Mitä pääsiäinen merkitsee meille tänään? Kirkko on nähnyt pääsiäisen vuoden tärkeimpänä
ja vakavasävyisimpänä juhlana, mutta onko sillä enää kirkon ulkopuolisia merkityksiä?
Pääsiäispäivää edeltävä piina- eli hiljainen viikko symboloi vakavuutta. Pääsiäiseen liittyy
myös rikas kansanperinne ja olisi sääli, jos se katoaisi kokonaan arkistoihin.
Nimityksestä
Pääsiäinen on suomalainen uudissana. Monissa muissa kielissä pääsiäisen nimitys
pohjautuu hebrean sanoihin pesah tai pasah, esimerkiksi ruotsin påsk. Suomessa papisto
halusi välttää paskaa muistuttavaa sanaa ja loi nykyisen nimityksen jo ennen Agricolaa.
Pääsiäisellä tarkoitettiin alkuaan paastosta pääsemistä. Lisäksi päästiin synneistä Kristuksen
ylösnousemuksen myötä tai yksinkertaisesti pitkästä talvesta.
Ajankohdan määräytymisestä
Pääsiäispäivän ajankohdasta on ollut kiistaa jo varhaiskirkollisena aikana. Nikean
kirkolliskokouksessa vuonna 325 määriteltiin päivän laskentaperusteet. Tämä päätös on
säilynyt näihin päiviin. Pääsiäispäivä on aina ensimmäinen sunnuntai kevätpäivän tasausta
(21.3.) seuraavan täydenkuun jälkeen eli 22.3. – 26.4. välisenä aikana. Pääsiäinen on kirkon
pääjuhlia ja sen mukaan määräytyy muitakin kevään juhlia kuten esimerkiksi laskiainen
(seitsemän viikkoa ennen pääsisäissunnuntaita), helatorstai ja helluntai (seitsemän viikkoa
pääsiäissunnuntain jälkeen). Pysyvää päivämäärää on monesti pohdittu, koska tällaiset
liikkuvat pyhät mm. kaupankäyntiä. Tämä on yksi maallistuvan pääsiäisen merkkejä.
Pääsiäisviikko eli piinaviikko
Kansa on antanut omat nimet kullekin piinaviikon päivälle (vaihtelevat tosin hieman
alueittain): palmusunnuntai, malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai,
pitkäperjantai ja lankalauantai. 1. pääsiäispäivää voidaan kutsua lisäksi sukkasunnuntaiksi ja
2.pääsiäispäivää pälkkäpääsiäiseksi.
- Palmusunnuntai saa nimensä Kristuksen Jerusalemiin saapumisesta, jolloin kansa
tervehti häntä palmunoksilla. Palmu symboloi kärsimyksen kautta saavutettua voittoa
ja uutta elämää. Täällä pohjoisessa palmun korvasi varhain kukkiva paju. Pajunkissat
koristavat nykyäänkin pääsiäispöytää. Itä-Suomessa palmusunnuntai tunnetaan
myös virposunnuntain nimellä. - Malkamaanantaina kerättiin tanhualta malkapuita.
- Tikkutiistaina vuollut sytyketikut toivat onnea. Niitä vuoltiin valmiiksi pääsiäistulille.
Lisäksi uskottiin, että tilkitsemällä seinänraot luudan ja vispilän varvuilla pidettiin
piinaviikon pahat henget poissa. - Kellokeskiikkona laitettiin kellot lehmien kaulaan.
- Kiirastorstai on ehtoollis-, puhdistautumis- ja siivouspäivä. Kansan keskuudessa kiira
merkitsi myös pahansuopaa olentoa pihapiirissä, joka voitiin karkottaa vetämällä
palavalla terva-astialla ja teräaseilla lastattua kelkkaa talon ympäri. - Pitkäperjantai on vuoden vakavampia päiviä. Kirkon väri on musta. Päivään liittyi
ankara paasto ja ehdoton työkielto. Mitään keitettyä tai paistettua ei tullut syödä.
Mämmi oli juuri tämän vuoksi erityisesti pitkäperjantain aterioita. Kyläily oli kielletty.
