Mowgli – Netflix-katsaus

Astetta synkempi versio lasten klassikosta

Suurimmalla osalle tutuimmat versiot Viidakkokirjasta ovat Disneyn tekemät kaksi leffaa: animaatioelokuva vuodelta 1967 ja pari vuotta sitten modernilla tietokonegrafiikalla toteutettu versio. Nämä sovitukset eroavat monella merkittävällä tavalla alkuperäisestä kirjasta, varsinkin keventäen kirjan synkempiä teemoja.

Tämä Netflix-elokuva on oma itsenäinen uusi versio. Sattumoisin se on
kuitenkin tekniseltä toteutukseltaan samanlainen kuin Disneyn uusin, eli tietokoneanimoidut eläimet jakavat ruudun oikeiden ihmisten kanssa. Myös eläinten taustalla on näyttelijöitä, ei ainoastaan ääninä vaan fyysisestikin liikkeenkaappaus (motion capture) -tekniikan avulla toteutettuina.

Elokuvan ohjaaja Andy Serkis on kyseisen tekniikan pioneereja. Hän on näytellyt Lord of the Rings -trilogiassa Klonkkua ja uudessa Planet of the Apes -trilogiassa päähahmoa Ceasaria. Tässä hän näyttelee Baloo-karhua. Muistakin rooleista löytyy monia merkittäviä näyttelijöitä: Christian Bale (Bagheera), Cate Blanchett (Kaa), Benedict Cumberbatch (Shere Kahn) ja Naomie Harris (Nisha).

Elokuvaa on mainostettu enemmän kirjan mukaisena sovituksena. On totta, että Mowgli käyttää tiettyjä Disneyn poistamia kirjan elementtejä. Esimerkiksi Baloon hahmo ei ole rento hunajaa ahmiva hippi, vaan kirjaa myötäillen ankara viidakon lakien opettaja. Alkuperäismateriaalille ollaan uskollisia kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen asti, ja paikoitellen mennään siitä ohi ja omaan suuntaan.

Usko tai älä, mutta tämä elokuva on paikoitellen jopa kirjaa synkempi. Elokuvassa on yllättävä määrä verta, väkivaltaa ja pelottavia kohtauksia. Tämä ei ole lapsille. Alunperin leffan oli tarkoitus ohjata Alejandro Gonzáles Iñárritu, ja hänen vaikutuksensa voi edelleen aistia. Välistä leffa näyttää kuin The Revenantilta, mutta nyt karhu puhuu.

Arvostan näin rohkeaa yritystä tehdä selkeästi erilainen sovitus niin tutusta materiaalista, mutta minun on pakko myöntää, että Disneyn tuorein versio on monella tapaa paremmin toteutettu: nopeampi tahditus, johdonmukaisempi tunnelma ja paremmat tehosteet. Puhuvat eläimet ovat aina vaikea haaste, ja Disneyn elokuva onnistuu siinä ehkä parhaiten kaikista näkemistäni versioista. Mowgli vajoaa hyvin yleiseen liikkeenkaappauksen ongelmaan, jossa näyttelijöiden kasvonliikkeet mallinnetaan niin tarkasti, että ne näyttävät eläinten kasvoilla epäluonnollisilta.

Joka tapauksessa Mowgli ei jää täysin tunnetumpien versioiden varjoon. Tekninen jälki on enimmäkseen vaikuttavaa. Temaattisesti ja esteettisesti se eroaa tarpeeksi muista sovituksista. Jo pelkästään raaempi ote tekee tästä vähintään vilkaisun arvoisen kokemuksen.

-Janne Karjalainen

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.