Ruskeakarhu. Halinalle vai karmakarhu? Suomessa on punnittu vapaana Kainuussa rellestänyt, arvatenkin käyneitä marjoja mässyttänyt ja hongilla ahkerasti penkkipunnertanut 373-kiloinen köriläs. Kesy pullamössönalle Juuso saavutti arvostettavat 483 kiloa. Venäjänkin kansalliseläin karhu ei tunne montaa vihollista. Muiden karhujen lisäksi vain siperiantiikerin tiedetään herkuttelevan karhunpennuilla ja joskus naaraskarhuillakin. Tikruillekin käy köpelösti noin neljäsosassa karhun kanssa temmeltämisistä.
Mustajalkainen laulujoutsen laulaa “jou”t sen. Lapissa saatiin keväisin juuri etelästä palanneesta joutsenesta viisi kiloa lihaa, ja lisäksi luutia, torvia, helistimiä, imupillejä ja herkullisia munia. 1940-luvulla laulujoutsenta löytyi Suomesta parikymmentä paria, mutta vuoteen 2018 mennessä kantaa oli onnistuttu lihottamaan paremmin vatsaa täyttävään 10 000 pariin.
Kyrmyniskainen ja piikikäs ahven on särjen kaikin tavoin parempi viuhkaeväsukulainen. Se särkee särjen sydämen. Ahvennaaras lisääntyy 200 000 mätimunan voimin.
Pelloilla uraauurtava suomenhevonen tunnetaan englanniksi nimellä Finnish Universal, eli maailmanlaajuinen suomalainen. Rotumääritelmänsä mukaan suomalainen juhta on monipuolinen, tukevarakenteinen ja rehellinen.
Kevään aikaiset perhoset lintu nappaa. Vauvansinisen värinen paatsamasinisiipi taas herkuttelee korpipaatsamalla eli koirankusipuulla.
Hirvi ei ole Suomen, mutta on Ruotsin ja Norjan kansalliseläin. Se syö kesäisin 50 kiloa puita, pensaita ja ruohovartisia kasveja päivässä, mutta talvisin antaa vatsansa kurnia vain 16 kilolla risuja. Ruotsalaisen perinteen mukaisesti uros kaivaa kiimakuopan, kusee sinne ja odottelee että paritteluhalinen naaras ilmoittautuisi pissimällä samaiseen kuoppaan.
Seitsenpistepirkko on jo toukkana suomalainen kuin mikä:
-Mitja
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?