Kun teloitus menee ihon alle

Sairas maailma, osa 1 - Teloittaminen nylkemällä

Omaan nahkaansa verhoutunut Pyhä Bartolomeus tarkkailee kristikansaa Milanon tuomiokirkossa. Nyljetyn pyhimyksen on kiveen ikuistanut Marco d'Agrate.

VAROITUS: ARTIKKELIN SISÄLTÖ SAATTAA JÄRKYTTÄÄ

Tämän artikkelin aiheena on nylkeminen. Niille jotka eivät ole katsoneet Game of Thronesia kerrottakoon, että nylkeminen tarkoittaa nahan irrottamista muusta ruumiista. Useimmissa tapauksissa tämä toimenpide tehdään kuolleille eläimille; tämä artikkeli ei kerro noista tapauksista.

Nylkeminen uskonnossa…

Aloitetaan kevyesti: uskonnosta. Monissa mytologioissa esiintyy hahmoja, joiden kohtaloksi on tullut joutua väkisin erotetuksi nahastaan. Seuraavassa vain jokunen esimerkki.

Kreikan mytologia tuntee tarinan satyyrista nimeltä Marsyas, joka oli taitava auloksen soittaja. Marsyas oli niin taitava soittamaan tätä kaksoisoboeta, että hän päätti haastaa Apollon-jumalan soittokilpailuun. Satyyrin puhallellessa aulostaan, Apollon soitti keksimäänsä kithara-lyyraa. Kilpailun lopputulos vaihtelee tarinan versiosta riippuen, mutta kaikissa tapauksissa Marsyas saa lopulta rangaistuksen ylimielisyydestään. Jumalan haastaminen on niin julkea temppu, että Apollon nylkee kilpakumppaninsa tappaen tämän samalla.

Orkneylaisessa mytologiassa puolestaan kerrotaan tarinaa Nuckelavee-nimisestä demonista, joka lienee kaikista skotlantilaisen kansanperinteen olennoista vastenmielisin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä on nyljetty mies, joka on vyötäröstään kiinni nyljetyn hevosen selässä. Nuckelavee elää enimmäkseen meressä, mutta voi maalle noustessaan aiheuttaa satomenetyksiä ja karjasairauksia. Onni onnettomuudessa on, että merihirviönä se ei siedä makeaa vettä. Niinpä, jos joudut tämän epelin jahtaamaksi, hyppää vain kapean puron yli – se ei uskalla seurata.

Asteekkien Xipe Totec oli kuoleman ja ylösnousemuksen jumala, maanviljelyksen jumala, kasvillisuuden, idän ja kevään jumala, tautien jumala, sekä kulta- ja hopeaseppien jumala. Lisäksi hän oli nyljetty jumala, joka vaati uhrilahjoina nyljettyjä ihmisiä. Asteekit uskoivat, että Xipe Totec oli nylkenyt itsensä antaakseen ihmiskunnalle ravinnon. Tästä hyvästä häntä kunnioitettiin keväisin uhrimenoilla, joissa papit nylkivät ihmisuhreja ja kuljeskelivat ympäriinsä näiden irti leikatuissa nahoissa. Missä tahansa muussa kulttuurissa tämä olisi sairasta, mutta asteekeilla vain osa normaalia uskonnonharjoitusta.

Antiikin mytologiassa ylimielisyys johtaa rangaistukseen. Loukattu Apollon nylkee Marsyasta Antonio de Bellisin maalauksessa. Kuva: Wikimedia Commons (linkki alkuperäiseen)

…uskonnon vuoksi…

Pyhä Bartlomeus oli yksi Jeesus Nasareitilaisen kahdestatoista alkuperäisestä opetuslapsesta. Muiden opetuslasten tavoin hän lähti seikkailemaan ympäri Välimerta, käännyttämään ihmisiä ja kuolemaan uskonsa puolesta. Bartolomeuksen matkat veivät hänet Armeniaan, missä hän käännytti paikallisen hallitsijan kristinuskoon. Kostoksi tästä kuninkaan veli määräsi Bartolomeuksen nyljettäväksi elävältä. Koska tämä ei ilmeisesti riittänyt rangaistukseksi, hänet naulittiin tämän jälkeen ristille – pää alaspäin.

