välivuodelle. Molempiin vaaditaan jopa enemmän, kuin se muutama tuhat euroa. Maailmanvaihto eli vapaaehtoistyö ulkomailla saattaa maksaa jopa 5 500 euroa. Tähän pitää myös hakea. Vaikka siis rahaa löytyisikin, et välttämättä pääse vaihtoon. Sitten on tietenkin au pairiksi lähteminen, mikäli siis uskaltaa ottaa riskin, että oikeanlainen perhe löytyy. Euroopan maahan meneminen au pairiksi maksaa onneksi vain noin 300 euroa. Täytyisi vaan osata pitää lapsista huolta – ja ylipäänsä pitää lapsista.
Välivuoden voi tietysti viettää myös opiskellen! Jos siis on varaa maksaa joko kansanopiston tai avoimen yliopiston kurssit. Rahattomana niistä on turha haaveilla. Tampereella avoimen yliopiston kurssit maksavat 15 euroa/opintopiste, ja yhdellä kurssilla opintopisteitä voi olla jopa seitsemänkymmentä. Tavallisimmin yksi kurssi maksaa 75 eurosta 450 euroon. Kansanopiston kurssit puolestaan maksavat 20-130 euroa riippuen aiheesta. Niihin hakiessa täytyisi tietenkin tietää, mitä haluaa opiskella ja missä.
Eikö juuri välivuodella pitäisi pyrkiä keksimään jokin ala, jota haluaa lähteä opiskelemaan? Onkohan järkevää tuhlata viimeisetkin pennit säästöpossusta opiskellakseen välivuonna jotain hiukan kiinnostavaa tietääkseen, haluaako sitä opiskella seuraavat 2-5 vuotta. Hienoa, jos tiedät mihin aiot hakea! Voit myös mennä valmennuskurssille, jos sinulla on ylimääräistä rahaa 300-1 700 euroa.
Kuten jo mainitsin, yksi mahdollisuus rahattomalle nuorelle on työnteko Suomessa. Kaikenlainen työkokemus on hyödyksi. Toisaalta ilman minkään alan pätevyyttä tai ammattitutkintoa töitä voi olla vaikea saada. Onneksi melkein kaikki voivat siivota julkisia wc-tiloja, rappukäytäviä tai toimistoja. Osa-aikaiset työsuhteet kaupan kassalla ovat myös mahdollisia. Ainakin sitten tietää millaista työelämä on, vaikkei siitä suoraa kokemusta esimerkiksi tuleva lääkäri ammatiinsa saakaan.
Löysin netistä listan, mitä tehdä välivuonna, ja viimeinen kohta oli mielestäni hyvä. Sen mukaan välivuoden voi käyttää itsensä kehittämiseen! Et siis käytännössä tee mitään koko vuonna; luet vain kirjallisuutta kiinnostavista aiheista ja etsit itseäsi. Itsensä löytäminen saattaa olla haaste 19-vuotiaalle, mutta ainakin voi kehua etsineensä kovasti. Suomessa on onneksi tarjolla myös ilmaisia koulutus- ja työkokeilupaikkoja sekä kuntouttavaa työtoimintaa niille, joita mikään näistä muista vaihtoehdoista ei oikein nappaa.
Välivuotta kannattaa siis harkita hetki pidempään kuin kirjoitusten jälkeisenä päivänä sängynpohjalla maatessaan. Sitten on tietysti ne, joiden on pakko viettää välivuosi, kun opiskelupaikkaa ei irronnut. Kannattaa toivoa lottovoittoa. Muuten ei välivuodelta käteen jää luultavasti muuta kuin epäonnistunut yritys löytää itsensä.
-rr
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?