Joulustressi alkaa jo juhannuksesta

Ota enemmän, ota nopeammin, lisää, lisää, ota, ota, älä vaan anna mitään

Stressi joulusta vuoroviikkoisän mielessä alkoi, ei ihan heinäkuussa, mutta viimeistään syyskuun alkupuolella. Tarkastelin tilannetta. Jouluaatto tiistaina, minun viikollani, mitähän lasteni äiti suunnittelee, ja haluaa joulun mahdollisimman jouheasti ja tasapuolisesti järjestettävän. Ilmeisesti ipanat käyvät luonani viikonlopun edellisellä äitiviikolla, sitten sunnuntai-illasta tiistaihin, jouluaattoon, kello kolmeen ovat äidillänsä tasapuolisuuden nimissä. Tästä eteenpäin normaalia vuoroviikkojärjestelmää seuraten. Ehkäpä näin menee.

Pojat vastaavat kaikkiin kysymyksiin emmätiiä. Täysin tulkintakysymys ja kehonkielen lukemista. Rakkautta, lämpöä, rauhaa, risuja pystyssä olohuoneessa ja lahjoja kuuluu jouluun. Siltikin näiden asioiden tunnustaminen ja huomioonottaminen, siis lahjoja lukuunottamatta, kuuluu aikuisille. Kadehdin hieman perheitä, joissa myös teinit aidosti osallistuvat keskusteluun toiveistaan tunnetasolla. Tähän itse, oikein stressin uhallakin, panostan taas tänä vuonna. Stressin pyrin tietenkin kohdistamaan itseeni ja luomaan mahdollisimman vähän valmiiksi puhuttua tai aikuisten sanelemaa joulun sanomaa. Enemmän kuunnellen ja hiljaa ohjaten. Ärsyttävästi itselle perinteet ovat tärkeitä ja näitä tulen aina tuputtamaan, huolimatta jaloista ajatuksista tehdä joulun ajasta lasten toiveiden mukainen.  Lapsille ehdottomasti kuuluu stressitön joulu pienenä hengähdystaukona arjesta. Toimii vähän samaan tapaan, kuin mikä tahansa loma. Ja mahdollisuuksien rajoissa, aikuisten rentoutuminen on aina ekstra bonus.

Alustavat tulokset näkyvät ehkä jo muutaman vuoden kuluttua, kunhan kuulen jälkikasvun omista jouluista, omien perheidensä viettämisistä. Kuinka perinteet muodostuvat uuden sukupolven kanssa. Olemmeko yhdessä vai erikseen, käyväkö vielä vanhempiensa luona, ja kummanko, vai kummankin?

Ehkäpä omaan kuukauden päästä lisää aineistoa viisastua seuraavaa joulua varten. Perinteet kunniaan.  Ottakaa hyvät ihmiset rennosti ja ajatelkaa myös itseänne. Päässä soi jo Juicen sanoitukset siasta sinappihuntu yllä: ”Katso kuinka isi syö, isillä loppuu vyö…..”

Onkohan nyt kaikki alustavasti ajateltu huomioonotettavaksi muuttuvaan yhtälöön? Miten te muut olette stressiin sopeutuneet vai kenties odotatteko joulua ilman paniikkia. Ensi vuonna minäkin ehkä vähemmällä, rennommin ja ENEMMÄN…

Teksti: Tero

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?