Leijonani on häväisty

Ajatuksia kansallisista symboleista

Suomen vaakuna esiintyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1580 Kustaa Vaasan hautamuistomerkin jalustassa. Vuodesta 1917 asti leijonavaakuna on ollut itsenäisen Suomen tunnus. Vaakunan yksityiskohdat ovat vaihdelleet vuosien varrella ja nykyinen Olof Erikssonin suunnittelema vaakuna on ollut käytössä vuodesta 1978. Siniristilippumme on liehunut uljaana vuodasta 1918.

Leijonavaakuna ja siniristilippu ovat muodostuneet suomalaisten rakkaiksi symboleiksi. Tärkeinä kansallisina juhlapäivinä lippu vedetään salkoon, puolitankoon vedetty lippu kertoo suuresta  surusta. Virallisten yhteyksien lisäksi leijona koristaa mm. jääkiekkomaajoukkueemme pelipaitoja. Kansalliset symbolimme on perinteisesti liitetty vapauteen, tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. Valitettavasti tilanne on alkanut muuttua.

Jo  1980-luvulla skinheadien pilottitakeissa vilahteli Suomen lippuja, mutta skinien toiminta ei ollut vielä poliittisesti kovinkaan järjestäytynyttä. 1990 luvulla Joensuun skinheadit nousivat otsikoihin. Nykyisenkaltainen, uusnatsismiin liitetty toiminta alkoi Suomessa vasta 2000-luvun puolella. Suomen symboleja alkoi ilmestyä äärioikeistolaisten vaatteisiin ja  tatuointeihin. Pahimmissa tapauksissa Suomen lippu ja leijona on yhdistetty natsi-Saksan symboleihin. Ihmisten mielissä yhteiset symbolimme ovat alkaneet liittyä äärinationalismiin.

Miten isänmaallisia nämä kansallismielisyydellä ratsastavat liikkeet todellisuudessa ovat? Pohjoismainen vastarintaliike on ruotsalaista perua. Liikeen tavoitteena on perustaa pohjoismaihin kansallissosialistinen valtio, johon kuuluu ainakin Suomi, Ruotsi ja Norja. Myös muita pohjoismaita kaavaillaan mukaan. Miksei itsenäinen Suomi kelpaa vastarintaliikkeelle?

Vuonna 2015 perustettu Soldiers of Odin on Suomessa perustettu äärioikeistolainen katupartiointijärjestö, joka on levinnyt myös muihin maihin. Odin kuitenkin on skandinaavinen jumala, jolla ei ole mitään tekemistä suomalaisuuden kanssa. Ehkä meidän kuitenkin pitää olla kiitollisia siitä, ettei tämä äärioikeistolainen liike ryöstänyt Sampoa tai Tapiota itselleen. Suomalaiseksi liikettä on vaikeaa mieltää.

On kuitenkin surullista, että tavalliset isänmaalliset ihmiset ovat alkaneet kaihtaa suomalaisia symboleja pelätessään leimautumista äärioikeistoon. Suomi tunnetaan yhtenä maailman tasa-arvoisimpana ja oikeudenmukaisimpana maana. Miten ihmeessä meidän symboleistamme on  tullut sorron ja rasismin tunnuksia? Olisiko aika ottaa Suomen leijona ja siniristilippu  takaisin tavalliselle kansalle?

Teksti: Sari Laitinen
Kuva: Wikimedia commons