Parta-agama

Lajit tutuksi- esittelyssä parta-agama (Pogona vitticeps)

Parta-agamat, lempinimeltään partikset, ovat Suomessa ja muuallakin maailmassa hyvin suosittuja lemmikkimatelijoita. Ne ovat kiehtovia seurattavia ja helppohoitoisuutensa puolesta sopivia myös matelijaharrastustaan aloitteleville. Kaiken kaikkiaan Pogona-suvun lajeja löytyy yhteensä noin 25 kappaletta. Tässä artikkelissa keskitymme parta-agamaan (Pogona vitticeps, eng. Bearded Dragon) joka on kaikista yleisin lemmikkinä pidetty laji. Sitä kutsutaan joissain yhteyksissä sisämaan parta-agamaksi. Nämä parta-agamat ovat kotoisin Australiasta, tarkemmin sanottuna maan keski- ja itäosista. Elinympäristönä niillä on luonnossa kuivat hietikot, joten niille tulee luoda samankaltaiset elinolosuhteet myös terraarioon.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteenpiirteiltään parta-agamat ovat yleensä melko leppoisia ja yhdeksi niiden parhaaksi ominaisuudeksi sanotaankin usein niiden helppo kesyyntyminen. Nuorempana ne voivat olla käytökseltään vilkkaampia, mutta rauhoittuvat iän myötä. Uteliaiksikin niitä voisi kutsua, sillä ne ovat kiinnostuneita ympäristöstään ja tutkivatkin sitä rohkeasti.

Ne myös oppivat tunnistamaan omistajansa ja heitä kohtaan ne ovat harvoin agressiivisia. Ne voivat tosin vieraassa sylissä käyttäytyä toisin kuin oman omistajan pitelemänä. Ota tämä siis huomioon, jos jonkun toisen henkilön täytyy käsitellä partista. Parta-agamille on mahdollista opettaa joitain yksinkertaisia temppuja, sillä ne voivat matkia näkemiään asioita. On tärkeää muistaa, että matelijat eivät erityisesti tarvitse käsittelyä ja liiallinen turha käsittely voi pahimmillaan aiheuttaa kovaa stressiä eläimelle ja sitä myöten lisäongelmia.

Nimensä parta-agamat ovat saaneet niiden yhdestä päällisin puolin näkyvimmästä ominaisuudesta, niiden piikikkäästä parrasta. Lisko voi olla parran ja rinnuksen alueelta hyvin vaaleakin, kun se on innoissaan jostakin. Vastaavasti taas suuttuessaan se voi muuttaa partansa aivan pikimustaksi. Liskon väri muuttuu tummemmaksi myös silloin, kun se kerää elimistöönsä sopivan määrää lämpöä. Sen saavutettuaan väri usein palautuu normaaliksi. Joskus parran mustuminen voi liittyä liskon sairastumiseen ja toiset liskot saattavat tummentaa partaansa täysin syyttä, huvin vuoksi.

Etenkin koiras partiksilla on tapana mustuttaa partaansa mielistelläkseen naaraita tai ottaakseen mittaa toisista koiraista. Jotkut yksilöt voivat myös pullistella partaansa vain isottelun merkkinä. Naaraat sen sijaan vastaavat tähän liehitykseen heilauttamalla etujalkaansa, joka ihmisen silmiin näyttää siltä kuin lisko vilkuttaisi iloisesti.

