Lukija aamujunassa sai seuraa Kultturellien lukupiiristä

Kirja-arvostelu

Jean-Paul Didierlaurent – Lukija aamujunassa
(Le Liseur du 6h27, 2014 suom. Kira Poutanen)

Muutaman hiukan paksumman teoksen jälkeen on välillä mukava tarttua sekä painoltaan että tarinaltaan kevyeen kirjaan, tässä tapauksessa kepeään ja suorastaan mielikuvituksen siivillä eteenpäin lentävään tarinaan. Ranskalaisen Jean-Paul Didierlaurentin tunnetuin teos Lukija aamujunassa seuraa sympaattisen nuoren miehen elämää, kun tämä taistelee tasaista ja harmaata arkea vastaan aseenaan vanhojen kirjojen repaleisilla sivuilla lepäävät värikkäät tarinat, jotka hän jakaa kanssamatkustajilleen joka aamu kello 6:27 aamujunassa. Lukupiirin jäsenet eivät sentään nousseet näin aikaisin matkustamaan samaisella junalla, sillä onneksi hyväntuulista ja helppolukuista tarinaa voi seurata esimerkiksi muissakin joukkoliikennevälineissä.

Joka aamu Guylain odotti laiturilla lähijunaansa jalat tarkasti valkoisella viivalla, joka rajasi alueen, jolta ei saanut poistua, ellei halunnut olla vaarassa pudota raiteille. Tuo mitäänsanomaton betoniin piirretty viiva rauhoitti Guylaina kummasti. Siinä hänen mielessään jatkuvasti leijuva kalman haju katosi kuin taikaiskusta. Junan odotteluun kuluvien muutaman minuutin ajan Guylain taputteli viivaa jaloillaan kuin olisi halunnut sulautua siihen itsekin, vaikka tiesikin hyvin, että kyse oli vain hetkellisestä turvapaikasta ja että ainoa tapa paeta horisontin takana odottavaa kauheutta olisi ollut jättää taakse viiva, jonka päällä hän taiteili siirrellen painoa typerästi jalalta toiselle, ja palata kotiin.”

– Guylain Vignolles, Lukija aamujunassa

Kirjojen kierrätyslaitoksessa makulointikoneen käyttäjänä työskentelevä Guylain Vignolles on yksinkertainen ja rauhallinen nuori mies, joka elää yksinkertaista ja rauhallista elämää omanlaisineen erikoisineen rutiineineen. Joka aamu hän jakaa samassa junan vaunussa matkaaville ihmisille pienen kertomuksen palasen jonkin sattumanvaraisen kirjan yksittäiseltä sivulta. Jokainen kertomus on peräisin hirmuisen makulointikoneen kidasta, joka armotta jauhaa kaikki sille syötetyt vanhat kirjat ohueksi silpuksi, lukuunottamatta niitä erinäisiä sivuja, jotka sympaattinen nuori mies poimii jokaisen raskaan työpäivän päätteeksi talteen. Kirjoja rakastavan Guylainin työtehtävä ei ole lainkaan helppo, mutta onneksi helpotusta arkipäivien askareisiin tuovat ainakin erikoiset ystävät; näytelmäkirjoituksia lähes tauotta siteeraava Yvon, ymmärtäväinen lemmikkikultakala Rouget sekä entinen työtoveri Giuseppe, joka etsii kuumeisesti puutarhanhoito-oppaita ympäri Ranskaa. Kun mukaan sotkeutuu vielä Guylainin joka-aamuisesta junavaunusta löytynyt muistitikku, jonka sisältämät salaperäisen Julien kirjoitukset sekoitavat ujon nuoren miehen ajatukset täysin, on kutkuttavan hyväntuulinen kertomus pienien ihmisten suurista tunteista valmis.

Olen monesti kuvaillut useita lukupiirin kirjoja helppolukuisiksi, mutta Didierlaurentin tarina helposti samaistuttavasta Guylainista todella on paitsi tyyliltään kevyttä, myös teknisesti helppoa luettavaa. Kerronta on alusta alkaen yksinkertaista, mutta keskittyy silti kuvailemaan juuri oikeita asioita ja nostaa tarinaa mielessä elävästi nähtäväksi. Myös svumäärältään pieni kirja houkutteleekin jatkamaan lukemista, kun tekstiin ei tarvitse uppoutua ajatuksella, vaan tarinaa voi seurata hieman vähemmälläkin panostamisella. Guylain Vignollesin ajatusmaailmaan on kuitenkin helppo päästä sisään. Kaikessa kauheudessaan mielikuvitukselliset kuvailut makulointikoneesta julmana hirviönä sekä karmeat kertomukset ikävistä työolosuhteista herätävät lukijassa väkisinkin sympatiaa, sillä jokapäiväisen elämän pienet, mutta usein toistuvat ja lopulta puuduttavat harmauden hetket taitavat olla jokaiselle tuttuja jo entuudestaan. Lukija aamujunassa ei kuitenkaan ole harhautunut näiden oman elämänsä varjoisille puolille, vaan kulkee aina eteenpäin ystäviensä, sekä kirjojen että ihmisten, parissa ja löytää jokaisesta päivästä jotakin mielenkiintoista. Nopealukuinen ja suorastaan eläviksi kuviksi nouseva tarina saa hyvälle tuulelle ja jopa pienen hymyn hiipimään kasvoille muutamaan kertaan. Kun kaipaa pientä arjesta irrottautumisen hetkeä tai haluaa vaikkapa viedä ajatukset pikaisesti jonnekin aivan muualle kuitenkaan liikaa miettimättä, on Lukija aamujunassa oivallinen retkikumppani näille matkoille, joissa pysytään loppujen lopuksi ihan paikallaan.

Kuva ja tekstit
Eveliina Aholaita

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.