Suomalaiseen joulunviettoon kuuluu perinteisesti kokonaisen puun kantaminen sisään koristeltavaksi. Tämän jälkeen odotamme innolla, että Venäjän ja Suomen rajavuorella asuva taikamies tulisi pororeellään jakamaan lahjoja lapsille. Jossain vaiheessa käymme ehkä porukalla alasti tulikuumassa höyryn täyttämässä huoneessa. Jos hyvä tuuri käy, kesän jäljiltä on tallessa vielä jokunen koivunoksa, jolla voimme hakata toisiamme. Tähän artikkeliin on koottu muutama mielenkiintoinen jouluperinne eri puolilta maailmaa. Moninaiset perinteet muistuttavat siitä, että joulu on kaikkialla maailmassa valon, ilon ja rauhan juhla. Se on myös omituinen juhla. Hyvin omituinen…
Katalonian Caganer ja Tió de Nadal jättävät jouluun omat yllätyksensä
Kaikkien erikoisten jouluperinteiden joukossa Caganer ja Tió de Nadal ansaitsevat erityismaininnan. Näitä kahta traditiota yhdistää katalonialaisuuden lisäksi eräs toinen teema, jota ei yleisesti liitetä jouluun. Teema käy ilmi perinteiden nimistä. Katalaanista suomeksi käännettynä caganer tarkoittaa ”kakkaajaa”. Tió de Nadal on käännettynä ”jouluhalko”, mutta paljastavampi lienee tradition toinen nimitys, Caga tió eli vapaasti suomennettuna ”kakkahalko”.
On hämärän peitossa, miksi katalaanit ovat nähneet tarpeelliseksi liittää ulosteen osaksi jouluperinteitään peräti kahdessa eri yhteydessä. Kakkaukko ja kakkahalko ovat joka tapauksessa niin erikoisia ilmiöitä, ja niin usein omituisten jouluperinteiden yhteydessä mainittuja, että niitä on mahdotonta jättää pois tästä artikkelista.
Caganer on juuri sitä, mitä nimi antaa ymmärtää. Kyseessä on keraaminen ihmishahmo kyykistyneenä tarpeilleen. Omituista tässä hahmossa ei ole niinkään sen ulkomuoto vaan ympäristö, jossa se esiintyy. Caganerin tapaa näet tyypillisesti osana seimiasetelmia. Kukaan ei tiedä miten ulostava pikkumies alun perin pääsi juhlistamaan Vapahtajan syntymäjuhlaa, mutta aikojen kuluessa se on löytänyt tiensä käytännössä kaikkiin Katalonian seimiasetelmiin. Kakkaukko asetetaan yleensä syrjään muista asetelman hahmoista, hoitamaan asiaansa rauhassa esimerkiksi tallin nurkan takana. Ulkomuodoltaan se voi muistuttaa esimerkiksi jonkin ammattikunnan edustajaa tai tunnettua poliitikkoa.
Tió de Nadal, tuttavallisemmin Tió, on nimensä mukaisesti halko. Tarkemmin sanottuna se on tyypillisesti neljällä tikkujalalla seisova halko, jolle on maalattu iloisesti hymyilevä naama. Joulukuun alussa Tió asetetaan esille kotiin. Halkoa ”ruokitaan” säännöllisesti, jotta se pysyisi kylläisenä. Se myös peitellään joka yö, ettei sille tulisi kylmä. Tätä jatkuu jouluun asti, jolloin surrealismi viimein saavuttaa huippunsa. Hoivattua halkoa aletaan lyödä kepillä samalla, kun juhlijat vaativat laulaen sitä kakkaamaan herkkuruokia. Aina välillä hakkaaminen ja laulaminen keskeytetään, jotta Tión päällä olevan peitteen alta voidaan ottaa esiin lahja. Tämän jälkeen seremonia toistetaan.
Nämä siis ovat Caganer ja Tió de Nadal. Seimiasetelmassa piileskelevä kakkamies ja ihmiskasvoinen jouluhalko, jota ensin hoivataan ja sitten pahoinpidellään lahjojen toivossa. Joulu on todellakin ihmeellistä aikaa.
Keski-Euroopan Krampus tulee ja rankaisee
Joulukuun kuudentena päivänä Keski-Euroopassa vietetään Pyhän Nikolaoksen muistopäivää, jolloin tämä pyhimys saapuu jakamaan lahjoja hyvin käyttäytyville lapsille. Joskus Pyhä Nikolaos ilmestyy jo edellisenä iltana, ja tuolloin hän tuo mukanaan kahleita ja vitsakimppua kantavan vuohidemonimiehen, Krampuksen. Joskus Krampus saapuu yksin. On Krampusnacht.
