Sävel: Tapio Rautavaara: Sininen uni
Joka ilta kun lamppu sammuu
ja saapuu oikea yö
Niin viikatemies nousee
ja ovehen kumisten lyö
Ja sillä on luiseva koura
ja sillä se kolkuttaa
Se astuu ovesta sisään
ja nukkavaa kopauttaa
Ja sillä on musta huppu
ja kuolon kalpea suu
Ja kalman jäistä tuulta
se suullaan puhkuu
Ja sillä on musta auto
ja se auto hyrrää näin:
Surrur, surrur ja lähtee
kuolon surua päin
Ja raskas viikatteensa
on aivan kallellaan
Ja mustaa kuolon kirjaa
se kantaa kainalossaan
Ja Tuonelan unimaahan
se kaikki autolla vie
Surrur, surrur ja sinne
on viisto, kadonnut tie
Ja siellä on synkkä metsä
ja metsässä synkkä puu
Ja kuolon synkkä lintu
ja linnulla multainen suu
Ja se synkkä unilintu
kaikkia kiduttaa
Se laulaa karmivan laulun
ja käy silmiäs nokkimaan.
– Karo
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?