Kultturellien lukupiiri tapasi valkoisen Masain

Kirja-arvostelu

Corinne Hofmann – Valkoinen Masai
(Die weisse Massai, 1998 suom. Liisa Paakkanen)

Jos lukupiirin kirja-arvosteluissa aiemmin esiintynyt scifi-genre ei edustanut itselleni mitenkään tuttua tyylilajia, vielä enemmän tunsin olevani mukavuusalueeni ulkopuolella, kun Kultturellien lukupiirin seuraavaksi kirjaksi valikoitui – vieläpä minun itseni arpomana – rajoja rikkova rakkaustarina. Sveitsiläisen Corinne Hofmannin omaelämänkerrallisen teos Valkoinen Masai on itse asiassa ensimmäinen kirja neliosaisessa sarjassa, joka käsittelee Hofmannin päätöstä muuttaa asumaan palavan rakkaudentunteen perässä kokonaan toiselle mantereelle, sekä sitä seikkailujen jälkeistä elämää, jota nainen vuosikausien päästä viettää. Sarjan kaikkein suosituimmaksi osaksi, jopa maailmanlaajuiseksi menestykseksi noussut Valkoinen Masai aloittaa kertomuksen käsittämättömän uhkarohkeasta naisesta, joka rakastuu afrikkalaiseen Samburu-mieheen heti ensisilmäyksellä, ihan kirjaimellisesti.

Noin puolen tunnin kuluttua saavun isolle Barsaloi-joelle. Senkään ylittäminen ei ole vaaratonta, sillä vaikka se tällä hetkellä onkin kuiva, uomassa on juoksuhiekkaa. Kytken jälleen kerran nelivedon päälle ja ajan vauhdilla noin sata metriä leveän joenpohjan yli. Auto lähtee viimeiselle nousulle ennen Barsaloita, ja kylään tultuani ajan hitaasti ja ylpeänä sen halki. Joka puolella ihmiset pysähtyvät, ja jopa somalit tulevat ulos puodeistaan. ’Mzungu, mzungu!’ kuuluu joka puolelta.”

– Corinne, Valkoinen Masai

Corinne ja hänen miesystävänsä matkustavat 80-luvun taitteessa Keniaan Mombasaan yhteiselle lomalle, joka kuitenkin katkeaa lyhyeen, kun nainen rakastuu silmänräpäyksessä vain ohimennen tapaamaansa komeaan Masai-soturiin. Corinne palaa pikaisesti kotimaahansa Sveitsiin, päättää muutamien viikkojen sisällä myydä vaateliikkeensä sekä suurimman osan omaisuudestaan ja palaa pian takaisin Keniaan ilman seuralaistaan, valmiina etsimään käsiinsä elämänsä rakkauden. Salaperäinen Lketinga tuntuu kadonneen kuin tuhka tuuleen, mutta periksiantamaton Corinne taistelee tiensä vaarallisten kaupunkien, tuntikausien vaikeiden automatkojen ja piinaavan kuumien päivien läpi, eikä aio luovuttaa, ennen kuin saa haluamansa. Lopulta eurooppalainen nainen päätyy asumaan kaukaiseen ja vaatimattomaan Samburujen kylään, jossa hän aloittaa uuden elämänsä valkoisena Masaina.

Hätkähdyttävän lukukokemuksen jälkeen käy ilmi, että ainakaan kovin moni lukupiiriläisistä ei olisi valmis samanlaiseen elämänmuutokseen. Mutta mikä lopulta oikeastaan saa lähes hullunrohkean Corinnen pitämään niin sinnikkäästi kiinni päätöksestään jättää taakseen lämpimät suihkut ja suuret ruokamarketit? Vastoinkäymisiä ja koettelemuksia ei vuosista Afrikassa puutu, eivätkä edes hankalat sairastumiset saa naisen päätä kääntymään, joten kyseessä taitaa todellakin olla elämää suurempi rakkaus. On mielenkiintoista lukea kirjailijan kokemuksista ja sopeutumisesta Samburujen heimoon, vaikka välillä lukija saattaakin pysähtyä ihmettelemään ihmisiä ja kulttuuria, joka tuntuu olevan aivan kuin eri maailmasta. Elämää Barsaloissa varjostavatkin erilaiset käsitykset elämästä ja ihmissuhteista, mutta onneksi pienestä kylästä savannin keskellä löytyy myös ystävällisiä naapureita sekä avuliaita sukulaisia. Nopeatempoinen kerronta saattaa aluksi tuntua töksähtelevältä, mutta monia vuosia kattava teos kertoo kuitenkin vain kaiken oleellisen aina ensimmäisestä yhteisestä illasta viimeiseen päätökseen nousta automatkalle kohti seuraavaa lukua Corinne Hofmannin värikkäässä elämässä. Valkoinen Masai sai minut pohtimaan kulttuuria jossa olen kasvanut ja lopulta olemaan tyytyväinen siitä, että sain lukea uskomattoman tarinan vieraasta maailmasta ihan vain omassa lämpimässä sängyssäni.

Kuva ja tekstit
Eveliina Aholaita

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.