Tampereen taidemuseossa on tänä syksynä ollut esillä japanilaista sarjakuvataidetta esittelevä näyttely Osamu Tezuka – mangan jumala. Näyttely keskittyy japanilaisen sarjakuvan luojaksi nimitetyn Osamu Tezukan (1928-1989) originaaliteoksiin. Kyseessä on ensimmäinen Tezukan tuotantoa esittelevä museonäyttely Euroopassa. Lisäksi museon MangaMania! -näyttely esittelee mangaa laajemmin taiteenlajina ja kulttuurisena ilmiönä. Nauhalainen kävi tutustumassa sarjakuvataiteeseen nousevan auringon maasta.
Plussaa Hopeanuolesta!
En ole lukenut elämäni aikana yhtään manga-sarjakuvaa. En tiedä mangasta juuri mitään. Animea olen jonkin verran katsonut, mutta en sitäkään kovin paljoa. Näistä lähtökohdista oli hyvä lähteä tutustumaan manga-aiheisiin näyttelyihin. Ja olihan siellä mangaa melkoiset määrät.
Tampereen taidemuseo on jo itsessään elämys, ja Osamu Tezukan sarjakuvataidetta esittelevä näyttely käyttää rakennuksen mahdollisuuksia hyödykseen juuri oikealla tavalla. Sarjakuvasivut kiertävät seiniä pitkinä riveinä. Teosten oheen kirjoitetut tekstit esittelevät aihetta juuri sopivasti. Päällimmäisenä jää mieleen suuri ihmetys siitä, kuinka paljon sarjakuvaa yksi ihminen voi elämänsä aikana piirtää. Tezuka on ollut uskomattoman tuottelias, erityisesti kun ottaa huomioon kuinka erityylisiä teoksia hän on luonut. Piirrostyyli vaihtelee hyvin lapsenomaisesta ja pelkistetystä lähes realistiseen. Ja aihevalikoima on vähintään yhtä laaja ammentaen monipuolisesti historiasta ja kulttuurista, idästä ja lännestä.
Museon alakerrassa on sitten paljon suppeampi näyttely, joka käsittelee mangaa yleisellä tasolla. Esittelyteksteissä käydään läpi tärkeimmät käsitteet ja historiaa. Väistämättä tulee kuitenklin mieleen, että tämä näyttely olisi pitänyt ulottaa museon kaikkiin kerroksiin. Aihe ansaitsisi oman laajan näyttelynsä. Nyt alakerran MangaMania! jää Tezuka-näyttelyn varjoon. Se on kuin työnnetty piiloon kellariin.
Kokonaisuutena olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt. Osamu Tezukan sarjakuvataidetta olisi voinut ihailla vaikka kuinka kauan. Mies ei liene turhaan saanut nimitystä ”Mangan jumala”. Alakerran suppeampi näyttely jätti kylmemmäksi, mutta yllättäen sieltäkin löytyi todellinen helmi: yhdelle seinälle oli asetettu riviin Hopeanuoli-mangan (Ginga: Nagareboshi Gin, 1983-1987) originaalipiirroksia. En ole tätäkään mangaa lukenut, mutta animen olen katsonut; 1990- ja 2000-luvuilla luvuilla lapsuuteni eläneenä en voi muuta kuin antaa plussaa nostalgiasyistä.
-Jesse Laitinen
Kattava kokoelma, rajoittunut kattaus
Omaan makuuni Tampereen taidemuseon manganäyttely oli pienoinen pettymys. Näyttely oli kyllä kaikinpuolin tyylikkäästi toteutettu; työt oli aseteltu mukavalle korkeudelle lähempää tarkastelua ajatellen, animaationäytteitä esittelevät huoneet oli aseteltu sivummalle ja sopivasti eristetty muusta näyttelytilasta, seinille asetellut infotekstit oli pidetty minimaalisina. Kaikinpuolin pääosassa oli nimenomaan näyttelyn pääasiallinen anti – pääosin musteella piirretyt sarjakuvasivut.
Näyttelyn nimessäkin mangan jumalaksi julistettu Osamu Tezuka on kiistämättä jättiläinen japanilaisen sarjakuvan historiassa ja hänen tyylinsä on vaikuttanut lukemattomiin muihin japanilaisiin sarjakuvataiteilijoihin, mikä on nähtävissä etenkin 50- ja 60-lukujen mangassa. Itseeni Tezukan hieman naivistinen tyyli ei kuitenkaan liiemmin vetoa, joten luonnollisesti näyttely jätti hieman kylmäksi.
