Oli synkkä ja myrskyinen yö. Paitsi että taivaalla ei ollut pilvenhattaraa, eikä aurinkokaan ollut vielä ehtinyt edes laskeutumaan. Mutta ei takerruta yksityiskohtiin! Eräänä tällaisena maanantai-iltana Nauhan Kilimanjaro-ryhmä paukutteli Hervannan lähimetsiin harjoittelemaan suunnistusta.
Omien nettisivujensa mukaan Tampereen iltarastit järjestää säännöllisesti suunnistusratoja “kaikille kuntosuunnistuksesta kiinnostuneille ikään, sukupuoleen ja suunnistuskokemukseen katsomatta”. Valinta oli siis erittäin ankaraa, ja ihmisiä putosi niin vasemmalla kuin oikealla, mutta kaikki Kilimanjaron jäsenet pääsivät radalle.
Suunnistusratoja oli tarjolla eri pituuksilla ja vaativuusasteilla. Lyhin reitti oli kaksi kilometriä. Ja jos oikein muistan, oli pisin reitti seitsemän kilometriä eli lähes ultramaraton-tasoa. Koska kartta maksoi peräti kahdeksan euroa, mistään köyhien harrastuksesta ei ole kyse. Onneksi Nauha Ry on tunnettu euroja pullottavista kirstuistansa, joita huhujen mukaan vartioi pieni sininen lohikäärme.
Valitsimme lyhyimmän reitin maksimoidaksemme selviytymismahdollisuutemme. Hervannan lähimetsät eivät ole mikään vitsi. Pöheikössä majailee toinen toistaan kammottavampia otuksia kuten ankeuttajia, hattivatteja ja feissareita.
Jokainen ryhmäläinen sai vuorollaan johdattaa muut jäsenet kauheuksien läpi seuraavalle rastille. Etenimme varovasti kävellen sekä huolella ympäristöä tarkkaillen, sillä suurpetojen saalistusvietti aktivoituu, kun ne näkevät mahdollisen saaliin juoksevan pakoon. Edellisellä viikolla kyseisessä metsässä oli kuollut kaksi ihmistä, tunnistamattomaksi jääneen suurpedon kynsissä.
Onneksemme liikkeellä oli myös yllättävän paljon lapsiperheitä. Pedot todennäköisesti hyökkäävät pienempien ja heikompien yksilöiden kimppuun. Toisaalta ne pienokaiset, jotka selviävät lapsuudestaan Hervannan metsistä, kehittyvät aikuisina titaaneiksi, jotka kestävä mitä vain.
Onnistuimme eksymättä löytämään kaikki rastit ja pääsemään vielä takaisin sivistyksen pariin — tosin moni voi ymmärrettävästi kyseenalaistaa Hervannan taajaman ja sivistyksen yhdistämisen toisiinsa. Metsän pedot olivat ilmeisesti hyvin ruokittuja, sillä kaikki ryhmästämme selvisivät hengissä mutta vahingoittumatta. Olihan meitä lähtiessä kahdeksan?
Teksti ja kuvat: E
Kilimanjaron aiempi seikkailu:
Kilimanjaro, Nauhan samoilijat
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?