
Maailmanmusiikki (eng. world music) on kattotermi, joka pitää sisällään suurin piirtein kaiken musiikin, joka ei ole länsimaista populaarimusiikkia (pop, rock, metalli, hip hop, jazz jne.) tai klassista musiikkia. Se ei viittaa mihinkään tiettyyn paikkaan tai musiikilliseen tyyliin, vaan sen alle kuuluu laaja kirjo esim. afrikkalaista, etelä-amerikkalaista, kiinalaista ja intialaista musiikkia, sekä myös suomalaista kansanmusiikkia. Muita ainakin osittain samaa tarkoittavia nimityksiä ovat mm. kansanmusiikki, folk, etno, trad ja perinnemusiikki.
Musiikkiteollisuus otti maailmanmusiikki-termin käyttöön markkinointitarkoituksessa 1980-luvulla. Nimi on kiistanalainen, koska se niputtaa yhteen suuren määrän erilaisia musiikkikulttuureja, joilla ei ole välttämättä muuta yhteistä kuin se, etteivät ne ole länsimaista valtavirtaa. Yhteisestä nimestä on kuitenkin myös hyötyä: se tuo enemmän huomiota ja potentiaalista yleisöä artisteille, julkaisuille, tapahtumille ja ohjelmille kuin jos tyylejä käsiteltäisiin aivan erillisinä.
Maailmanmusiikin määritelmä on väkisinkin sumea ja vaihteleva. Sitä ei esimerkiksi tietääkseni missään käytetä omasta paikallisesta musiikkitraditiosta, vaan kyse on “joidenkuiden muiden” musiikista. Kun populaarikulttuurin valtavirta on länsimaista ja angloamerikkalaista, ei amerikkalaista bluesia ja kantria ja niiden johdannaisia yleensä lasketa maailmanmusiikiksi. Samoin jotkin muutkin tyylit ovat niin laajasti tunnettuja, että niistä puhutaan yleensä vain omalla nimellään, kuten jamaikalainen reggae ja espanjalainen flamenco.
Maailmanmusiikkityylit pohjautuvat tyypillisesti vanhoihin paikallisiin ja kansallisiin perinteisiin. Se ei silti välttämättä tarkoita, että traditioita noudatettaisiin orjallisesti. Välillä nykytekijät uudistavat perinteitä reippaastikin, esim. yhdistämällä vanhoja ja moderneja tyylejä ja käyttämällä nykyaikaisia soittimia. Tästä vanhan ja uuden sekoittamisesta syntyy paitsi mielenkiintoista uutta myös jännitettä uudistajien ja traditionalistien välille.
Mistä aloittaa?
Yksinkertainen tapa alkaa tutustua maailmanmusiikin laajaan kenttään on etsiä verkon musiikkipalveluista “world music” -haulla soittolistoja tai kokoelmia, poimia niistä omaa korvaa miellyttäviä kappaleita ja hakea niiden perusteella lisää samanlaista. Laajemman ja jäsennellymmän kuvan saamiseksi parempi tapa voi kuitenkin olla kokeilla joitakin maailmanmusiikkia käsittelevistä toimitetuista radio- ja tv-ohjelmista.
Ylen ohjelmistossa on useampi radio-ohjelma, joiden aiheena on maailman- ja kansanmusiikki. Tuuli Saksalan keidas ja Keinuva talo käsittelevät maailmanmusiikkia laajasti, kun taas Sydänjuurilla keskittyy suomalaiseen kansanmusiikkiin. Jaksot ovat nykyään Areenassa kuunneltavana kuukauden, mutta loppuvuoteen 2023 asti kuunteluaikaa oli vuosi, joten vanhoja jaksoja on vielä laaja valikoima. Radio Helsingilläkin on aiheeseen keskittyvä ohjelma, Kaiken maailman kappaleita, jonka jaksoja voi myös kuunnella jälkikäteen netissä.