Olisin toivonut että Tampereen taidemuseo olisi käyttänyt hyväkseen mahdollisuuden koostaa taidemuseon alakertaan pienemmän näyttelyn muilta mangataiteilijoilta ja pyrkinyt antamaan museokävijöille pienen läpileikkauksen japanilaiseen sarjakuvaan yleensä. Suomalaisiin museokävijöihin purisi varmasti paremmin monipuolisempi katsaus erilaisessa kulttuurissa kehittyneeseen sarjakuvataiteiseen, kuin talontäydeltä yhtä tiettyä tyyliä esittelevä näyttely. Tezuka on nimenomaan sarjakuvataiteilija ja hänen työnsä ovat parhaimmillaan, kun niistä nautitaan niille tarkoitetulla tavalla; lukemalla hänen sarjakuviaan yksittäisten sivujen tarkastelemisen sijaan.
Näyttelyllä oli kuitenkin paljon annettavaa, etenkin mikäli sarjakuva ja perinteiset tekniikat kuten muste ja vesivärit viehättävät. Osa töistä, esimerkiksi jotkut Phoenix-mangan sivuista, olivat paitsi näyttäviä, myös teknisesti erittäin taidokkaita ja suorastaan kerjäsivät lähempää tarkastelua.
-Sami
Myöhäisheränneen manga-innostus
Kävimme Nauhalaisen toimituksen kanssa vierailemassa Tampereen taidemuoseon manga-näyttelyssä. Näyttelyn kaksi keskimmäistä kerrosta keskittyivät mangan ja animen isäksi kutsutun, Osamu Tezukan, vaiherikkaan ja työteliään uran esittelemiseen, ja pohjakerros kertoi manga-ilmiöstä yleisemmällä tasolla. Osamu Tezukasta, Mangan jumalaksikin tituleeratusta kuvittajasta, kertova näyttely oli ensikosketukseni mangan maailmaan. Aiemmin en ollut mangaan juurikaan perehtynyt, ja kenties olin kuitannut koko ilmiön ”teinityttöjen hömpötykseksi”. Näyttelyyn tutustuttuani sainkin kumota ennakkoluulojani roppakaupalla, ja huomata, että manga on jopa yllättävän moniulotteista ja älykästä kuvitusta ja siihen liitettyä sanapeliä. Pelkällä pintaraapaisulla näyttelyyn kummemmin keskittymättä en olisi tätä kaikkea saanut irti. Kummastuksekseni viihdyin näyttelyssä toista tuntia; muiden jo ajat sitten kerättyä kamansa kasaan ja suunnattua kohti kotiin vievän bussin pysäkkiä, jäin minä valokuvaamaan niin monta teosta kuin suinkin jaksoin – ilman salamaa, kuten museossa kehotettiin, tietenkin!
Minua kiehtoi eritoten tarinat kuvien takana, ja vaikken kaikkia japaninkielisiä sarjakuvakatkelmia jaksanutkaan kahlata läpi, oli perehtyminen tarinoihin hahmojen taustalla palkitsevaa. Se toi hahmoille lisää syvyyttä ja ikäänkuin herätti mielenkiintoisimmat henkilöhahmot eloon.
Ostin näyttelypäivänä 6 vuotta täyttäneelle pojalleni yhdeksi syntymäpäivälahjaksi Tezukan sarjakuvakokoomateoksen Atomipoika, joka oli myytävistä teoksista ainoa, jolle ei ollut asetettu suositusikärajaa, ja jonka kertojana toimi yksi Tezukan varhaisimmista supersankareista, robotin kykyihin käsiksi pääsevä pikkupoika. Omiin suosikkihahmoihini lukeutuu valloittavan Atomipojan lisäksi Tezukan ensimmäinen ja samalla koko mangan ensimmäinen naissankarihahmo, Disneystä selkeästi innoituksensa saanut valkoinen leijona, Kimba, sekä Robin Hoodilta moraalietiikkansa lainaava kirurgi, Tohtori Black, jonka esikuvana on sanottu olleen lääkäritaiteilija Tezuka itse.
-Anni-Maaria Moberg
Osamu Tezuka – mangan julama ja MangaMania! -näyttelyt ovat esillä Tampereen taidemuseossa 5.1.2020 asti.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?