Kauhukirjallisuuden historia on niin pitkä ja leveä ettei sitä tässä voi käsitellä edes pintaraapaisulla. Englantilainen ns. kauhuromantiikka hallitsi 1700-loppupuoliskolta pitkälle 1800-luvulle. Tunnetuimmat ovat Mary Shelleyn Frankenstein ja goottilaisen romaanin perillinen Bram Stokerin Dracula. En saanut mahdutettua listaani pienoisromaania, joka aloitti modernin vampyyrikirjallisuuden perinteen: (Polidori, John: Vampyyri, 1819. Suom. Sami Jansson. Faros 2005). Englantilaisen kummitusjutun kultakausi kesti 1870-luvulta 1920-luvulle. Tästä eteenpäin amerikkalainen kauhu on selkeässä vaikuttaja- ja valta-asemassa, vaikka toki Edgar Allan Poe Amerikassa loi kauhugenreä uusiksi jo 1840-luvulta eteenpäin. Tämä historia näkyy listoihin valitsemistani teksteistä, jotka ovat hyvin painottuneita näihin. Kenties jonain päivänä voin tehdä vastaavan jutun muiltakin alueilta ja etenkin suomalaisesta kauhukirjallisuudesta ja perinteestä. Laitan tästä kuitenkin loppuun muutaman vinkin aiheesta kiinnostuneille. Kauhurunous jää valitettavasti myös tämän setin ulkopuolelle.
Kauhun tunteet, erilaiset pelot ja ajatukset sekä kokemukset yliluonnollisuudesta ovat aina olleet läsnä ihmisen elämässä ja tulevat olemaan vastakin. Kauhukirjallisuus aaveineen, noitineen, demoneineen ja paholaisjuttuineen sekä lukuisine alalajeineen (esimerkiksi zombiet, ihmissudet, vampyyrit yms.) auttaa paremmin ymmärtämään tätä puolta ihmisyydestämme.
Jutussani on tarkoitus esitellä hyvin subjektiivisella ja mielivaltaisella otteella Halloween -tunnelmiin sopivaa ja edustavaa kirjallisuutta. Toivon, että ne inspiroivat käpertymään sohvan nurkkaan kirjan kera, kietoutumaan vilttiin, kuvittelemaan takkatulen lämmön ja kelmeän valon, tummia pilviä taivaalla sekä pimeiden metsien aavemaista huminaa.
Osioon A olen listannut kaksikymmentä mielestäni edustavaa ja suositeltavaa käännös- ja pienoisromaania kauhukirjallisuuden laajasta kirjosta. Mukana ovat ns. itsestäänselvät klassikot kuin myös uudempaa modernia kauhua. Opukset esitellään kronologisessa ilmestymisjärjestyksessä. Olen merkinnyt suomentajan ja kustantajan vain käyttämäni laitoksen mukaan. Hyvin monista on lukuisia painoksia ja käännöksiä vuosien varrelta.
1. Hoffmann, E.T.A.: Paholaisen eliksiirit (1815). Suom. Arnold Laurell. Karisto 1990.
Saksalainen Hoffmann (1776-1822) on kuuluisin maansa kauhuromantiikan edustaja ja uudenlaisen kauhukertomuksen aloittaja laajemminkin, vaikka se ei hänen päätyötään ollutkaan. Teos on erikoinen kuvaus paholaisen valtaan joutuneesta munkista, joka päätyy maailmalle toteuttamaan kauhistuttavia tekoja.
2. Shelley, Mary: Frankenstein – uusi Prometheus (1818). Suom. Paavo Lehtonen. Gummerus 1995.
Englantilainen Shelley (1797-1851) on jäänyt historiaan yhden kaikkien aikojen kauhuromaanin kirjoittajana ja genren innoittajana. Teosta on sanottu samalla maailman ensimmäiseksi tieteisromaaniksi siinä käytetyn sen aikaisen tieteen mahdollisuuksien ja visioiden vuoksi. Tarina on tuttu lähes jokaiselle, mutta kestää hyvin lukemista edelleen.
