Kun joulu lähestyy, alkavat ihmiset hakeutua jouluperinteidensä pariin. Koristeiden, laulujen ja ruuan lisäksi niihin kuuluvat myös jouluelokuvat. Ja koska erikoiset sekä vähemmän tunnetut makuvalinnat tekevät ihmisestä automaattisesti paremman ja mielenkiintoisemman, suositeltavaa olisi katsoa jouluperinteenä jotain Lumiukkoa tai Samu Sirkan joulutervehdystä tuntemattomampaa. Jos näin et ole tehnyt, ei hätää, koska Nauhalainen on valinnut pari tällaista elokuvaa, joilla voitte joulukulttuurin plebeijiä säväyttää.
Muistakaamme myös, että Die Hard ei ole jouluelokuva, vaan jouluna tapahtuva elokuva. Ja jos olet tämän jouluperinteeksesi valinnut, et ole uniikki lumihiutale vaan kaikista pahin, eli valtavirran hipsteri.
Black Christmas (1974) – Bob Clark
Kauhu, Slasher, Home invasion
Genrenä home invasion eli suoraan suomennettuna kotiin tunkeutuminen nojaa ihmisen luontaiseen pelkoon kaikesta pyhimmän eli oman kodin turvallisuuden menettämiseen. Omat neljä seinää ovat lopulta pieni suoja, jos joku päättää haluavansa päästä niistä läpi. Jotta emme joutuisi elämään pysyvässä pelkotilassa, olemme liittäneet kodin käsitteeseen aatteellisena suojamuurina toimivan idean sen rauhan koskemattomuudesta. Joulun aikana tämä koskemattomuuden idea korostuu. Perinteisesti liitämme jouluun teemoja kuten rauha, perhe, ystävyys, lapsuus ja sen viattomuus. Oletus turvallisesta tilasta jossa voimme laskea suojamme on edellytys näiden teemojen toteutumiselle. Kulttiklassikko Black Christmas yhdistää nämä kaksi teemaa luodakseen katsojalle korostetun turvattomuuden tunteen.
Opiskelijanaisten yhteisasumuksessa juhlitaan joululoman alkamista tietämättömänä siitä, kuinka tappaja hiipii vintin ikkunasta heidän taloonsa. Hitchcock kuvaili jännityksen rakentamista esimerkillä piilotetusta pommista, josta katsojat ovat tietoisia, mutta hahmot eivät. Black Christmas käyttää samaa konseptia aloittamalla elokuvan näyttämällä katsojille tappajan hiipimässä sisään taloon. Tieto piilotetusta vaarasta varjostaa loppuelokuvan jokaista kohtausta, suljettua ovea, pimeää nurkkaa ja käytävän kulmaa.
Nykypäivänä katsottuna elokuvan väkivalta ei hetkauta ja genren kliseet näkyvät. Jännitys pysyy silti toimivasti yllä. Elokuva on myös genren historian kannalta merkittävä virstapylväs. Jos vertaamme neljä vuotta myöhemmin julkaistua slasher genren kuningasta Halloweenia (1978), on se paljon velkaa jouluiselle edeltäjälleen. Molemmat jakavat vahvasti näkyvän juhlapäivän estetiikan joka luo absurdin yhdistelmän ilon ajan ja turvattomuuden välillä. Mutta sitäkin tärkeämmin Black Christmas oli ensimmäisiä genren elokuvia, joka käytti Halloweenin vakiinnuttamaa tekniikkaa kuvata kohtauksia murhaajan silmien läpi.
Tokyo Godfathers (2003) – Satoshi Kon
Animaatio, Drama, Komedia
Koditon kolmikko – Kotoaan karannut nuori tyttö, keski-ikäinen alkoholistimies ja transsukupuolinen nainen löytävät talviyönä roskikseen hylätyn vauvan. Tästä alkaa matka läpi Tokion yhteiskunnan epätoivottujen piilotetun maailman. Läpi kodittomien asumusten, sivukujien vähemmistöklubien ja rikollisen alamaailman. Kaikkia näitä elokuva kuvaa humanistisen linssin läpi. Heitä ei määrittele itsekkyys, ahneus tai vihamielisyys muttei myöskään uhriutuminen. He ovat selviytyjiä jotka eivät ole antaneet koettelemusten ryöstää ihmisyyttään. He antavat vähästään ja auttavat ilman lupausta palkkiosta. Joulu koittaa kaikille, koska joulu ei synny joulupöydästä tai lahjapinosta vaan ihmisten yhteydestä.
Edesmenneen kypsälle yleisölle suunnatun animaation mestarin Satoshi Konin elokuvan temaattisessa keskiössä ovat epäitsekkyys ja ihmisrakkaus. Tarinassa korostuu myös jouluisten arvojen merkitys erotettuna kulutusjuhlasta ja materialismista. Silti vähävaraisuutta ja koettelemuksia ei romantisoida ja niiden syitä tutkitaan rohkeasti.
-Rasmus
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?