Eläinten viikon kunniaksi Nauhalaisessa julkaistaan ensimmäinen osa eläinsuojelutyöstä kertovasta juttusarjasta. Vuoden 2022 eläinten viikkoa vietetään 4.-10.10 teemalla Jännittäviä eläimiä. Viikon aikana nostetaan esille erityisesti niitä kamalimpina pidettyjä eläinlajeja, jotka herättävät myös auttajissa ristiriitaisia tunteita.
Toimin itse Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys – PESU ry:n vapaaehtoisena luonnonvaraisten eläinten parissa ja olen monesti miettinyt, mitä tekisin, jos minulle soitettaisiin apua kaipaavasta rotasta samalla, kun asuinalueellani tehdään tuholaistorjuntaa lisääntyneen rottakannan vuoksi. Vastaus on selkeä: toimin kuten jokaisen eläimen kanssa – eläinsuojelulain ohjeistuksen mukaisesti ja ilman lajisyrjintää.
Laki velvoittaa auttamaan loukkaantunutta eläintä. Se, millaista apua me vapaaehtoiset voimme tarjota, riippuu sekä eläinlajista että sen kunnosta. Eläimen saa ottaa lyhytaikaiseen hoitoon, kun sen tavoitteena on eläimen vapautus takaisin luontoon. Villieläintä ei saa kesyttää ja ottaa lemmikiksi. Jos eläin on huonossa kunnossa ja toipuminen hidasta, saattaa eutanasia olla ainoa järkevä vaihtoehto.
Haitalliseksi luokiteltujen vieraslajien kohdalla eutanasia on ainoa apua, mitä voimme tarjota sen kärsimyksen helpottamiseksi. Vieraslajia ei saa vapauttaa takaisin luontoon, joten sitä ei voida ottaa vapautukseen tähtäävään hoitoon. Nopea ja kivutun lopetus on inhimillisempi vaihtoehto kuoliaaksi kitumiselle.
Apua tarjotaan kaikille – puluista peuroihin ja hiiristä haukkoihin
Aloitin PESU:lla luonnonvaraisten eläinten kuljettajana viime vuonna auttamani joutsenenpoikasen innoittamana. Ensimmäinen PESU:n nimissä kuljettamani eläin oli vaskitsa. Tämän jälkeen matelijoita ei ole kyytiini tullut. Ei suinkaan oman kieltäytymiseni vuoksi, niitä vain tulee harvemmin hoitoon.
Tänä vuonna lajikirjo on ollut kohdallani suuri – lähinnä sen vuoksi, että olen kuskeista ainoita, joka on opetellut arvioimaan eläimen kunnon jo kentällä. Monet lajeista on ”yksiä pikku-perkeleitä” tutkittavaksi – esim. pikkulintujen hennot luut ja nopeat liikkeet haastavat siipien tutkimista, siilit vetävät itsensä tiukalle kerälle ja oravat saavat sellainen adrenaliinipiikin, että vaikuttavat alkuun hyvinkin kunnossa olevilta.
Vaikeuksista huolimatta otan jokaisen lajin vastaan ja teen parhaani. Lintulajeista olen tänä vuonna käsitellyt ja kuljettanut autossani ainakin puluja, lokkeja, harakoita, variksia, varpusia, pesällisen västäräkinpoikasia, rastaita, haukkoja, närhi, sorsia, joutsenia, hanhia, tervapääskyjä, taivaanvuohi jne.
Lintujen lista on selkeästi pidempi kuin nisäkkäiden. Oravien ja siilien lisäksi autossani on matkannut mm. kettu, metsähiiri, eri lepakoita, lumikko, rusakoita ja kärppä. Osa matkalaisista ovat olleet vielä niin pieniä maitopoikasia, ettei lajimääritelmää ole voinut vielä tehdä. Väliotsikossa mainittu peura on myös saanut apua, vaikkei automatkustajiini kuulunutkaan. Tällä kertaa kyseessä oli ihmisten toiminnan vuoksi kesähelteillä hypotermian partaalle joutunut vasa, joka olisi toki tarvittaessa kyytiin mahtunutkin.
Seuraavissa numeroissa kerron lisää toiminnan vaihtoehdoista ja eläinlajien erityispiirteistä.
Teksti ja kuvat: Karo
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?