Mitä jos myisit sielusi?

(Julius Nisle/Wikimedia)

Kymmenentuhatta tuntia. Sen verran intensiivistä harjoittelua ajatellaan mestarillisen taidon saavuttamisen vaativan. Ei voi kuin ihailla ja ehkä kadehtia päättäväisyyttä ja sinnikkyyttä, joita sellainen työskentely takuuvarmasti vaatii. Katsellessa vaikkapa huippukitaristia loihtimassa säveliä – kokonaisia tunnelmia – instrumentistaan aivan kuin se olisi osa hänen kehoaan, vaikuttaa moinen taituruus suorastaan yliluonnolliselta.

Voiko tuollainen käytännössä taikavoimana näyttäytyvä kyky todella olla pelkkää ankaran harjoittelun tulosta? Mistä huippumuusikot, -taidemaalarit, -urheilijat, ja -tieteentekijät todella ammentavat voimansa? Jos tiettyihin kertomuksiin ja huhuihin on uskomista, ainakin osa heistä on taitonsa saadakseen myynyt sielunsa Saatanalle. Kuulostaa uskottavalta. Ihminen kun on taipuvainen valitsemaan helpoimman tien valittuun päämäärään. Ja mihin sitä sielua edes tarvitsee?

Sielun myymisestä Saatanalle on olemassa monia myyttejä ja tarinoita. On jopa henkilökohtaisia tunnustuksia ihmisiltä, jotka ovat (väitetysti) vastanneet edellisen kappaleen lopettavaan kysymykseen pontevasti: ”Ei mihinkään!” Jostakin syystä he ovat yleensä muusikoita. Tutustutaanpa muutamiin heistä.

Vuonna 1930 Mississippin kosteassa illassa kaikuu Son Housen ja Willie Brownin pahamaineinen delta-blues. Täpötäydessä kapakassa kirkassilmäinen 19-vuotias nuorimies nimeltään Robert Johnson keräilee rohkeutta. Väliajalla hän nousee lavalle ja nappaa kitaran näyttääkseen taitonsa. Yleisö ei ole vaikuttunut. Esitys on vaivaannuttavan huono, ja nuorukainen katoaa häpeissään Mississippin yöhön.

Kolme vuotta myöhemmin Johnson palaa ihmisten ilmoille kitaran kanssa. Hän haluaa jälleen soittaa ihmisille, ja kaikkien yllätykseksi lavalle nousee itsevarma, lähes yliluonnolliset kyvyt omaava blues-virtuoosi. Yleisö on hämillään ja huhut alkavat kiertää. Kuuluisin tarinoista lienee se jossa Johnsonin väitetään myyneen sielunsa Saatanalle. Hän lisäsi myöhemmin vettä huhumyllyyn julkaisemalla epäilyttävästi nimettyjä kappaleita, kuten Hellhound on My Trail, Up Jumped the Devil ja Me and the Devil Blues.

Robert Johnson (The Hooks Brothers Photographers, 1936)

 

Italialainen viulutaituri Niccolò Paganini aiheutti kuohuntaa Euroopan musiikkipiireissä 1800-luvun alkupuolella. Paganinin poikkeuksellinen lahjakkuus ja edistyksellinen soittotekniikka herättivät hänen aikalaisissaan kateutta ja epäluuloa. Tämä ”paholaisen viulistina” tunnettu mies pystyi soittamaan hämmästyttävät kaksitoista nuottia sekunnissa ja esiintyi usein ilman nuotteja, luottaen vain muistiinsa. Hänen uskomaton taitonsa ja kyseenalainen elämäntyylinsä, jota voisi hienovaraisesti luonnehtia sanalla ”taiteilijaelämää”, johtivat siihen, että Paganinin epäiltiin myyneen sielunsa Saatanalle. Nämä epäilykset olivat todennäköisesti ainakin osasyy siihen että katolinen kirkko eväsi häneltä kirkolliset hautajaiset.

Niccolò Paganini (Fiorini/Wikimedia Commons)

 

Ruotsissa syntynyt norjalainen muusikko Infernus, oikealta nimeltään Roger Tiegs, on julistautunut teistiseksi satanistiksi ja Saatanan papiksi maan päällä. Hän kertoo tehneensä sopimuksen Saatanan kanssa vuonna 1992. Sopimuksen sisällöstä ei ole juurikaan tietoa, mutta sen tehtyään hän perusti black metal -yhtyeen. Gorgoroth -nimellä tunnettu bändi on ollut hyvin suosittu ja vaikuttanut suuresti genrensä soundin kehittymiseen sen alkuaikoina.

Yhtyeen kappaleiden sanoitukset ovat satanistisia ja kristinuskon vastaisia. Laulaja Gaahl vastasi haastattelussa kysyttäessä inspiraation lähdettään yksinkertaisesti ”Saatana”. Krakovassa vuonna 2004 bändin lavashowssa nähtiin muun muassa lampaanpäitä seipäissä ja alastomia malleja ristiinnaulittuina.

Gorgorothissa soittaneet muusikot ovat taitavia. Infernusta pidetään erittäin hyvänä kitaristina, ja yhtyeen rumpali, Frost, oli ainakin aikanaan yksi teknisesti taidokkaimmista koko metalliskenessä.

Infernus (Christian Misje/Wikimedia Commons)

 

Miten sielunsa sitten saa myytyä? Onneksi tähänkin löytyy ohjeet. Stephen Johnson lifehacker.com -sivustolta on tehnyt mainion artikkelin aiheesta. Hän perehtyi juttua kirjoittaessaan Heinrich Kramerin 1400-luvun loppupuolella kirjoittamaan Malleus Maleficarum -nimiseen kirjaan. Suomeksi Noitavasarana tunnettu teos on kokoelma aikansa demonologista tietoa. Kirjoitan tähän loppuun jonkinlaisen tiivistelmän Johnsonin artikkelin lopusta löytyvistä ohjeista. Verkkolehti Nauhalainen ei suosittele sielun myymistä, eikä ota vastuuta mahdollisista psyykkisistä tai fyysisistä vaurioista.

Näin myyt sielusi

1. Mene katoliseen kirkkoon. Päivän on oltava sunnuntai, ja ajankohdan sellainen, ”ettei vihkiveden vihkimistä ole vielä suoritettu”. Tarkemmista vedenvihkimisaikatauluista kannattaa kysellä paikalliselta papilta. On kuitenkin suositeltavaa, ettet kerro miksi kysyt.

2. Siellä sinun tulee ”kieltää Kristus, hänen uskonsa, kaste ja koko kirkko”.

3.Älä unohda ”uskollisuudenvalaa Pienelle Mestarille”. Häh? ”Hänelle, joka Paholaisena paremmin tunnetaan”. Ai.

4. Kaiken pahuuden herra saattaa ilmestyä tai olla ilmestymättä tässä kohtaa. Noitavasaran mukaan ”on epäolennaista onko Saatana itse paikalla kun uskollisuudenvala hänelle annetaan. Hän saattaa oveluudessaan jättää näyttäytymättä jos uskoo noviisin pelästyvän ja peruvan valansa”. Hienoa, että introvertit otetaan näin kivasti huomioon.

5. Onneksi olkoon! Olet nyt pahuuden palvelija.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Vastaa