Pirkanmaa tarjoaa frisbeegolfin harrastajalle oivia kenttiä vaativimmallekkin heittäjälle. Lajin levittyä kulovalkean tavoin ympäri Suomea on kenttiäkin alettu rakentaa ja kunnostaa samaan tahtiin. Oli aika käydä katsastamassa Pirkanmaan tarjonta, ja hyvällä mallilla tuntuu lajin kannalta asiat olevan.
Kierros alkoi Epilän 15-koriselta uudisteltulta puisto-metsäkentältä. Haasteita oli tarjolla vesieste-, mando- ja op-muodossa. Ei ihan helppo nakki kokeneellekkaan heittäjälle. Aloittajillekkin tämä on sopivan haastavaa – ei kuitenkaan ylivoimaista, jotta mielenkiinto lopahtaisi.
Kaunis kesäpäivä ajoi taas kentälle ja yhytin mukaani toimittajakollegani Krister Anttilan, joka ennakkoluulottomasti otti haasteen vastaan aloittelijan sekä toimittajan ominaisuudessa. Mies otti myös tehtäväkseen rustailla hieman tuntojaan Epilän radalta.
Ekat fibat fribagolfista – Krister Anttila
Ensikosketukseni frisbeegolfiin tapahtui muutamia viikkoja sitten Epilän Vaakkolammen radalla Tampereella. Vaakkolammen puistossa sijaitseva rata on itselleni erittäin tuttu paikka, mutta en ollut pelannut siellä vielä koskaan frisbeegolfia. Nyt oli tullut aika kokeilla. Lajin saloihin minua oli opastamassa Nauhalaisen toimituksesta kollegani Arto Toikkanen, joka on harrastanut lajia muutamia vuosia hyvin intensiivisesti.
Alkuun Arto esitteli minulle lajin, säännöt ja lajissa käytettäviä frisbeekiekkoja. Pääpiirteissään kiekkoja on kolmea tyyppiä eli putterit (putataan läheltä koria), midarit (kohtuullisen pitkiä matkoja varten) ja drivereita (äärimmäisen pitkiä matkoja varten). Minun makuuni luonnollisimmalta ja yleispätevimmältä kiekolta tuntui midari. Sain sen lopulta kohtuullisesti lentämään pitempiä ja lyhempiä matkoja. Käytin midaria välillä jopa puttaamiseen. Arto kertoikin, että monasti aloittelijan valinta on juuri midari.
Itselläni frisbeen heittämisestä on jonkin verran aikaisempaa kokemusta, koska olen aikoinani pelannut Ultimatea (laji, jossa pelaa kaksi joukkuetta rajatulla kentällä). Tällainen pitkien matkojen heittäminen on kuitenkin aivan erilaista, ja se vaatii kovaa tekniikoiden ja tarkkuuden hiomista. Äärimmäisen kiinnostavan frisbeegolfista tekee ratojen erilaisuus korkeuseroineen, metsineen, vesiesteineen jne. Vaikka aloittelija olenkin, diggailen itse haastavista ja korkeuseroja tarjoavista radoista. Mitä vittumaisempi rata, sen viihdyttävämpi. Laji tuntui sopivan ainakin minun makuuni kuin staga otsaan.
Vanhaa ja uutta kiertäen
Vihiojan ”legendaarinen” 12-korinen kenttä Nekalassa on loistava paikka aloittelijoille, jos vaan ymmärtää varoa oikealla puolella olevaa puroa. Haastetta ja korkeuseroja löytyy. Kokeneelle heittäjälle tämä on kiva treenipaikka.
Ruotulaan on juuri avattu frisbeegolfkeskus. Täältä löytää loistavan 27-korisen, jo kansainväliset mittasuhteetkin omaavan kentän. Tarjolla on mandoja, tiukkoja op-väyliä sekä vesiesteitä jotka tekevät kierroksesta vallan mielenkiintoisen. Itse radalla tuskaillessani oli vielä kaksi rataa avaamatta, mutta niitä ei jäänyt kaipaamaan, koska oli sen verran vaativasta paikasta kyse. Jos et ole pro-heittäjä, on hyvä olla kaveri mukana. Muuten kiekkojen häviämisprosentti voi olla suuri. Aloittelijan kannattaa varautua haasteisiin ja pitkään kierrokseen. Ensimmäistä kertaa heittävälle voi kernaasti suositella jotain helpompaa ratkaisua. Loistava paikka fribafriikeille!
Seuraavaksi otimme suunnaksi Pirkkalan nykyisen 18-korisen metsäradan, jossa haastetta ja mielenkiintoa riittää metsäväylien ja korkeuserojen vuoksi. Radalle on tullut mukavasti pituutta lisää kuuden lisäväylän ansiosta, mikä on hyvä veto paikan kunnossapitäjiltä. Ihan aloittelijalle voi joillakin niin sanotusti mennä herne nenään juuri metsäväylien ja korkeuserojen vuoksi. Enemmän harrastavalle tämä on kuitenkin hyvä ja vaativa pyrähdys.
Vesilahdesta löytyy niin ikään 18-väyläinen metsärata, joka osottautui mukavaksi yllätykseksi ensikertalaiselle kävijälle. Kyseessä on tyypillistä metsäkenttää korkeuseroilla, mikä on kaikille mieleen tasosta riippumatta.
Ylöjärvellä on useimpien hehkuttama ”Kuulaakso”, joka kunnostustöiden jäljiltä pitää sisällään 18- ja 9-väyläiset radat. Pidemällä radalla on paljon vaihtelevaa maastoa ja väylää, jossa vaativakaan harrastaja ei helpolla pääse. Toinen rata puolestaan on helpompi ja erittäin suositeltava myös aloittelijoille. Haastetta tästäkin on kuitenkin löydettävissä.
Viimeisenä Pirkanmaan fribasyynissä on Nokian rata, joka menee puisto- ja metsäalueilla. Paikka on oikein mukava ensikertalaisille samoin kuin enemmän harrastaville muovin viskojille. Koreja täältä löytyy 12 vaihtelevassa maastossa.
Pirkanmaalta löytyy myös paljon paikkoja, joita ei artikkelissa mainittu, joten kannattaa käydä vaikka frisbeegolfradat.fi-sivustolla katsomassa ne mielenkiintoisemmat paikat. Heittelimisiin!
Teksti: Arto Toikkanen, Krister Anttila
Kuvat: Arto Toikkanen
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?