3. Stevenson, Robert Louis: Jekyll ja Hyde (1886), pienoisromaani. Teoksesta Jekyll ja Hyde ja muita tarinoita. Suom. Virpi Hämeen-Anttila. Basam Books 2001.
Skontlantilainen Stevenson (1850-1894) oli monipuolinen ja varhaisesta kuolemastaan huolimatta tuottelias kirjailija ja mestari kuvaamaan ihmisen mielen salaisuuksia ja pahan ilmentymiä. Tämän kauhuklassikon merkillinen tarina tunnetaan kaiketi yhtä hyvin kuin yllä mainittu Frankenstein eikä siitä sen enempää. Tämä versio on uusi suomennos ja avaa mielestäni entistä paremmin Stevensonin loistavaa kielenkäyttöä.
4. Wilde, Oscar: Dorian Grayn muotokuva (1891). Suom. Jaana Kapari-Jatta. Otava 2009.
Irlantilainen Wilde (1854-1900) ei ole kauhukirjailija, mutta silti hän loi merkittävän psykologista kauhukirjallisuutta kehittävän klassikon. Tarinan, jonka jälkipolvet tuntevat. Minusta näkökulma on erilainen, mutta silti samansuuntainen kuin Stevensonin klassikossa. Mitä ihmisen päässä liikkuu? Mihin hän on valmis pinnallisuudessaan ja itsekeskeisyydessään? Lukijan mielikuvitukselle annetaan paljon valtaa, kauhu syntyy ja hirviö löytyy ihmisen sisältä. Suomentaja Kapari-Jatta tekee hienoa työtä ja Wilden nerokas kielenkäyttö pääsee oikeuksiinsa.
5. Wells, H.G.: Tohtori Moreaun saari (1896). Suom. Markku Salo, Odessa 1986.
Englantilainen Wells (1866-1946) oli yhtä lailla tieto- (etenkin historian alalla), tieteis- ja
kauhukirjailija kuin satiirikko, yhteiskuntavaikuttaja, mystikko ja utopisti. Merkillinen Tohtori Moreaun saari on tieteellisten ihmis- ja eläinkokeiden kauhea näyttämö. Lukijalle pohdittavaa syntyy jälleen kerran ihmisen ylimielisyydestä ja asettumisesta ylimmäisen luojan ja herran asemaan sekä sen kammottavista seurauksista.
6. Stoker, Bram: Dracula (1897). Suom. Jarkko Laine. Seven, Otava 2010.
Nämä listan alkupään kauhun kestoklassikot ovat Hoffmannia lukuunottamatta jääneet pysyvästi jälkipolvien mieliin myös muina taidemuotoina kuin kirjallisuutena, pääasiassa elokuvina. Irlantilaisen Stokerin (1847-1912) Dracula on esitellyistä kenties eniten ”kuvatuin”. Romaani oli toki ilmestyessään jo menestys, ja kaikki sen jälkeen tullut vampyyrikirjallisuus joutuu kohtaamaan tämän mittapuun. Tarinasta ja sisällöstä ei sen enempää, kuuluu sarjaan ”must read”.
7. James, Henry: Ruuvikierre (1898), pienoisromaani. Antologiasta Amerikkalaiset aaveet, toim. Markku Sadelehto. Suom. Sari Kallioinen ja Anita Puumalainen. Wsoy, FAN-sarja 1995.
Amerikkalaista kosmopoliittia Jamesia (1843-1916) ei juurikaan tunneta kauhukirjallisuudesta. Hän on kirjallisuuden klassikko muun tuotantonsa perusteella. Mutta niinpä vain löytyy yksi yhdeksi maailman parhaiksi sanotuista kummitusjutuista, tähän ottamani pienoisromaani, jonka adaptaatioita on laajalti valkokankaalla, televisiossa ja jopa oopperana. Keskiössä on vanha kotiopettajattaren kuvaus, jota kertoo hänen veljensä jouluseurueelle tapahtumia paljon myöhemmin. Kotiopettajatar on saanut pestin vanhasta kartonsta hoitaakseen kahta vanhempansa menettänyttä lasta. Talossa selkeästi tapahtuu outoja ja tragedia on edessä. Ruuvikierre on hienosti kirjoitettu, jännitystä tiivistävä monimielinen tarina, jota voi tulkita monelta eri kantilta.
