Hausjärvellä Oitissa sijaitsee Eija Rasinmäki Designin mattotehdas.
Se on ollut nykyisessä käytössään 1970-luvulta lähtien kartanon entisestä hevostallista muokattuna.
Syksyllä 2018 Rasinmäki avasi tehtaan ovet Nauhalaiselle. Matka oli pitkä mutta mielenkiintoinen kulkea syyskuukauden kaunistamilla tienvieruksilla. Meinasipa 24-vuotias autonikin hajota, mutta perille päästiin ystävällisten Hausjärveläisten autettua uskollista Citroën-ratsuani. Pihaan ajettaessa iloinen odotus kupli jo suupielillä.
Kutomon pihaan parkkeeratessa näkemisen paljous jo saa ajukopan hyrräämään. Terassi on kuin räsymatto, katto kuin nukkamatto ja – mitä ikkunoista pilkottaa?
Sisään astuttuani taiteilija kutsui ylös keittiöön. Toruen huolestuneena auton huollon puutteesta hän puuhastelee kuin sivumennen jotain. Teevesi kuohui kuppeihin, valo siivilöityi ikkunoista. Kupistani höyrysi sydän.
Siis teetauko tehtaalla. Keittiö eli kokoustila on lämmitetty, muut huoneet ovat viileämpiä. Pöydällä on Kastepisara-tarjottimella hopealankaa isoin näkemäni rulla ja kotimaisia omenia. Ei liian punaisia, todellisia. Eija oli tarttunut hetkeen ja pyöräyttänyt lettutaikinan. Maustumisen, pehmenemisen aikaa ei edes tajunnut, kun keskustelu virtasi vuolaana. Ennen kuin edes tajusin mitä tapahtui, pannulle valui tirisemään ensimmäinen lettu. Hillopurkki laskeutui pöydälle ideakarttojen, materiaalikansioiden, lehtien (joissa on artikkeleita Eijasta, tyttärestänsä Larissasta ja perheen kesäasunnosta) täyttäessä toista puolta pöydästä. Tee höyryää auringon siivilöityessä ikkunaruuduista.
Oli syksy, valo oli valkoista.
Rasinmäki viettää tehtaalla ajoittain paljonkin aikaa. Työmatka Kotkasta Oittiin on jopa 155 km suuntaansa; joskus pitää jäädä yöksi. Antavatkohan melun hallittu rajallisuus ja raittiin ilman ympäröinti tarvittavaa tilaa luovuudelle? Ajanvietosta kielivät myös somistukset ja sisustuskeksinnöt.
Loimaalla Eijan äiti antoi idean, lupasi ostaa kangaspuut ja sanoi ”tee niillä itselles elämä”, ja siitä Eija innostuikin ja alkoi kehitella omia mallejaan. Hän sai vinkkejä myös kudonnan opettaja Emmi Normanilta ja naapurilta Anna Rantaselta. Esikoisensa Ulrikan syntymän jälkeen Eija kaipasi työtä äiteyden rinnalle. Silloisen aviomiehen kotitilan 100 neliön pirtti antoi tilaa tehdä. Ulrikan ollessa 1,5-vuotias anoppi kuoli yllättäen ja tilan ruokahuollosta vastaaminen jäikin uuden työn ohella Eijalle; mutta hän oli jo oppinut kotona äitinsä nauttivan ja voimaantuvan samasta työstä. Laatu ja vaikea kopioitavuus olivat ohjenuorana ja edellytyksenä yrittäjyydelle ja Kutomo Rasinmäki Ky perustettiin 1970.
Suosion kasvaessa Kutomo Rasinmäki Ky sai palkattua kutojan Eijan päästessä keskittymään suunnitteluun ja pian työtilat pitikin pyytää Loimaan maalaiskunnan Seikunmaan koululta. Eija koki vahvasti olevansa oikealla polulla ja antautui alalle.
Eija on veljensä Pekan kanssa rakentanut ja koonnut kaikki tehtaan 15 konetta. Pekka oli tuolloin 19-vuotias ja kuskasi koneet Loimaalta Oittiin syysliukkailla. Matkaa kertyi noin 160 km.
Osa koneista oli kokonaisia ja ne siirrettiin paikalleen nostureiden ja pumppukärryjen avulla, osa oli osina jotka piti osata rakentaa. Puuhassa meni 2,5 kuukautta ja vuosi oli 1978. Eija muutti Oittiin kahden pienen lapsensa kanssa asuen alkuajan Kutomolla.
Parhaimmillaan 1980-luvulla Kutomo työllisti lähes 30 työntekijää.
Suomessa ensimmäinen ”suuri ostaja” oli Stockmann 1972. Mattoja vietiin Ranskaan, Ruotsiin, Hollantiin ja Amerikkaan, Saksaan, Italiaan ja Japaniin. Omat liikkeet olivat Helsingissä ja Turussa, Yhdysvaltoihin perustettiin sisaryhtiö ScanDecor.
80-luvun ongelmina olivat kuitenkin menestyksen houkuttamat kopioijat. 1985 perustettiin oma tehdas myös Portugaliin josta vietiin mattoja mm. Espanjaan. Portex Lar -messuilla Portugalissa edellisen vuoden malleista oli tehty omat versiot vieraan osastolle, mutta Eija Rasinmäki Design voitti silti Parasn Messuosasto -palkinnon kaksi vuotta perätysten vuosina 1988-1989.
1990-luvun alun laman aikana verotuksia kovennettiin ja tilauksia vähennettiin. Kotimaan myymälät oli lopetettava ja kutojia vähenettävä. Koko Portugalin tehdas oli suljettava ja 1989 sinne muuttaneen Rasinmäen oli aika muuttaa takaisin Suomeen.