Jossakin oli jopa tapana piiskata lapset kuten Pilatus Jeesuksen. Ei mikään ihme,
että tällainen päivä on voinut myös tuntua pitkältä. - Lankalauantaina värjättiin langat, joita oli vuoden aikana kehrätty. Päivä oli erityisesti
vapaana temmeltävien pahojen voimien aikaa Jeesuksen maatessa kivipaaden takana. - Sukkasunnuntai ei enää varsinaisesti kuulu piinaviikkoon. Se oli jo hyvä päivä,
keinujuhlien ja iloisten leikkien päivä lapsille. Kirkas sunnuntai oli yleisesti hyvä enne
tulevalle.
Virpominen
Virpomisperinne on lähtöisin idästä ja ortodokseilta. Se liittyi alunperin eräänlaiseen
köyhäinhoitoon. Köyhät virpoivat varakkaampia. Palmusunnuntaina virvottiin terveyttä ja
karkotettiin pahaa. Palkka, joka annettiin esimerkiksi kananmunina tai pikkurahana,
noudettiin viikon kuluttua virpomisesta. Nykyään tapa on sekoittunut läntiseen lankalauantain
trulliperinteeseen, pikkunoitina kiertelyyn. Virvotaan noidiksi pukeutuneena ja palkka
vaaditaan välittömästi. Ortodoksi ja karjalaiset ovat yrittäneet muistuttaneet alkuperäisistä
muodoista. Tapa on sekoittunut siten, että trullit käyvät virpomassa palmusunnuntaina,
vaikka ne eivät kuulukaan lainkaan yhteen. Kiertelyn suosio on tästä huolimatta vankkaa.
Virpomisesta on tullut myös modernia kaupunkiperinnettä. Nykyinen kiistely “oikeasta”
virpomistavasta muodostaakin jo itsessään oman pääsisäisperinteensä.
Trullit, pääsiäiskokot, taiat ja ennusmerkit
Pääsiäisen tunnusmerkkeihin ja avainsatuhahmoihin kuuluvat trullit ja idässä noita-akat.
Noitiin liittyi aikaisemmin vakavia pelkoja ja uskomuksia. Ne tekivät pahojaan erityisesti
navetoissa ja tuhosivat karjaonnea, jonka jälkeen lensivät luudilla, rukeilla tai lampaiden
selässä noitien suureen kokoukseen. Pääsiäiskokoilla (Pohjanmaalla edelleen) pyrittiin
karkottamaan trulleja. Savun oli oltava paksua ja kitkerää ja kokkoihin käytettiin kosteita
kuusen ja katajan oksia sekä joskus terva-astioita. Noitausko elää edelleen huomattavasti
lempeämpänä lasten leikkinä lankalauantaina. Tytöt pukeutuvat trulleiksi ja nokeavat
kasvonsa sekä kanniskelevat luutia ja kahvipannuja. Päämäärä on toivottaa hyväntahtoisesti
pääsiäistä. Postikortti- ja rihkamateollisuus on osaltaan muuntanut trullit/noidat
vaarattomaksi pääsiäisviihteeksi.
Mielenkiintoisia rituaaleja olivat mm. trullien paljastaminen erilaisilla testeillä. Esimerkiksi
saunan kiukaalta saatettiin valita ja nimetä kiviä kullekin epäillylle. Sitten aamulla ne valeltiin
vedellä. Se, jonka kivi kihahti, oli trulli. Lauantain rituaaleihin kuului myös noitia karkottavien
pääsiäiskokkojen polttaminen ja munien maalaaminen.
Pääsiäispäivää edeltävä yö oli enteiden ja taikojen aikaa. Ne liittyivät usein tulevan sulhasen
ennustamiseen. Pääsiäisaattoillan kylvystä iholle jäänyt vastan lehti tuli syödä, jos mieli
nähdä unessa tulevan heilansa. Sama teho oli yöpaidan hihan kastelulla ennen nukkumaan
menoa.
Pääsiäisaamu on toiveikasta aikaa. Oli tapana kerääntyä katsomaan auringonnousua. Silloin
voi nähdä auringon tanssivan riemuiten ylösnousemuksesta ja keväästä. Tytöt saattoivat
pestä kasvonsa aikaisin lähteellä. Tämä teki heistä virkeitä ja somia koko vuodeksi. Samoin
sai loppuvuodelle sen eläimen luonteenpiirteitä, jonka aamulla ensimmäiseksi näki.