Nahanluonti

Kuten muutkin liskot, myös parta-agamat vaihtavat ’’takkiaan’’ eli luovat nahkansa uudelleen aina, kun tarve sitä vaatii. Poikasilla nahanluontia saattaa tapahtua melko useastikin, mitä ei tarvitse säikähtää. Repsottavia nahan paloja ei saa mennä itse repimään irti, sillä lisko osaa hoitaa oman nahanluontinsa itse. Ainoastaan silloin, jos jonkun yksittäisen paikan luonti ei onnistu parta-agamalta itseltään, voi sitä tehdä helpommaksi kostuttamalla tai suihkuttamalla kuivaa nahkaa. Tällöin lisko saa helpommin asian hoidettua. Nenä ja hännänpää ovat yleisesti sellaisia kohtia liskon vartalossa, joihin jää kuivaa nahkaa kiinni. Niitä täytyy kostuttaa niin kauan, että vanha nahka irtoaa. Hännänpäätä on mahdollista hieroa kevyesti, jos lisko on myöntyväinen tällaiseen käsittelyyn. Varsinkaan nenästä ei saa irroittaa kuivaa nahkarepaletta irti, sillä siitä voi aiheutua todellisia vaurioita.

Ruokavalio

Ruokavalionsa suhteen parta-agamat ovat omnivoreja eli sekasyöjiä. Niiden ravintoon kuuluvat erilaiset hyönteiset kuten esimerkiksi torakat, niin isot kuin pienetkin jauhomadot, lokustit eli kulkusirkat, sirkat sekä vahakoin ja silkkiperhosen toukat. Niiden lisäksi kasvikunnan puolelta niille annetaan erilaisia salaatteja, joista punertavat lajikkeet ovat suositeltuja parempien vitamiinipitoisuuksien vuoksi. Myös marjoja ja hedelmiä voi tarjota kerran viikossa. Sitrushedelmät eivät kuitenkaan ole sopivia liskolle.

Prosentuaaliset jakaumat helpottavat ruokavalion osuuksien hahmottamisessa. Poikasilla suhde hyönteisten ja kasvisten välillä on 90/10 eli jo 90 % ruokavaliosta koostuu hyönteisistä. Aikuisilla suhde on suurinpiirtein 50/50 . Aikuiselle liskolle tarjotaan päivittäin vaihtuvia salaatteja ja joka toinen päivä lisäksi erilaisia hyönteisiä. Mikäli liskon aktiivisuustaso laskee talven lähestyessä, voi hyönteisten määrää hieman vähentää. Vitamiinilisä annetaan joka viikko annosteluohjeiden mukaisesti ja kalkkia pidetään jauheena jatkuvasti tarjolla erillisessä astiassa.

On myös hyvä huomioida, että liskot saattavat pitää täysin omasta tahdostaan paastoja ja siitä ei kannata huolestua, sillä se on täysin luonnollista. Tällaiset omaehtoiset paastot ovat yleisiä etenkin lähestyvän talvilevon tienoilla ja keväisin. Paastojen aikana liskoa kannattaa tarkkailla ja juottaa tarpeen mukaan. Pakkoruokintaa ei tarvitse tehdä, jos parta-agaman yleisvointi säilyy hyvänä. Liskoille pidetään omassa astiassa esillä jatkuvasti raikasta juomavettä.

Tärkeänä huomiona mainittakoon, että poikasten suhteen ruuan koon kanssa täytyy olla erittäin tarkka. Ohjeistuksena pidetään ruokahyönteisten kohdalla sitä, että niiden koko ei saa ylittää parta-agama poikasen silmien väliä. Ohje koskee ruokahyönteisistä kaikkia muita paitsi matoja. Pahimmillaan liian suuri ruoka-annos voi aiheuttaa taka-raajahalvauksen.

Olosuhteet ja terraarioasumus

Koska parta-agamat ovat lajina päiväaktiivisia, ne tarvitsevat terraarioonsa välttämättä UVB- lampun. Loisteputken pitää sisältää vähintään 10 % UVB:ta ja näitä lamppuja voi ostaa lemmikkieläintarvikeliikkeistä. Tällaisisssa kaupoissa myyjät osaavat neuvoa oikeanlaisen lampun valinnassa.