8. Onions, Oliver: Maalatut kasvot (1929), pienoisromaani. Antologiasta Paha vieras, toim. Markku Sadelehto. Suom. Matti Rosvall. Wsoy 1996.
Englantilainen Onions (1873-1961) oli monipuolinen taiteilija ja kirjailija. Hänet tunnetaan kuitenkin ehkä parhaiten kummitusjutuistaan. Löysin tähän hänen arvostetuimpiin töihinsä kuuluvan pienoisromaanin. Tarina sijoittuu Tunisiaan, jonne on matkalla viiden hengen nais-/tyttöseurue, jota luotsaa yhden teinitytön äiti. Tytöt (siskokset Englannista, opiskelija Amerikasta, rikkaan miehen tytär Italiasta sekä matkanjohtajan tytär) ovat nuoria ja rouva on saanut heidät valvottavikseen korvausta vastaan huoltajiltaan Italiassa ja näin vapauttaen vanhemmat omiin bisneksiinsä. Ujoin tytöistä herää matkalla eloon ja hänen persoonallisuutensa muuttuu, muinainen henki on tullut tilalle… Teksti soljuu vetävästi ja tyylikkäästi, tarinaa lukee kerrassaan mielellään.
9. Matheson, Richard: Olen legenda (1954). Suom. Vuokko Aitosalo. Vaskikirjat 2007.
Amerikkalainen Matheson (1926-2013) kirjoitti mittavan tuotannon kauhu- ja tieteiskirjallisuutta, niin romaaneja kuin novelleja. Elokuva-alalla kiinnostuttiin hänen töistään, niistä tehtiin elokuvia ja mies imautui käsikirjoituskuvioihin mukaan pitkäksi aikaa käsitellen omiakin tekstejään. Olen legendasta tekee merkittävän klassikon ajatus pandeemisesta vampirismista, jonka ”sankari” uskoo olevansa ainoa siltä selvinnyt ihminen. Yksinäisyys ja eristyneisyys, vampyyrien tappaminen päivänvalossa, linnoittautuminen ja toivottomuus täyttävät hänen päivänsä. Miten lopulta käy?
10. Bloch, Robert: Psycho (1959). Suom. Kirsti Jaantila. Gummerus 1971.
Amerikkalaisen Blochin (1917-1994) ns. suuri yleisö tuntee lähinnä tämän romaanin ja sitä paljon kuuluisamman Alfred Hitchcockin elokuvan kautta. Bloch toi tällä teoksella modernin psykologisen ja jakomielisen kauhun vahvasti yleiseen tietoisuuteen ja teos on hyvä. Mutta kauhugenreä tuntevat tietävät että hän oli paljon enemmän, erittäin tuottelias ja taitava kauhunovellisti ja tarinankertoja, joka aloitti jo hyvin nuorena 1930-luvun puolivälin jälkeen. Ja tätä puolta arvostetaan jopa enemmän. Suomessakin kauhun ystäville on käännetty ainakin kolme Blochin omalla nimellä ilmestynyttä kokoelmaa ja lukuisia tekstejä erilaisissa antologioissa/ lukemistoissa.