Esimerkiksi hevonen symboloi voimakkuutta, lehmä laiskuutta, koira äreyttä ja viisautta, sika
likaisuutta ja kissa uneliaisuutta sekä viluisuutta.
Ruokaperinne
Yleisimpiä pääsiäisruokia olivat Lounais-Suomalaista alkuperää olevat mämmi, munamaito,
erilaiset verimakkarat ja munavoi. Mämmi on suomalainen erikoisuus. Se sopi kylmänäkin
syötäväksi ja sitä saatettiin ottaa evääksi tai syödä leivän päällä. Nykyään mämmiä syödään
yleensä jälkiruokana kerman ja sokerin kera. Vaikutteita on otettu myös ortodoksien ja
juutalaisten perinteestä. Suomalaisten pääsiäispöydästä saattaa löytyä niin kermasta,
rahkasta ja mausteista valmistettua pashaa kuin passah-rituaalin perinteestä lammasta.
Lampaan lihaa ei aikaisemmin juuri saatavilla, joten saatettiin tyytyä lampaan muotoisiin
leivonnaisiin.
Pääsiäismunat ja -tiput
Muna on myyttinen ja luomisen, hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuva. Muna on
keskeinen myös pääsiäisen symboliikassa, jossa se on mm. ylösnousemuksen vertauskuva
(päältä kuollut, sisältä murtautuu elämä). Aluksi niitä värjättiin punaisiksi, joka miellettiin
ylösnousemuksen ja elämän väriksi. Munan merkitys on erityisen vahva ortodoksien
perinteessä. Munien maalaamista harrastettiin mieluiten lauantaina, koska aatto on vanhan
uskomuksen mukaan lopullisen ylösnousemuksen päivä. Pääsiäismunat värjättiin
sipulinkuorilla ja vastan lehdillä. Nyttemmin lapsilla on vesivärit, huopakynät ja karamellivärit
munien värjäämiseen. Koulut ja kerhot jatkavat perinteitä siinä mielessä, että käyttävät
vanhoja aiheita koristeissa.
Kaupallisten suklaamunien koristeelliset paperit juontavat selkeästi juurensa 1600- ja 1700-
lukujen itäiseen venäläiseen ja ortodoksiseen perinteeseen, jossa munien koristelu sai
muotoja taiteessakin. Tätä perinnettä on elvytetty pitämällä erityisiä pääsiäismunanäyttelyjä.
Pääsiäismuniin liittyvät tavat ja leikit tulivat aluksi Itä-Suomeen 1800- luvulla kuten vaikkapa
munanpyörityskilpailut. Lisäksi niitä siunattiin, lahjoitettiin, liitsattiin, piilotettiin ja etsittiin.
Muniin liittyi myös käytännöllinen, paaston jälkeinen puoli. Niitä oli kertynyt varastoon, joten
niitä oli kertynyt runsaasti syötäväksi.
Pääsiäistipu korvaa Suomessa osittain Euroopassa tunnetumman pääsiäispupun. Tosin
Kaakkois-Suomessa pupu saattaa piilottaa pääsiäismunat esimerkiksi sukanvarteen. Tipu on
pupun ohella maallistuvamman pääsiäisen tunnus ja varsinkin meillä keltainen untuvikko on
tunnetuimpia pääsiäiskoristeitamme. Pääsiäisen ja kevään tunnusväri on sekin untuvikon
keltainen kuten munan sisuskin. Tipu on askel eteenpäin munasta ja myös kevään ja uuden
elämän symboli.
Lopuksi
Vanhat uskomukset ovat nykyisessä kaupunkikulttuurissa haalistuneet ja pääsiäisen
erityispiirteet näkyvät lähinnä ruokaperinteessä ja tietysti kaupallisessa muodossa kauppojen
hyllyillä. Perinteillä, uskomuksilla ja ajatuksilla voi silti leikitellä. Leikittely vanhemmilla
uskomuksilla voisi avata ovia iloisempaan ja rikkaampaan pääsiäisen viettoon.
-Jouni
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?