Valentine’s Day eli ystävänpäivä on historialtaan melko monitahoinen. On selvää, että nimi tulee länsimaisen kristinuskon pappi-, marttyyri- ja sittemmin pyhimyshahmosta, tosin Valentine -nimen alla on useampikin tarina ja ihminen. Legenda (tai yksi niistä) kertoo, että Valentine vangittuna huolehti vankitovereistaan ja etenkin vangitsijansa sokeasta tyttärestä ja olisi tarinan mukaan jopa parantanut tämän. Viimeisenä tekonaan ennen teloitusta hän kirjoitti naiselle rakkauskirjeen allekirjoituksena “from Your Valentine”. Tämä olisi tarinan mukaan tapahtunut noin vuonna 270 Rooman keisari Marcus Aurelius Claudiuksen (tunnetaan myös nimellä Claudius II Gothicus) aikaan.
On myös monia tarinoita siitä, miksi Ystävänpäivää vietetään juuri 14.2. Kerrotaan, että Valentine olisi vangittu tuona päivänä tai että hän olisi kirjoittanut tuon kuuluisan rakkauskirjeensä tuolloin. Joka tapauksessa päivää on tiettävästi juhlittu virallisesti jo 700- luvulla. Romantiikka ja rakkaus yhdistettiin siihen monien tarinoiden pohjalta, yksi kertoo muun muassa, että Valentine olisi vihkinyt kristittyjä sotilaita, joilta muutoin naimisiinmenomahdollisuus olisi evätty keisarin toimesta. Rakkausteema alkoi tosin kukoistaa vasta 1300- 1400-luvuilla, jolloin erilaisia rakkaudenosoituksia kuten kukkia tai tervehdyskortteja lähetettiin osoituksena kiintymyksestä. Se oli tavallaan myös alkavan kevään odotuksen päivä.
Muodollisia kortteja Roomalaisen rakkauden jumalan “cupid -teemalla” ilmenee 1500- luvulta lähtien, mutta kaupallista, laajempaa toimintaa niistä tuli vasta 1700-luvulta eteenpäin ja eritoten Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Tänä päivänä Ystävänpäivä on globaalistikin hyvin laajalle levinnyt ilmiö, jonka ympärillä on mittavaa kaupallista ja teollista toimintaa. Mutta se tärkein asia eli rakkaus, romantiikka ja ystävyys on jatkuvasti pysynyt perustana.
Teksti: Jouni S., kuva: Miska
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?