Marttyyrikuoleman koki myös Perugian piispa Herculanus. Kun ostrogootit valtasivat kaupungin vuonna 549 kuninkaansa Totilan johdolla, piispa sai rangaistuksen osallisuudestaan puolustustaisteluun. Totila määräsi Herculaauksen kauttaaltaan elävältä nyljettäväksi. Piispan jonkinlaiseksi pelastukseksi koitui se, että tehtävään määrätty sotilas sääli häntä. Tämä sotilas löi Herculanuksen pään irti, ennen kuin nylkeminen oli ehtinyt edetä loppuun asti.

Kristinuskon ulkopuolella ihostaan joutui eroamaan manikealaisuuden perustajana tunnettu profeetta Mani. Hänen kohtalokseen koitui sassanidien imperiumin hallitsija Bahram I, joka halusi vahvistaa zarathustralaisuuden asemaa valtakunnassaan. Niinpä kuningas määräsi Manin vangittavaksi ja näännytti tämän vankeudessa nälkään. Profeetta sentään nyljettiin vasta kuolemansa jälkeen. Tämä ihanuus tapahtui vuonna 274.

…tai muuten vaan

Tietysti ihmisiä on nyljetty paljon muistakin kuin uskonnollisista syistä, mutta tilan puutteen vuoksi en voi paneutua jokaiseen suloiseen yksityiskohtaan joita historia tarjoaa. Niinpä olen valinnut tähänkin vain muutaman esimerkkitapauksen kuvaamaan ihmisen kykyä olla mulkkuja toisilleen.

Yahu-Bihdi oli Hamathin kaupungin kuvernööri, joka julisti itsensä kuninkaaksi vuonna 720 eaa. ja aloitti kapinan Assyrian hallitsijaa Sargon II:a vastaan. Kapina päättyi lyhyeen kun assyrian sotajoukot vyöryivät Hamathiin ja kuningas Sargon määräsi Yahu-Bihdin nyljettäväksi elävältä. Hamathin asukkaat pakkosiirrettiin Samariaan ja itse kaupunki hävitettiin maan tasalle. Nykyisin sen paikalla sijaitsee syyrialainen Haman kaupunki.

Sisamnes kärsii rangaistustaan Gerard Davidin maalauksessa. Taustalla näkyvässä kohtauksessa tuomitun poika istuu isänsä nahkaan verhoillulla istuimella. Kuva: Wikimedia Commons (linkki alkuperäiseen)

Sisamnes taas oli persialainen tuomari, joka toimi virassaan Kambyses II:n hallituskaudella 500-luvulla eaa. Hän oli läpeensä korruptoitunut mies, joka otti vastaan lahjuksia ja langetti epäoikeudenmukaisia tuomioita. Lopulta kuninkaan mitta tuli täyteen ja Sisamnes menetti virkansa ja nahkansa. Tämän jälkeen hänen nyljetty ihonsa asetettiin istuimelle, jolla hänen poikansa pakotettiin istumaan omaa tuomiota kuullessaan. 

Pierre Basile –niminen poika saavutti jotain, mitä harva on saavuttanut: hän tappoi Englannin kuninkaan. Tuo kuningas oli Rikhard I Leijonamieli, jota Basile osui nuolella olkapäähän Châlusin linnan piirityksen yhteydessä vuonna 1199. Kuningas ei ollut tapauksesta vihainen, vaan halusi tavata ampujansa ja palkita tämän rahasummalla ennen kuolemaansa. Rikhardin palkkalistoilla ollut palkkasoturipäällikkö Mercadier ei kuitenkaan ollut järin mielissään työsuhteensa päättymisestä. Niinpä hän kuninkaan määräyksestä välittämättä otti Basilen kiinni, nylki tämän elävältä ja vielä kaiken hyvän lisäksi hirtti tämän.

Tässä oli lyhyt katsaus elävältä nylkemiseen ihmiskunnan historiassa. Suurin osa materiaalista jäi käyttämättä, mutta tilan, ajan ja mielenterveyden säästämiseksi on pakko tehdä uhrauksia. Tämä artikkeli on hyvä päättää lainaukseen George R. R. Martinin kirjasta A Clash of Kings:

”Strip off their skins. Lord Bolton, he used to say a naked man has few secrets, but a flayed man’s got none.”

Teksti: Jesse Laitinen
Artikkelikuva: Wikimedia Commons (linkki alkuperäiseen kuvaan)

Teksti perustuu saman kirjoittajan Turun yliopiston historianopiskelijoiden ainejärjestön Kritiikki-lehdessä aiemmin julkaistuun artikkeliin.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Vastaa