Lama pisti yrityksen polvilleen, ja piti valita konkurssin tai irtisanomisten välillä – potkuthan siinä tuli kaikille palkkalistalaisille Eijan rukoillessa sen verran tilauksia, että erorahat saataisiin maksettua.
Yksi tärkeimmistä selviytymistaktiikoista oli pitää kiinni yrityksen elinvoimaisuudesta, sulkea ostohanat ja tehdä työtä nöyrästi kaikille. Silmien aukipitäminen on myös elinehto: jos ei meillä voi, missä sitten… Amerikan-vientiä jatkettiin muutaman osa-aikaisen kutojan kanssa ja vältettiin konkurssi. Itse sai olla taipuisa ja joustava kaikissa tilanteissa ja se vaatikin hyviä hermoja ja optimistista mieltä.
Siinä välissä tarjoutuivat markkinat Intiassa: suunnitella mattoja Intialaiselle valmistajalle. Rasinmäki asuikin Intiassa 2005-2008, suunnitellen ja opettaen omien malliensa kutomista.
Pääasiassa puuvillamattoja valmistava Uttar Pradesh / Biswan-Sitapurin alueella oleva tehdas ja Varanasin kaupungin lähistöllä oleva villamattotehdas työllistävät yhteensä noin 500 työntekijää, parhaimmillaan 1000.
Nuorin tyttärensä Larissa kävi paikallista sisäoppilaitosta oppien myös kaupankäyntiä, kulttuuria ja jonkin verran myös kieltä. Siitä on ollut myöhemmin suurta hyötyä; Larissa Immonen on nykyään FinArten toimitusjohtaja isänsä Erkki Immosen kanssa. Matkoja tehdään Intiaan usein ja Intiasta käydään täällä. Yhteistyöhön kuuluu myös ystävyys, ja asiat hoidetaan ihmiseltä ihmiselle.
Eija Rasinmäki Designista tuli FinArte, ja Eijan malleja kokoelmassa on kolmasosa. Mukana on (noin) kolme freelance-suunnittelijaa, mutta kutomolla hän työskentelee nykyään yksin, ja Kutomo on 100 % suomalainen pienyritys.
Yrittäjyys varsinkin käsityöalalla on Suomessa aina ollut vaikeaa; nykyverotus on kovaa. Vaikka suurin osa raaka-aineista onkin kierrätettyä – esimerkiksi teollisuuden ylijäämistä – työ vie aikaa lajitteluineen ja kudontakuntoon valmistuksineen. Iso haitta on ollut arvonlisävero, joka on nielaissut voitot ja estänyt yrityksen kehittämistä. Myös tyel-maksut on ollut vaikea saada kasaan.
Perheyrityksen huonoja puolia on se, että omalle väelle yleensä maksetaan huonointa palkkaa. Toisaalta hyviä puolia on, että ympärillä on luotettavia ihmisiä jakamassa tehtäviä ja vastuita.
Eijan ensimmäisen avioliiton kaksi tytärtä Ulrika ja Erika Rasinmäki ovat onneksi myös tiimissä. Toiseksi nuorin, Laura Immonen-Beatty, on lähtenyt maailmalle, perustanut perheensä New Yorkiin ja kouluttautunut musiikki-bisnesalalle mutta työskentelee nyt suomalaisten perustamalle käyttöliittymä designyritys Ideanille.
Kutomon tulevaisuus on avoin, mutta ohjelmistoon on kuulunut muunmuassa mattoworkshopit joilla vierailijat opastetaan itse kutomaan mieleisensä malli paivässä tai viikonlopussa.
Mattojen painon vuoksi Intian tehtaalla kutominen kuuluu miesten töihin. Pitkä vaaleaverikkö taasen kertoo hoitavansa kuntoaan joogaamalla ja venyttelemällä. Voisi jopa luulla että toimintaympäristön valinta on osa sitä.
Monessa julkaisussa on hehkutettu Rasinmäen Saarta, eikä turhaan. Siellä järjestetään erimuotoisille ryhmille erilaisia kursseja, esimerkkinä lasten taideleirit.
Myös tehtaan ympäristö on rauhallinen ja luontopainotteinen; järvi vieressä kuultaa auringonvaloa, heijastaa tyyneltä pinnaltaan taivaan ja rantamaiseman. Kuvia otettaessa, syksyllä, luonto oli vielä elossa ja värikäs. Mietin miltä siellä mahtaa näyttää keväällä. Pehmeä sammal peittää paikoitellen betonisiltaa. Maisema on rauhallinen, ajaton ja elämää täynnä, hetkellinen ja kaikkea tätä samaan aikaan. Naapureissa kyllä eletään, mutta se ei kuulu meille. Ei tähän hetkeen.
Luonto on esillä joka ikkunasta; muuttuvat taulut, muuttuva tunnelma. Ympäristön valinta on iso ratkaisu. Sen värimaailmat ja muodot näkyvät designissa ja vaikuttavat kehonhuollon ohella olennaisesti työssäjaksamiseen; työn laatuun ja tuottavuuteen, siis.
Työssä jaksamiseen ja inspiratioon eivät voi olla vaikuttamatta ympäristö – Eijalla on ollut onni saada tällainen. Eikä liene ainakaan hidaste, että visuaalinen silmä toimii, sommittelu sopii ja tekstiilin tekeminen ovat intohimo.
Facebook-sivullaan Eija Rasinmäki näyttää eräitä omia tekniikoitaan ja tutustuttaa kudontakoneeseen.
Kotisivut kertoo Matonkutojan tarinan; tapahtumista ja muuta oleellista – kuten materiaaleista; hankkimisen vaikeudesta ja työstöstä.
Kuvat ja teksti: Milla Taivalmäki
PS: Ratsunikin kai voimistui retkestä ja vei moitteetta kotiin auringonlaskussa…
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?