Eri puolilla maailmaa esiintyvät versiot joulupukista ovat useimmiten vastuussa sekä kilttien lasten palkitsemisesta että tuhmien lasten rankaisemisesta. Keski-Euroopassa Pyhälle Nikolaokselle on sälytetty pelkästään palkitsijan rooli, kun taas Krampus toimii rankaisijana. Pyhimys ja demoni toimivat saumattomassa yhteistyössä. He kiertelevät talosta taloon toisen jakaessa lahjoja ja toisen huitoessa vitsakimpulla. Perinne kertoo Krampuksen jakavan huonosti käyttäytyville lapsille vitsojen ohella hiiliä. Huono-onnisimmat vekarat hän sulloo säkkiin ja vie mennessään.
Krampus herättää lasten painajaiset eloon erityisesti Alppien ympäristössä. Monin paikoin järjestetään niin kutsuttuja krampuksenjuoksuja (saks. Krampuslauf), joiden aikana vuohidemoneiksi pukeutuneet nuoret mellastavat ympäri alppikyliä. Tapoihin kuuluu tarjota krampuksille kohdattaessa viinaryyppy, jottei näiden tarvitse piinata lapsia aivan kuivin suin. Joulunaikaa voi juhlistaa myös lähettämällä läheisilleen erityisiä onnittelukortteja, joissa perinteisen joulukortin enkelien ja tonttujen asemesta saajaa tervehtii sarvipäinen Krampus.
New Yorkin televisiojouluhalko
Jouluhalon polttaminen on vanha eurooppalainen perinne, jossa erityisesti tätä tarkoitusta varten valittu isokokoinen halko poltetaan talon tulisijassa joulunaikaan. Siirtolaisten mukana tämä tapa on kulkeutunut Atlantin yli Pohjois-Amerikkaan, mutta tulisijojen kadottua uusista rakennuksista myös jouluhalkoperinne on joutunut vaaraan.
Vuonna 1966 WPIX-televisiokanavan johtaja Fred M. Thrower sai neronleimauksen. Hän toisi mahdollisuuden jouluhalkoperinteen ylläpitämiseen niille lukemattomille newyorkilaisille, joilla ei ollut mahdollisuutta polttaa halkoa omassa kodissaan. Tuon vuoden jouluaattona televisiossa esitettiin ensimmäistä kertaa uusi modernin ajan joulutraditio, The Yule Log, neljä tuntia toistuvaa videokuvaa palavasta halosta.
Ensimmäinen Yule Log -ohjelma kuvattiin New Yorkin pormestarin virka-asunnossa Gracie Mansionissa, jossa kuvausryhmä onnistui aiheuttamaan arvokkaalle antiikkimatolle 4 000 dollarin palovahingot. Ohjelma itsessään oli kuitenkin suuri menestys ja – 1990-luvulla ollutta taukoa lukuun ottamatta – sitä on esitetty vuosittain näihin päiviin asti. Alkuperäinen kuva palavasta jouluhalosta on korvattu uudemmalla versiolla, mutta ohjelman luonne on säilynyt alkuperäisenä. Newyorkilaiset voivat tänäkin jouluna avata television, kuunnella perinteistä joulumusiikkia ja katsella tuntikausia iloisesti kuvaruudulla lepattavia liekkejä, ilman mainoskatkoja.
Jeesus-lapsen varastamisen kansainvälinen riemu
Eri puolilla maailmaa varmana merkkinä joulun lähestymisestä toimii seimiasetelmien ilmaantuminen. Nämä asetelmat voivat olla julkisia tai yksityisiä, mutta niiden kaikkien keskiössä on sama hahmo, vastasyntynyt Jeesus-lapsi, jota ihmiset ja eläimet ovat kokoontuneet ihastelemaan. Tai ainakin lapsosen kuuluisi olla kaiken keskipisteenä. Hyvin usein kuitenkin käy niin, että seimiasetelmaa tarkasteleva ohikulkija huomaa yllättävän ja huolestuttavat yksityiskohdan: seimi on tyhjä. Jeesus on poissa!
Jeesus-lapsen varastaminen on kansainvälinen ilmiö, mutta erityisesti huomiota on kiinnitetty Yhdysvalloissa sattuneisiin tapauksiin. Kähveltämisten takana uskotaan tyypillisesti olevan kyllästyneitä teini-ikäisiä – kuinka ollakaan. Yleensä varkaus ilmenee vain Jeesus-lapsen yllättävänä katoamisena, mutta silloin tällöin tihulaiset osoittavat suurempaa luovuutta. Vuonna 2008 Kittaningissa, Pennsylvaniassa vapahtaja vietiin pois ja korvattiin kurpitsalla. Joissakin muissa tapauksissa vorot eivät ole vieneet mukanaan vain Jeesus-lasta vaan koko seimiasetelman.
Vaikka näissä varkauksissa on yleensä kyse vain pilailusta, kristikunnan vapahtajan toistuvat katoamiset aiheuttavat luonnollisesti ikävää harmia seimiasetelmien omistajille. Avuksi rikollisuudentorjuntaan onkin otettu moderni nykyteknologia. Tänä päivänä monet Jeesus-lapset on varustettu GPS-paikantimella, jonka avulla varastettu pienokainen voidaan tarvittaessa jäljittää ja palauttaa paikalleen.
Teksti: Jesse Laitinen
