Jotain Kirkasta

Todettakoon heti aluksi että tällä hetkellä kirjoittajaan ei iskenyt viinanhimo, vaikka otsikosta ehkä niin voisi päätelläkin. Kysymyksessä on sen sijaan edesmennyt laulaja Kirill Babitzin (1950-2007), joka edelleenkin tunnetaan nimeltä Kirka. Hänen parhaita keikkojaan (ainakin omasta mielestäni) on Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa kesällä 1989 pidetty konsertti, jonka hän aloitti vetämällä Whitesnaken kappaleen ”Here I Go Again”. Toinen merkittävä esiintyminen oli Helsingin Kaivopuistossa kesällä 1986, jolloin hän oli vaihtanut iskelmästä kunnon rokkiin esittämällä muunmuassa biisin ”Born to Be Wild”.

Koska kysymyksessä ei ole mikään eilisen teeren poika, niin pieni katsaus hänenkin elämänvaiheisiinsa on paikallaan. Kirka Babitzin syntyi viisihenkiseen sisarussarjaan perheen kolmantena lapsena. Hän oli melko internationaalia sukujuurta sillä hänen isänsä oli venäläistä syntyperää ja edellämainitun suvusta löytyi myös tataariverta ja yksi puolalainenkin. Äitinsä puolelta hän oli tiettävästi reininsaksalaista ja venäläis-karjalaista alkuperää.

Musiikki tempaisi Kirkan mukaansa jo lapsena. Vuonna 1960/1961 hän osallistui alle 12-vuotiaiden haitarinsoittokilpailuihin päätyen hopeasijalle; kesällä 1962 hän löysi itsensä The Creatures-yhtyeen solistina. Miehen todellinen ura lähti nousuun vuonna 1967 käännösiskelmällä ”Hetki lyö (Beat the Clock)”. Tällöin hän oli jo oppinut stadin slangin lisäksi kirjasuomea, sillä hänen kotioloissaan puhuttiin luonnollisesti venäjää. Lapsuusmuisteluissaan hän kertoikin joutuneensa kärsimään äidinkielensä ja syntyperänsä vuoksi (hämmästyttävä juttu, sillä niinä aikoina ryssäviha oli saatu onneksi kitkettyä pois, toisin kun nyt, valitettavasti, kirj.huom!), mutta keski-ikää lähestyessään hän kuittasi edellämainitun asian huumorilla ilmoittautumalla Suomen omaksi pikkuryssäksi (miehen pituus oli tiettävästi n. 170 cm). Toinen lapsuuskokemus oli kolmeviikoinen pakomatka Hurriganesista tutun Remu Aaltosen perheessä pitkän tukan vuoksi, jota hänen isänsä ei suvainnut. Kirkan muista elämänvaiheista mainittakoon rooli elokuvassa Takiaispallo (1970) yhdessä Terhi Panulan kanssa, sekä vuonna 1973 todettu munuaisten vajaatoiminta, johon lääkäri määräsi lääkkeeksi runsaasti nestettä. Tätä reseptiä hän noudattikin tunnontarkasti juomalla korillisen olutta hyvinkin nopeaan tahtiin, minkä hän myöhemmin kertoi pitävän paikkansa.

1980-luku oli Kirkan uran huippuaikaa. Vuonna 1984 hän edusti Suomea Euroviisuissa kappaleella ”Hengaillaan” päästen yhdeksännelle sijalle. Kesästä 1986 hän oli vaihtanut suomenkielestä englantiin ja samalla raskaampaan rokkiin levyllä R.O.C.K, ja vuotta myöhemmin sama meno jatkui albumilla nimeltä The Spell. Todellisen potin hän korjasi syksyn sävelessä vuonna 1988 voittokappalellaan ”Surun pyyhit silmistäni” (engl. Sadness in Your Eyes), josta tulikin kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin äänite yli 214,000 kappaleella. Kirkan omasta tahdosta kappaleeseen saatiin lattari- tai reggaetausta, sillä muuten hän ei – omien sanojensa mukaan – olisi suostunut ”sellaista humppaa” esittämään.

1990- ja 2000-luku kuluivat hänen kohdallaan jälleen iskelmien parissa. Mukaan mahtui myös osallistuminen Euroopan suosikit Monacossa -gaalaan vuosina 1990 ja 1991, missä hän tapasi muunmuassa Keke Rosbergin, Don Johnsonin ja David Hasselhofin. Samoihin aikoihin täytettyään 40 vuotta hän lopetti tupakanpolton ja alkoi harrastaa hölkkäämistä.

Kirka Babitzin menehtyi sairauskohtaukseen kotonaan Helsingin Kruununhaassa. Juuri ennen kuolemaansa hän oli suunnitellut palaamista takaisin mielimusiikkinsa rokin pariin. Lisäksi hän  ehti ilmoittautua Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan, mutta hänen poismenostaan johtuen sijalle tuli meidän oma kotisakemannimme Roman Schatz. Myös hänen lähtönsä oli näyttävä sillä tiettävästi maamme ortodoksikirkot olivat niin täynnä, että kaikki hyvästelijät eivät edes mahtuneet sisälle.

Lisämatskua Kirkan lapsuudesta aina 1900-luvun lopulle löytyy toimittaja Raila Kinnusen tekemästä kirjasta nimeltä Kinnunen-Babitzin: enimmäkseen Kirkasta (1999), joka perustuu hänen ja Kirkan välisiin keskusteluihin. Asiasta kiinnostuneiden kannataakin se huolellisesti lukea, sillä omaan muistiini en aina ole luottamista.

 

Matti Nikama