Kun saniaiset kukkivat

Tarina juhannuksesta ja kasvista, joka pahoitti mielensä

Kuva: Pixabay

Juhannus. Se aika vuodesta kun suomalaiset siirtyvät joukolla kaupungeista maaseudulle mökkeilemään, polttamaan kokkoja ja uimaan humalassa keskellä järveä. Riemumielen ja yleisen örveltämisen ohella juhannus on myös Johannes Kastajan muistojuhla, jolloin luonnon maagiset voimat ovat poikkeuksellisen voimakkaita. Juhannusyönä tapahtuu kummia…

Suomalainen kansanperinne tietää kertoa, että metsiemme yleinen saniainen, sananjalka (Pteridium aquilinum, tunnetaan myös hurmaavalla nimellä kuolleenkoura) oli aikoinaan komeasti kukkiva kasvi, jonka kesäistä väriloistoa kelpasi ihailla. Erään kerran sattui kuitenkin niin, että muuan naishenkilö oli pistäytynyt metsänreunaan tarpeilleen. Helpotuspaikan vieressä kasvoi kauniisti kukkivia sananjalkoja. Asiansa toimitettuaan neuvokas nainen nappasikin käteensä nipun saniaisia ja käytti niitä pyyhkimiseen.

Mutta sananjalka oli paitsi kaunis, myös herkästi suuttuva kasvi. Kukkien päätyminen vessapaperin korvikkeeksi oli suurin häväistys, jonka se saattoi kokea. Järkyttyneenä ja mielensä pahoittaneena sananjalka päätti tehdä kaikkensa, ettei vastaava nöyryytys enää koskaan toistuisi. Tästä lähtien se kukkisi vain lyhyen hetken joka vuosi, sydänyöllä juhannuksena. Päätöksessään se on pysynyt niin hyvin, että nykytiede luulee sananjalan olevan kukaton itiökasvi.

Kukkivaa sananjalkaa ei ole onnistuttu koskaan valokuvaamaan. (Kuva: Wikimedia Commons, linkki kuvaan)

Modernin tieteen hömpötykset sivuuttava ihminen voi tänäkin juhannuksena lähteä etsimään sananjalkaa. Jos osuu paikalle juuri oikeaan aikaan, yöttömän yön ollessa synkimmillään, voi kohdata taianomaisen näyn. Metsän pohjaa maton lailla peittävät sananjalat puhkeavat tuolloin upeaan väriloistoon. Lyhyen hetken ajan ne näyttävät kukkansa maailmalle ja pölyttyvät. Kasvin siemenet kypsyvät vielä samana yönä. Tämän jälkeen sananjalat palaavat tuttuun vihreään olomuotoonsa kukkiakseen uudestaan vasta vuoden kuluttua.

Kukkivan sananjalan näkeminen on vaikeaa, mutta siinä onnistuvaa odottaa suuri palkkio. Tämän maagisen kasvin kukka tai siemen antaa poimijalleen monia taikavoimia. Sananjalan kukkaa hallussaan pitävä voi muun muassa kulkea näkymättömänä, muiden ihmisten katseilta kätkettynä. Jos siis uskaltaudut tänä juhannusyönä metsän siimekseen, muista pitää silmäsi auki. Hyvällä onnella saatat päästä näkemään kuinka saniaiset kukkivat.

Nauhalaisen toimitus toivottaa kaikille hyvää juhannusta! Juhlikaa maltilla. Älkää hukkuko.

Teksti: Jesse Laitinen

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Vastaa