Kuukausien merkitykset

TAMMIKUU

Tammikuu eli sydänkuu on aika, joka jakaa vuoden vaikeimman kauden kahtia. Hämäläismurteissa ”tammi” tarkoittaa napaa, akselia, keskipuuta. Sydän on aina keskellä. Työkalenterissa tammikuu oli sekä talvilevon aikaa että rakennus- ja tarvepuiden hakkuukautta.

”Kuta pakkasempi talvella, sitä lämpimämpi kesällä.”

 

HELMIKUU

Helmikuun nimi tulee sydäntalvella näyttäytyvästä kauniista luonnonilmiöstä: jäähelmistä. Muutamina sydäntalven päivinä puiden oksat kimaltelevat tuhansin jäähelmin. Ilmiö on seuraus sydäntalven suojasäästä ja sitä seuranneesta äkkipakkasesta, joka tavallisesti nopeasti lauhtuu. Helmikuu on vuoden kylmin kuukausi ja pyryinen.

”Tammikuun tasaiset päivät helmikuussa heilahtaa.”

”Helmikuu kinosten käärittäjä.”

Jos helmikuu saattaisi olla lauha:
”Helmikuun helpot päivät maaliskuussa maksetaan.”

 

VAAHTOKUU

Ennen vanhaan vuosi oli jaettu kuunkierron mukaan ja välillä sattui, että kuunkiertoja olikin 12:n sijasta 13. Ylimääräinen kuunkierto sijoitettiin kolmanneksi kuukaudeksi, ja se alkoi 7 viikkoa ennen vanhanajan laskua pääsiäisestä. Tänä vuonna vaahtokuu sijoittuisi 23. helmikuuta alkavalle viikolle. Talvivarastot alkoivat huveta, lehmät olivat ummessa, luonto ei tarjonnut mitään uutta tai tuoretta ja oli vitamiinin puutetta. Heikkous ja nälkä alkoivat pahoina vuosina vaivata.

Sanottiin: ”vaahtokuu on vaikein.”

 

MAALISKUU

Maaliskuu-nimen alkuperästä on kiistelty. Maaliskuu on ilmeisesti johdettu maa-sanasta. Maaliskuussa näkyy jo vähän maata lumen alta. On myös arveltu, että maalis-sana tulee sanasta mahla.

”Maaliskuu tuo kevään sanoman.”

Tekee kelirikon ja tulvan:
”Maaliskuu jo maata näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää.”

”Mitä maaliskuussa sumetta, se suvena sadetta.”

 

HUHTIKUU

Huhtikuu oli kuukausi, jolloin lähdettiin kaatamaan suuret havupuukasket, joiden vanha nimi oli huhta. Muita huhtikuun vanhoja nimiä oli: sulamakuu ja suvikuu. Ne viittasivat leutonevaan säähän. Kiimakuu, taas viittasi eläinmaailmaan.

”Huhtikuu huuhteleepi lumen maasta, jään vedestä, ohrat aidan loukkahasta.”

 

TOUKOKUU

Kylväminen ja maanmuokkaus muodostivat myöhäiskevään tärkeimmän toimituksen: uuden sadon valmistelun. Erkin päivänä (18.5) tehtiin ennusteita tulevan kesän oloista.

”Jos sammakonpoika Erkkinä elää, niin ruis Jaakkona helää.”

”Kylmä Erkki, hyvä merkki, lämmin Erkki, paha merkki.”

 

KESÄKUU

Kesäkuun nimi liittynee työkautta ilmaiseviin nimiin: kesantokuu eli kyntökuu. Myös huhti-, touko-, heinä- ja elokuu ovat maatalouden työtehtäviin viittaavia nimiä. Kesäkuun alku on usein aika kolea, samoin aika juuri ennen juhannusta. Sen sijaan viileä kesäkuu (ilman pahoja halloja) on ollut kasvulle hyväksi.

”Vilu viljan kasvattaa, lämmin terän tekee.”

”Kaksi on kaunista kesällä: lehti puussa, ruoho maassa, tuomenkukka kolmantena.”