Hyvä ja viihdyttävä aloituspiste on myös muusikko Sami Yaffan Ylelle tekemä tv-sarja Sound Tracker, jossa hän kiertää maailmaa tutustumassa eri musiikkikulttuureihin. Sarja on matkakertomustyylinen ja perustuu vahvasti mukaan heittäytymiseen: mennään paikan päälle katsomaan, kuunnellaan löytyneiden tyyppien tarinoita ja soitellaan heidän kanssaan. Ohjelma ei anna välttämättä ihan yhtä kokonaisvaltaista kuvaa kuin em. radio-ohjelmat, mutta kylläkin varsin viihdyttävän ja konkreettisen.
Esimerkki: aavikkoblues
Koska maailmanmusiikiksi laskettavia tyylejä on erittäin paljon, ei tässä jutussa ole mahdollista esitellä kaikkia tai edes mitenkään edustavaa otosta. Siispä käsittelen lyhyesti vain yhtä, itseäni eniten kiinnostavaa tyylilajia. Aavikkoblues (eng. desert blues) on läntisen ja luoteisen Afrikan alueella (mm. Mali, Niger, Algeria ja Länsi-Sahara) asuvien kansojen musiikkia, jolla on sekä historiallinen että nykyinen yhteys Yhdysvalloista peräisin olevaan bluesiin ja sen jälkeläiseen rockiin.
Historiallinen kytkös on, että amerikkalainen blues ja sen johdannaiset perustuvat osittain Afrikasta meren yli laivattujen orjien mukanaan tuomaan musiikkiperinteeseen. Afrikkalaisia vaikutteita on hankalaa jäljittää kovin tarkkaan, koska laajasta mannertenvälisestä orjakaupasta kului varsin pitkä aika ennen kuin Yhdysvaltain eteläosien mustan väestön musiikkia alettiin taltioida. Nykyään taas ympyrä tavallaan sulkeutuu: nuorempien sukupolvien afrikkalaiset muusikot ovat kuunnelleet koko ikänsä länsimaista populaarimusiikkia ja ottavat siitä suoria vaikutteita omien paikallisten perinteidensä lisäksi. Nuoremmat artistit käyttävät myös useammin sähköisiä instrumentteja, vanhemmat sukupolvet enemmän afrikkalaisia perinnesoittimia.

Aavikkobluesin traditiot ovat pitkiä, mutta maailmanlaajuiseen tietoisuuteen tyylilaji nousi 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Tässä tärkeimmät edelläkävijät ja länsimaissa tunnetuimmat artistit ovat malilainen muusikko Ali Farka Touré (1939-2006) ja läntisen Saharan Tuareg-kansan edustajista koostuva Tinariwen-yhtye, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1979. Nuorempaa polvea edustavat mm. malilainen yhtye Songhoy Blues ja nigeriläiset kitaristit Mdou Moctar ja Bombino.
Jos näiden artistien tyyli viehättää, kannattaa tutustua myös muihin Malin ja lähialueiden tekijöihin, joiden tuotanto ei välttämättä ole tarkkaan ottaen aavikkobluesia, mutta pohjautuu osin samoihin perinteisiin. Tunnettuja ovat esim. Toumani Diabate, Rokia Traoré, Fatoumata Diawara ja Vieux Farka Touré.
Aavikkoblues on myös yksi länsimaisiin blues- ja rockmuusikoihin selkeimmin vaikuttaneista maailmanmusiikkityyleistä. Ry Cooder (joka tunnetaan myös kuubalaismuusikoiden kanssa tekemästään Buena Vista Social Clubista) levytti yhdessä Ali Farka Touren kanssa. Amerikkalainen bluesmuusikko Taj Mahal puolestaan teki yhteislevyn Toumani Diabatén kanssa. Robert Plant on ottanut erityisesti 2000-luvulla osaan tuotantonsa vahvoja vaikutteita aavikkobluesin suunnalta. Plantin pitkäaikainen kitaristi Justin Adams on tehnyt vielä läheisempää yhteistyötä mm. Tinariwenin ja muiden afrikkalaisten artistien kanssa.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?