Kultturellien lukupiiri kohtasi tuhat loistavaa aurinkoa

Kirja-arvostelu

Khaled Hosseini – Tuhat loistavaa aurinkoa
(A Thousand Splendid Suns, 2007 suom. Otava)

Edelleen ajankohtainen Tuhat loistavaa aurinkoa sai aikoinaan aivan ansaitusti sekä lukijoiden että kriitikoiden kehut ja kiitokset. Esikoisromaanillaan Leijapoika suuren suosion saavuttanut afganistanilassyntyinen Khaled Hosseini kirjoittaa helposti lähestyttävää, selkeää ja kepeää tekstiä, joka on kuitenkin aiheeltaan kaikkea muuta kuin kevyttä. Sopivan reippaalla tahdilla etenevä taitava kerronta antaa jopa raadollisen rehellisen kuvan Afganistanin lähihistoriasta ja naisten taistelusta oikeuksistaan omassa kotimaassaan. Henkeäsalpaava tarina seuraa kahden rohkean ja elämän kolhiman naisen elämää sodan keskelle joutuvassa Kabulin kaupungissa 70-luvulta aina viime vuosikymmenille saakka.

On vain yksi asia, yksi ainut taito jota meidän kaltaisemme nainen elämässä tarvitsee, eikä sitä opeteta koulussa …. Vain yksi taito. Ja se on tämä: ’tahamul’. Kyky sietää. …. Se on meidän osamme elämässä, Mariam. Tällaisten naisten osa. Me kärsimme ja kestämme. Muuta meillä ei ole.”

Nana, Tuhat loistavaa aurinkoa

Mariam on syntynyt häpeällisesti isänsä perheen ulkopuolella, palvelijattarelle, joka on paennut kohtaloaan köyhyyteen pois tyttärensä isän luota, joka yrittää edelleen olla osana Mariamin elämää. Syrjässä muusta maailmasta elävä sinnikäs tyttö toteuttaa lopulta haaveensa ja päätyy kaupunkiin isänsä luokse, vain huomatakseen, ettei mikään ole lainkaan niin kuin hän kuvitteli. 15-vuotias Mariam naitetaan itseään kolme kertaa vanhemmalle julmalle Rashidille ja pakotetaan muuttamaan Kabuliin, jossa hänen elämästään ja kehostaan tulevat jatkossa päättämään miehet. Mariamin verhotessa pelkonsa ja ikävänsä kasvot peittävään burkaan, joutuu hän alistumaan uuteen elämäänsä ja pakenemaan nyrkiniskuja, kunnes Afganistaniin syttyy sota, joka alkaa repiä koko maata ja sen naisia nöyryyttäviä lakeja hajalle.

Laila on älykäs ja koulua käyvä nuori tyttö, joka on valmis taistelemaan oikeuksistaan opiskella, mennä töihin ja päättää omasta elämästään. Kun Laila menettää rakkaimman ystävänsä ja melkein kuolee pommi-iskussa koko maata ravistelevissa taisteluissa, Rashid ottaa tytön luokseen asumaan ja aikoo Mariamin kauhuksi tehdä tästä toisen vaimonsa. Monen piinaavan käänteen kautta Mariam ja Laila ystävystyvät ja tukeutuvat toisiinsa hädässä ja epätoivossa, kun ulkona liikkuvat siviilejä kurittavat sotilaat ja seinien sisäpuolella on käynnissä aivan toisenlainen sota. Samassa maassa kahta hyvin erilaista elämää eläneet naiset joutuvat tekemään yhdessä kipeitä uhrauksia, jotta yhdenkään naisen tai lapsen ei enää tarvitsisi heidän laillaan pelätä asua omassa kodissaan.

Kirjassa kuvattujen tyttöjen lapsuuteen pääsee nopeasti kiinni, sillä heidän ajatusmaailmansa on kuin kenen tahansa uteliaan ja viattoman lapsen mieli, joka ihmettelee ympärillä pyörivää maailmaa. Mielikuvituksellisen Mariamin toiveisiin ja tunteisiin on alussa helppo samaistua, sillä tämän ajatuksissa elämä on yksinkertaisen kaunis, kun nuori Laila taas näkee lapsuutensa maailmassa mahdollisuuksia ja pohdiskelee ihastuksen tunteita. Huomasin yhtäkkiä jopa hetken itse uskovani yhtä lapsenomaisesti yksinkertaiseen maailmaan, kunnes totuus iski lujasti vasten kasvoja. Alaikäisen tytön pakkoavioliitto tuntuu asiasta ymmärtämättömälle todella hankalalta käsittää ja vaikeuksia tuotti myös sodan hävityksistä ja sitä seuranneista menetyksistä lukeminen. Kaikki tämä kerronta on kuitenkin upotettu luontevasti tekstiin, vaikka totuutta mukaileva kuvaus kouraiseekin aina silloin tällöin ikävästi, niin kuin sen ilman muuta pitääkin. Vaikuttava teos jätti minut vain toivomaan, että kaikki yhtä lailla sorretut naiset ympäri maailmaa jaksaisivat pysyä yhtä vahvoina kuin Mariam ja Laila sekä taistella yhdessä paremman maailman puolesta. Ja ehkä vielä jonakin päivänä nähdä sellaisen syntyvän.

Kuva ja tekstit
Eveliina Aholaita

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.