 

HEINÄKUU

Heinäkuu on sydänkesän kuukausi. Heinäntekoa varten oli tärkeä ennustaa lähipäivien sää: sataako vai onko pouta?

Sateen ennusmerkkejä:
Sade tulee, jos pääskyset lentelevät liki veden pintaa, isot linnut pesevät itseään, koira syö ruohoa, kissa pesee itseään, kalat hyppivät vedessä.

Kauniin sään ennusmerkkejä:
Heinäsirkka sirisee, hämähäkki kutoo verkkojaan, pääskyset lentävät korkealla, pöllö huutaa yöllä, savu nousee ylös.

”Jos käki kukkuu pitkään heinäkuussa, tulee lämmin ja pitkä syksy.”

 

ELOKUU

Elokuu on ollut myös sekä mätäkuu että kylvökuu. Kylvökuu tulee rukiinteosta, jonka alkamishetkeä on tarkkailtu elokuun kuun vaiheista. Kylvökuu syntyy kasvavan kuun aikana. Silloin on voitu kylvää menestyvää ruista. Elokuun tärkeimmät tapahtumat ovat rukiinkylvö ja elonleikkuu. Elokuussa on leikattava kaikki halmeetkin. Laurin päivään (10.8) tultaessa piti heinänteon olla lopussa.

”Lauri ladot lukkoon panee, kuhilaat ja kokkoset pellolle pystyttää.”

 

SYYSKUU

Syyskuun tärkeimpiin töihin kuuluvat juurikasvien nosto, syyskynnöt ja toukomaiden ojien puhdistus. Tuskin on päästy syksyyn, kun aletaan tarkkailla talven tulon merkkejä.

”Jos teeri kukertaa jo elokuun lopulla tai syyskuun alussa, tulee varhainen talvi.”

”Jos pajun juuret jäätyvät syyskuussa, ne ovat marraskuussa sulat.”

”Mikon päivä (29.9) on talven portti. Vapun päivä kesän portti.”

 

LOKAKUU

Lokakuu on myös lika- ja ruojakuuksi kutsuttu. Ne ilmaisevat kuukauden yleisluonteen ja tunnepohjan, jolla otamme kuukauden vastaan. Lokakuun säästä arvaillaan talvea ja kevättä.

”Jos lokakuussa akkunat ovat jäässä, niin tammikuussa sataa vettä.”

”Lämmin lokakuu, kylmä helmikuu.”

”Jos pihlajassa on lokakuussa paljon marjoja, tulee sateinen syksy ja vähäluminen talvi.”

”Minä päivänä metsä kuurassa lokakuussa, sinä päivänä toukokuussa lehti vihoittaa.”

 

MARRASKUU

Kuukauden nimi ”marras” on aiheuttanut monta selitystä, joissa mm. henget, kuolleet ja vainajain uhrit ovat esittäneet osaa. Sana ”marras” alkuperältään kuuluu ikivanhaan indoeurooppalaiseen kuollutta merkitsevään sanaperheeseen.

Työkalenterissa marraskuu on ollut kiireistä verkkolankojen kehruukuukautta ja pyydysten kudonta-aikaa. Työkalenterissa Kaisa (25.11) on vuoden tärkein keritsemispäivä.

”Kaisa lampaat keritsee.”

 

JOULUKUU

Kuukauden nimeksi joulukuu on vakiintunut myöhään. Vielä 1600- ja 1700-luvulla kuukausi oli talvikuu. Varhaisin maininta joulukuusta oli 1668, ja silloinkin vain tammikuun rinnalla. Kun joulujuhlan merkitys oli kasvanut, se syrjäytti talvikuun nimen.

Sään ennustajina toimivat usein linnut:
Tiaiset tiukuttaa, linnut parveilee talon lähellä, teerit kokoontuu jäälle; silloin tulee lumipyry. Varis ja korppi talvisella ääntelyllä ilmoittavat suojan pian saapuvan. Silloin myös kissa laskeutuu uunilta lattialle. Hevonen on makuulla tallissa.

”Kun pieni lintu lyö ikkunaan, niin pian tuisku myllertää saman ikkunan takana.”

 

– Maria Kylätie

 

Lähde: Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto

Kuva: internetistä

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.