11. Bradbury, Ray: Paha saapuu portin taa (1962). Suom. Jertta Roos. Nostromo 1990.
Amerikkalainen Bradbury (1920-2012) kirjoitti nuoresta pitäen lähes kuolemaansa asti. Hänet tunnetaan hyvin korkealle arvostettuna tieteis- ja fantasiakirjailijana. Mutta hän kirjoitti paljon kauhutarinoita mm. Weird Tales -lukemistoon jo 1940-luvulla. Novelli oli hänelle läheisin muoto. Tämä romaani pohtii hyvän ja pahan kamppailua ihmismielessä, vaikutusta psyykeen ja mielenkiintoisesti lasten näkökulmasta. Kirja on pelottava ja samalla oudolla tavalla ei ole.
12. Levin, Ira: Rosemaryn painajainen (1967). Suom. Kaija Kauppi. Gummerus 1999.
Amerikkalainen romaani- ja näytelmäkirjailija Levin (1929-2007) tunnetaan parhaiten juuri tästä romaanista. Sillä on sama ”kohtalo” kuin Psycholla: Roman Polanskin elokuvaversion kautta suuri yleisö löysi hänet. Paholainen, satanismi ja okkultismi New Yorkin sydämessä on hyytävää jännitystä alusta loppuun. Tavallisen, tulevan nuoren äidin painajainen on kerrottu taiten ja opus on ehdottomasti yksi modernin kauhun klassikoista.
13. Blatty, William Peter: Manaaja (1971). Suom. Matti Kannosto. Tammi 1988.
Amerikkalainen Blatty (1928-2017) muistetaan erityisesti pysyvästi kauhukirjallisuuden historiaan jääneellä Manaaja -teoksellaan, jonka monet lienevät nähneet vain William Friedkinin elokuvaversiona. Tarinan perusjuonen tuntevat hyvin lähes jokainen genreen hiukankin katsettaan suunnannut (vrt. yllä käsitellyt Psycho ja Rosemaryn painajainen, joilla on aivan samantyyppinen tausta), samoin kuin on vanhempienkin klassikoiden kohdalla. Teos on mielestäni pohjimmiltaan katolisen uskon ja vanhan, paholaismaisten demonien hallitseman maailman välinen kaksinkamppailu väkevällä ja shokeeraavalla tavalla kuvattuna.
14. Straub, Peter: Julia (1975). Suom. Maija Heinonen. Uusi kirjakerho 1977.
Amerikkalainen Straub (1943-) on tunnettu ja palkittu kauhukirjailija. Listani teos on ensimmäinen Straub -suomennos ja edustaa selkeästi kauhuromanttista tyyliä. Julia on eronnut väkivaltaisesta miehestään ja muuttaa Lontooseen vanhaan taloon. Hän kärsii myös mielenterveyden ongelmista menetettyään tyttärensä. Talon menneisyys on kaikkea muuta kuin rauhallinen ja paikan menneisyys nousee kummittelemaan. Kirjassa on vahva ahdistava ja pelottava lataus.
15. Rice, Anne: Veren vangit (1976). Suom. Hanna Tarkka. Seven 2009.
Amerikkalainen Rice (1941-2021) oli vampyyrikirjallisuuden uudistaja siinä mielessä, että vampyyri ja hänen tarinansa on keskiössä, eivät häntä mahdollisesti pelkäävät tai jahtaavat ihmiset. Vampyyrit olivat keskeinen osa hänen ”kirjailijuuttaan” ja etenkin ns. Vampyyrikronikat (tähän otettu Veren vangit aloitti sarjan) kuuluvat jo kauhukirjallisuuden kaanoniin. Sarja on kaksitoistaosainen ja siitä on suomennettu ykkösen lisäksi vain kaksi seuraavaa osaa (Vampyyri Lestat ja Kadotettujen kuningatar). Tarinan meille kertoo vampyyri Louis ja se on hyvin jännittävä kuvaus näiden piilossa elävien olentojen elämästä ja historiasta ihmisten keskuudessa.
