VAROITUS: ARTIKKELIN SISÄLTÖ SAATTAA JÄRKYTTÄÄ
Kuten hyvin tiedetään, luonto on kaikessa monimuotoisuudessaan ihmeellinen. Evoluutio on synnyttänyt lukemattoman määrän mitä erikoisimpia eliölajeja, joilla kaikilla on oma paikkansa maailmassa. Koko olemassaolonsa ajan ihminen on hämmästellyt ja ihastellut ympäröivää maailmaa ja sen suunnatonta elämän kirjoa. Ja koko tuon ajan hän on pohtinut erilaisia tapoja hyödyntää kasveja ja eläimiä mahdollisimman sairaalla tavalla.
Bambukidutus
Bambut ovat nopeimmin kasvavia kasveja maailmassa. Jotkin lajit voivat kasvaa lähes metrin vuorokaudessa. Nopeakasvuisuutensa ohella bambun versot ovat vahvoja ja teräviä. Itä- ja Etelä-Aasian asukkaat tiesivät tämän ja keksivät bambukidutuksen.
Oikeastaan kyseessä on pikemminkin teloitus kiduttamalla, kuin pelkkä kidutus. Ajatuksena on, että uhri sidotaan paikalleen maahan pienen bambunverson päälle. Seuraavien päivien kuluessa tämä mainio kasvi etsii tiensä ihon, lihan ja sisäelinten läpi, kunnes putkahtaa esiin ruumiin toiselta puolelta. Luonnollisesti ihmisen mahdollisuudet selvitä koettelemuksesta hengissä riippuvat suuresti siitä, miten hänet on aseteltu verson päälle. Yläruumiin puhkaiseva bambu ei anna kidutettavalle juurikaan mahdollisuuksia.
Tämä kidutus-/teloitusmenetelmä liitetään yleisimmin toiseen maailmansotaa, jonka aikana japanilaisten kerrotaan käyttäneen sitä sotavankeihinsa. Tapa on kuitenkin ollut käytössä Aasiassa laajemminkin, ja tunnetaan paljon maailmansotaa varhaisemmalta ajalta. Voitaneen sanoa, että kyseessä on loistava esimerkki itämaisesta innovatiivisuudesta. Ainakaan kirjoittajan tietoon ei ole toistaiseksi tullut toista yhtä nerokasta ja vastenmielistä tapaa käyttää elävää kasvia.
Rottakidutus
Kaikessa yksinkertaisuudessaan rottakidutus on bambukidutus, jossa bambun tilalle on vaihdettu rotta. Muilta osin menetelmä on hyvin samanlainen: laita rotta tilanteeseen, jossa ainoa ulospääsytie kulkee ihmiskehon läpi. Käytännössä tämä tarkoittaa rotan sulkemista astiaan, ja astian avoimen pään asettamista ihmisen ylävartaloa vasten. Tämän jälkeen astian pohjaa kuumennetaan esimerkiksi soihdulla, ja pelästynyt rotta kaivaa tiensä ulos.
Rottia on käytetty kidutukseen mitä moninaisimmilla tavoilla, mutta edellä mainittu menetelmä soveltuu myös ihmisen tappamiseen. Vatsanpeitteiden läpi kaivautuva jyrsijä näet aiheuttaa pahaa jälkeä matkallaan ulos. Laiskemmille teloittajille on tosin tarjolla myös yksinkertaisempi ratkaisu. Rotat näet syövät tilaisuuden tullen puolustuskyvyttömän ihmisen vaikka niitä ei pakotettaisi siihen. Tämä menetelmä vaatii vain huoneen täynnä nälkäisiä rottia. Teloitettava ihminen suljetaan huoneeseen ja ovi lukitaan. Muutaman päivän päästä rotat ovat kylläisiä ja ihminen on kadonnut.
Ihmisen paras ystävä
Vuonna 2014 maailman medioita kiersi uutinen, jonka mukaan Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un olisi syöttänyt setänsä 120 nälkäiselle koiralle. Kaikkien suureksi pettymykseksi tämä tarina ei luultavasti pidä paikkaansa. Ehkä hieman yllättäen, koirien käyttö teloitusmenetelmänä ei ole ollut ihmiskunnan historiassa lainkaan niin yleistä kuin voisi kuvitella. Tapauksia toki löytyy.
Koirien usuttaminen ihmisten kimppuun tappotarkoituksessa on innovaationa vanha. Kuuluisin kuvaus löytyy antiikin kreikan mytologiasta, koska kaikki sairas löytyy antiikin kreikan mytologiasta. Tässä kertomuksessa Aktaion-niminen metsästäjä kiertelee kaikessa rauhassa metsässä, kun hän sattuu näkemään Artemis-jumalattaren peseytymässä. Koska neitsytjumalattaren näkeminen alastomana on hirvittävä häväistys, ainoa kohtuullinen toimenpide on muuttaa Aktaion kauriiksi. Tämän jälkeen Aktaionin oman metsästysseurueen koirat repivät hänet palasiksi. Oikeus on jälleen voittanut!