UVB-säteet ovat tärkeitä liskolle, sillä niiden avulla ne kehittävät ihollaan D3-vitamiinia, joka vaikuttaa kalsiumaineenvaihdunnassa. UVA-säteillä on myös positiivisia vaikutuksia psykologisella tavalla, sillä se saattaa lisätä liskon aktiivisuutta ja lisääntymisintoa. Valoisuus merkitsee lisäksi sitä, että lisko osaa erottaa vuorokaudenajat toisistaan. Valaistusta pidetään vuorokaudessa päällä noin 12- 14 tuntia, aikaa pidennetään kesällä ja lyhennetään talvisin.

Parta-agama tähyilee, mitä ympärillä tapahtuu. Kuva: Jenni Salonen

Matelijoille tyypillisesti myös parta-agamat tarvitsevat terraarioonsa alueen lämmittelyä varten, koska niiden täytyy säädellä omaa ruumiinlämpöään. Toisesta päädystä asumusta tehdään lämminalue, jossa lämpötila saa nousta niinkin korkeaksi kuin 40-49 asteeseen. Valaistuksen pitäisi tulla ylhäältä päin, jolloin se jäljittelee päiväaktiiviselle eläimelle luonnollista auringonvaloa. Tämän lämpölampun alle on hyvä tehdä jokin taso, jolle lisko voi nousta lämmittelemään. Esimerkiksi liuskekivistä tehty muodostelma vastaa hyvin luonnossa olevia olosuhteita. Yöksi lämmitys otetaan pois päältä ja lämpötila saa tippua pariinkymmeneen asteeseen, mutta ei sen alle. Lämmitystä ja valaistusta on helppo säätää tähän tarkoitetuilla ajastimilla, joita voi ostaa eläinliikkeistä.

Koska partikset ovat lajina puolikiipeileviä, tulisi niille luodat terraarioon puitteet, joissa niiden on turvallista harjoittaa lajilleen tyypillistä toimintaa. Juurakot, kivistä tehdyt muodostelmat ja korkkitunnelit ovat oivia valintoja terraarion sisustukseen ja sopivat liskolle kiipeilyyn. Myös piilopaikkoja on hyvä olla ja siihen tarkoitukseen löytyy eläinkaupoista valmiina monia vaihtoehtoja, esimerkiksi tarpeeksi suuria luolia. Nämä tarvikkeet tulee sijoittaa suoraan terraarion pohjalasia vasten, jotta lisko ei voi satuttaa itseään yrittäessään ryömiä niiden alle ja jääden puristuksiin.

Pohjamateriaaleiksi löytyy eri vaihtoehtoja. Nuorille poikasille suositellaan lähes poikkeuksetta jotakin mattoa tai paperia. Uteliaat liskot maistelevat kaikkea mitä ikinä keksivätkään ja pohjamateriaalina käytetty hiekka voi aiheuttaa syötynä vakavan suolitukoksen. Muina vaihtoehtoina voidaan mainita kivi- ja muovimatot sekä Terrasand, joka on muotoiltavaa hiekkaa. Sen seassa on hieman savea ja se kovettuu muotoilun jälkeen.

Koko ja elinikä

Parta-agamien koko voi vaihdella jonkin verran, mutta suurimmillaan ne voivat kasvaa jopa yli 50 cm mittaisiksi. Toisaalta reilun 30 cm mittainenkin lisko on täysin normaali. Samoin kuin pituudessa, myös painon suhteen voi olla eroavaisuuksia. Partisten kasvu ulottuu kahteen ikävuoteen saakka, vaikka ne saavuttavatkin niiden täyden pituutensa useinmiten vuoden ikään tultaessa. Tässäkään yhteydessä ravinnon merkitystä ei voi olla korostamatta. Monipuolinen ruokavalio on tärkeä tekijä tukemaan normaalia kasvua.

Keskimääräinen ikä partiksilla on noin kuudesta kymmeneen vuotta. Pidempikin ikä on mahdollista saavuttaa hyvällä huolenpidolla, johon kuuluu muun muassa monipuolinen ja laadukas ravinto.