16. Campbell, Ramsay: Nimetön painajainen (1981). Suom. Pirkko Jokinen. Gummerus 1993.
Englantilainen Campbell (1946-) on uransa alkuvaiheen Lovecraft -kauden jälkeen vienyt englantilaista psykologista kauhua eteenpäin luoden aivan omanlaisensa tyylin. Tässä nuori leski, joka kaiken lisäksi on yhdeksän vuotta aiemmin menettänyt pienen tyttärensä raa’asti murhattuna ja kidnapattuna, saa soiton kuolleelta tyttäreltään. Siitä alkaa piinaavaa tunnelmaa ja pelkoa tihentävä etsintä, jossa äidillä on apurinaan poikaystävä ja reportteri.
17. King, Stephen: Uinu, uinu lemmikkini (1983). Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. Tammi 2017.
Ei kauhulistaa ilman Kingiä, eikö vain? Amerikkalainen King (1947-) on uskomattoman tuottelias kirjailija, jonka tietänevät kaikki, suomennettukin on suurin osa. Ja King ei juuri harrasta pieniä sepustuksia vaan iso osa on varsinaisia romaanijärkäleitä puhumattakaan kahdeksanosaisesta Musta torni -sarjasta. Valitsin laajasta tarjonnasta tämän, koska se sopii mielestäni parhaiten Halloween -tunnelman luomiseen. Ja se on yksi pelottavimmista Kingin kirjoista ikinä. Tarina kirotusta ja ikivanhasta intiaanien hautausmaasta ja siitä mitä sinne haudatuille tapahtuu on ehdottomasti Kingiä parhaimmillaan.
18. Koontz, Dean R.: Pakopaikka (1992). Suom. Pertti Koskela. Book Studio 1997.
Amerikkalainen Koontz (1945-) on miltei yhtä tunnettu, myyvä ja laajalti suomennettu kuin King. Hän on kirjoittanut pääosin kauhua, joskin erilaiset tieteis- ja trillerielementit ovat olleet vahvasti tuotannossa mukana. Esimerkiksi uudempaa Koontzia edustaa fantastisia elementtejä saava laaja Thomas Odd -trillerisarja (2003-2015). Poimimani romaanin päähenkilö on hukkunut, mutta saadaan henkiin parin tunnin päästä. Lieveilmiönä mies saa outoja visioita, hän katselee ajoittain maailmaa vanhan demoniprinssin silmin. Opus on synkkä ja kirjoitettu hyvin sisältäen kuitenkin melko paljon varsin ikäviä tunteita aiheuttavia kohtauksia.
19. Simmons, Dan: Yön lapset (1992). Suom. Ilkka Rekiaro. Gummerus 1993.
Amerikkalainen Simmons (1948-) tunnetaan parhaiten (Suomessakin) huikeasta Hyperion -tieteiskirjasarjastaan. Mutta hän taitaa myös kauhukirjallisuuden genren. Siitä on hyvänä esimerkkinä tämä vampyyriperinnettä ovelalla tavalla mukaileva tarina naislääkäristä, joka on Romaniassa auttamassa orpoja ja sairaita lapsia. Yksi toipuvista on erityisen tärkeä lääkärille ja hän adoptoi tämän. Pojan kummallinen veri kannustaa tutkimaan syvemmälle, jopa avuksi syövän ja aidsin parantamiseen. Veri kuuluu kuitenkin ikivanhaan sukuun…
20. Lindqvist, John Ajvide: Ystävät hämärän jälkeen (2004). Suom. Jaana Nikula. Gummerus 2010.
Ruotsalainen Lindqvist (1968-) teki heti (kun vihdoin kahdeksas kustantaja käsikirjoituksen hyväksyi) läpimurron tällä realismia ja kauhua sekä vampyyriteemaa käsittelevällä esikoisromaanillaan. Mies on ansiokkaasti jatkanut kauhukirjallisuuden parissa siitä lähtien. Kyseinen kirja on kerrassaan hienosti kirjoitettu ja piristävä lisä genreen. Kiusatun ja kostoja fantasioivan 12- vuotiaan Oskarin ja oudosti käyttäytyvän naapurin tytön Elin ystävyys on upea ja lämpimästi suositeltava tarina kaikille.
J.A. Salonen
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?