Todellisessa maailmassa koiria ovat hyödyntäneet muun muassa 1500-luvun espanjalaiset konkistadorit. Espanjalaiset eivät arvostaneet valloittamiensa alueiden alkuperäisväestöä, ja osoittivat tämän usuttamalla sotakoiransa vangitsemiensa intiaanien kimppuun. Toinen vankejaan kaltoin kohdellut joukko ovat olleet natsit. Keskitysleirejä vartioineiden SS-miesten tiedetään käyttäneen vankeja vartiokoiriensa harjoitusmaaleina.
Ainoat koiria suuressa mittakaavassa teloitustarkoitukseen käyttäneet ihmiset lienevät kuitenkin antiikin roomalaiset. Kuolemaantuomittujen vankien syöttäminen eläimille oli keskeinen osa amfiteatterien näytösohjelmaa, eikä aina ollut saatavilla leijonien ja tiikerien kaltaisia petoja. Silloin apuun tulivat ihmisen parhaat ystävät, jotka ovat ehkä leijonaa pienempiä, mutta osaavat kyllä repiä kristityn palasiksi.
Käärmekuoppa
Kaiken rehellisyyden nimissä mainittakoon, että tämä saattaa olla fiktiivinen teloitusmenetelmä – mutta ei välitetä siitä. Tärkeintä on että eurooppalaiset myytit ja legendat ovat täynnä tarinoita myrkkykäärmeillä täytetyistä kuopista, joissa erityisen vihatut ja vaarallisina pidetyt ihmiset ovat kohdanneet matkansa pään.
Kuuluisin henkilö, jonka sanotaan kuolleen tällä tavoin, oli legendaarinen viikinkikuningas Ragnar Lodbrok. Hänet viskattiin käärmekuoppaan Norhumbrian kuningas Ællalle hävityn taistelun jälkeen joskus 800-luvun puolivälin tienoilla (Ælla kuoli myöhemmin itse hyvin ikävällä tavalla, josta voi lukea edellisestä Sairas maailma -artikkelista).
Toinen saman kohtalon tarinan mukaan kokenut oli Burgundia 400-luvulla hallinnut kuningas Gunther. Hänen kohtalokseen koitui niin ikään tappio taistelussa, tässä tapauksessa Attilan johtamia hunneja vastaan (Attila kuoli myöhemmin itse hyvin nololla tavalla, josta voi lukea vaikka Wikipediasta).
Skafismi
Muinaisen Persian hallitsijat olivat tarkkoja kunniastaan. Heidän kustannuksellaan ei sopinut laskea leikkiä. Heillä oli nimittäin käytössään aivan erityinen teloitusmenetelmä niiden ihmisten varalta, jotka julkesivat loukata kuninkaallisia. Tämä teloitusmenetelmä oli nimeltään skafismi.
Ensin uhri riisuttiin alastomaksi ja sidottiin soutuveneen pohjalle. Toinen vene asetettiin hänen päälleen ylösalaisin siten, että pää, kädet ja jalat jäivät näkyviin. Tämän jälkeen hänelle pakkosyötettiin maidosta ja hunajasta tehtyä sekoitusta, joka suurina määrinä nautittuna aiheuttaa ihmisellä vakavan ripulin. Lopuksi tätä seosta kaadettiin vielä teloitettavan päälle – erityisesti kasvoille ja sukupuolielimiin – hyönteisten houkuttelemiseksi. Uhrin nyt maatessa kahden veneen välissä, taivasalla ja omissa jätöksissään, teloittajan tarvitsi vain odottaa.
Hunajan ja ulosteiden houkuttelemat hyönteiset löysivät nopeasti tiensä paikalle. Ne alkoivat saman tien syödä teloitettavan lihaa ja munia muniaan tämän kehoon. Munista kuoriutuvat toukat kaivautuivat isäntäänsä aiheuttaen haavaumia ja kuolioita. Kaiken tämän kestäessä, teloittaja saapui joka päivä uhrinsa luo mukanaan uusi annos maitoa ja hunajaa. Tämän pakkosyötön tarkoitus oli pitkittää tuomitun kärsimyksiä estämällä tätä kuolemasta nestehukkaan. Muutama päivää veneiden välissä riitti sekoittamaan ihmisen pään, mutta kuolema saattoi antaa odottaa itseään paljon kauemmin. Kun se lopulta saapui, se tuli luultavimmin tappavan verenmyrkytyksen muodossa.
Kuinka kauan teloitettava sitten saattoi joutua lillumaan maito-hunaja-uloste-seoksessa ennen kuolemaa? Plutarkhos antaa meille yhden vastauksen: vuonna 401 eaa. kuolemaan tuomittu persialainen sotilas Mithridates ehti kitua puisessa vankilassaan 17 päivää.
Teksti: Jesse Laitinen
Kuvat: Pixabay
Teksti perustuu saman kirjoittajan Turun yliopiston historianopiskelijoiden ainejärjestön Kritiikki-lehdessä aiemmin julkaistuun artikkeliin.
