Psykosurffailua ääniaalloilla

Bändi kasaan ja menoksi!

Bändi voi syntyä sattumalta ja suunnittelematta. Näin kävi pispalalaisen Dunesin kanssa.

Lähes 40 vuotta musiikkia harrastanut Arto oli tekemässä kitaravaihtokauppoja naapurinsa Annan siskon Jennin kanssa ja pyysi tätä luokseen vierailulle testaamaan soittopeliä. Testailusta syntyikin sitten siskosten ja Arton kesken jamit, joita taltioitiin nauhalle. Tuloksensa oli vahva tunne siitä, että nyt pistetään bändi pystyyn.

Tapahtuman ajankohta oli joskus kuluneen vuoden alkukeväästä. Porukka alkoi treenailla Arton kämpillä, ja pikkuhiljaa musiikillinen tyyli hahmottui: jonkinlaista surf-/garage-henkeä tavoiteltiin. Tyylisuunta sai soittajiltaan kasteen ”western-surf-punk”.

Kokoonpanossa Arto ja Jenni sivaltelevat sähkökitaroitaan delay-efektin ja vibrakampivärisyttelyn voimin ja Anna paukuttaa virvelistä, yhdestä tomista ja helistimistä koostettua rumpusettiään. Soundi on villiä ja hyvällä tavalla rosoista, ja se muistuttaa hieman muun muassa Tarantinon Pulp Fictionista tuttua Miserlou-biisiä tai Twin Peaksin äänimaailmaa.

Treenailua jatkettiin kelien salliessa: muun muassa frisbeegolfia rakastava Artohan ei aurinkoisella säällä kotona velttoile. Joskus elokuun puolivälin tienoilla bändille tarjoutui tilaisuus heittää ensimmäinen keikkansa Vastavirta-Klubin Yläkerrassa erään tuttavan pyytäessä heitä synttäribileisiinsä esiintymään. Aikaa keikkaan oli noin kuukausi, ja näillä tienoin Dunesin tyylisuunta alkoi vakiintua.

Noin vartin kestänyt ja viisi biisiä kattanut rymistys oli sekä esiintyjille että yleisön mieliin menestys. Bändiä huudettiin jatkamaan soittoaan, vaan kun soittolista oli nuoren orkesterin osalta jo käyty läpi. Yläkerran keikka poiki kuitenkin peräti kolme uutta esiintymistä, joten motivaatiota uusien biisien väkertämiseen löytyy.

Keikan jälkeen kiitoksia sateli. Eräs innokas juhlija heitti kysymyksen: ”Onks tää jotain psykosurffia?”

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja näinä uuden löytämisen ja kokeilun aikoina kukin voi kehittää oman musiikkityylinsä välittämättä vanhojen pappojen patentoimista kuluneista nimikkeistä. Eikä bändin alulle laittaminenkaan vaadi muuta kuin yhden olohuoneen, joitain soittimia ja kokeilunhaluisia äänentuottajia.

 

-Jere Jokinen

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.