Lisääntyminen

Parta-agamilla aikuisuuden rajapylväänä pidetään 1,5 vuoden ikää, jolloin lisäännyttämistä voidaan alkaa pohtia, sillä sitä ei tule tehdä liian nuorella liskolla. Naaras lisko munii noin 10-30 munaa kerralla ja sama tapahtuu yhden parittelun jälkeen kolmesta viiteen kertaan. Yksinkertaistettuna ja lyhykäisyydessään munat haudotaan ja ne kuoriutuvat 55-57 vuorokauden kuluttua muninnan aloittamisesta. Huomioithan, että tässä kerrotaan erittäin tiivistetty versio lisääntymisen kulusta. Munien haudontaan ja lisäännyttämiseen liittyy paljon tärkeää tietotaitoa, joten perehdythän asioihin huolellisesti. Tietoa saat oman lemmikisi kasvattajalta tai perehtyneiltä harrastajilta.

Talvilepo

Näille liskoille kuuluvat luontaisesti myös talvilevot. Syksyllä, kun talvi lähestyy, saattaa liskojen aktiivisuustaso laskea ja ne voivat nukkua tavallista enemmän. On myös normaalia, että ne alkavat syödä vähemmän. Ennen kuin lisko ryhtyy talvilevolle, on syytä varmistua sen teveydentilasta ja siitä, että se on täysin terve. Talvilevon aikana heikentynyt vastustuskyky ei pysty taistelemaan sairauksia vastaan yhtä tehokkaasti. Ensiarvoisen tärkeää on, että talvilevon alkaessa liskolla on suolisto tyhjentynyt täysin. Sulamaton ruoka voi nimittäin mädäntyä, sillä aineenvaihduntakin toimii levon aikana hitaammin. Ruuan määrää tulee siis vähentää talvilevon lähestyessä.

Omistajan vastuulla on tarkastaa liskon vointia talvilevon aikana, jonka pituus voi vaihdella jonkin verran. Tavallisesti talvilepo kestää joistakin viikoista jopa kuuteen kuukauteen. Levon alettua lämmitys ja valaistus sammutetaan kokonaan ja terraarionkin voi peittää pyyhkeellä, jotta ulkopuolelta ei tule häiriötekijöitä. Liskoa tulee herätellä muutaman viikon välein juomaan ja sen kunto tulee samalla tarkastaa.

Kun talvilepo on päättynyt, aloitetaan tavalliset rutiinit varovaisesti etenkin ruuan suhteen. Valaistus voidaan kytkeä päälle samaan aikaan, mutta lämmityksen käynnistämistä kannattaa odottaa muutama päivä, jolloin varmistuu, että lisko todella on herännyt levoltaan, eikä ole menossa uudelleen nukkumaan.

Poikasen hankkiminen

Parta-agaman voi hankkia joko lajiin perehtyneeltä kasvattajalta tai asiantuntevasta lemmikkieläinliikkeestä. Kun valitset omaa poikastasi, ota huomioon sen päällepäin näkyvä yleisvointi ja koko. Uuteen kotiin valmis lisko on iältään minimissään 6-8 viikkoa ja niiden pituuden tulisi olla hännästä nenään mitattuna vähintään 16 cm.

Parta-agamat ovat erityisen kiehtovia ja mielenkiintoisia matelijaystäviä, joiden elämää on hyvin mukavaa seurata. Kun lajiin tutustuu kunnolla, huomaa, ettei niiden hoito loppupeleissä olekaan niin vaikeaa, vaikka se siltä saattaakin aluksi vaikuttaa. Ja kun on ottanut riittävästi selvää miten liskoaan hoitaa, se voi hyvin ja tulee olemaan seuranasi vielä pitkän aikaa. Mikäli mietit matelijan hankkimista, partikset kannattaa pitää mielessä.

Teksti: Jenni Salonen
Artikkelikuva: Wikipedia Commons (linkki kuvaan)

Lähteet: herppi.net

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Vastaa