Nimetön jouluruno
Amerikan rekka joulun tuo
lapset ja milleniaalit riemuitsee
kun kansa torilla kokista juo
mainokset pimeyden valaisee
Uusioperhe kerääntyy kierrätyspöytään
hiililaatikon jalanjäljestä motkottaa
miettii onko eettistä syödä mitään
ja joulupöydästä instaan kuvan ottaa
Facebookin muotoisia torttuja
sillinmakuista tofua
kinkunmakuisia tonttuja
ja artesaanikiljua
Muovikuusessa ledit lepattaa
kun hipsteripukki lahjat spoilaa
kyynel äidin viskiin tirahtaa
kun Bieberiä pukille lapset hoilaa
Lahjat on kohta jo kierrätetty
ja Afrikan vuohet vertailtu
isä kylkiasentoon käännetty
ja sähköpiparia polteltu
Ja lopultakin koittaa pyhä yö
ja laskeutuu taloon autuus
äiti vielä luomutähteitä syö
ja huomenna jatkuu taas hulluus
Runoilija: Lasse Leviäkangas
Joulu
Sekuntiviisari tikittää.
Joulurauhan julistus.
Hönkäys pirtissä, suusta höyryä.
Koleus porautuu luihin.
Käsi hapuilee rollaattoria.
Nälkä on muisto.
Kuten vaimokin, viisi vuotta sitten hyvästelty.
Ovikello soi.
Oven takana lapset lapsineen.
Pakollinen jokavuotinen visiitti.
Kiitos laatikoista, kinkusta ja tohveleista.
Ovi sulkeutuu.
Huokaus.
Kyynärpäät pöydällä, pää kämmeniin hautautuen.
Yksinäisyys.
Siunattu ja kirottu.
Pappa muistaa vaimonsa viimeiset sanat:
”näemme vielä.”
Ehkä ensi jouluna lupaus toteutuu.
Runoilija: K. Granath
